Nämä asiat yllättivät Suomessa asuvan

 

 

Vaikka käyn Suomessa useita kertoja vuodessa, eivät vierailut ole arkea vaan lomaa tai piipahduksia toisten nurkissa. Nyt olemme viettäneet perheenä kolmatta viikkoa lahtelaisina omassa vuokra-asunnossa.
 
Tänä aikana ulkosuomalainen on tehnyt seuraavia havaintoja:

 

1. Ruoka on tosi kallista. Ihan sama, mihin kaupassa tarttuu, se maksaa viisi euroa; halvimmat nylon-sukkahousut, juusto, gluteeniton pullapakkaus, paketillinen harjallisia hammastikkuja... Halvin leivinjauhe maksaa Saksass 0,75€ ja Suomessa 0.99€, tämä ero taitaa vallita yleisimminkin.

 

2. Syömisen helppous. Olen gluteeniton kasvissyöjä, ja se on Saksassa ajoittain aika haastava yhdistelmä. Suomessa perusmarketeista löytyy gluteenittomia tuotteita, joista Saksassa voi vain haaveilla. Myös ravintolassa on helppoa, kunhan muistaa, että merkintä on maissa eri päin: Saksassa listaan merkitty G tarkoittaa annosta, jossa on gluteenia. Suomessa G taas merkitsee gluteenitonta. 

 

Toisaalta marketissa tuntuu lähes mahdottomalta löytää tavallista rasvaista maitotuotetta, koska kaikissa lukee kyljessä laktoositon tai vähälaktoosinen tai rasvaton. Etsin yksi päivä tavallista rahkaa, mutta purkeissa tuntui olevan kaikkea muuta tai ainakin jotain "kevyttä".

 

3. Alkoholia ei saa ostaa klo 21 jälkeen. Tietysti tiesin tämän, mutta asiat unohtuvat. Piipahdimme miehen kanssa eräänä iltana myöhään kaupassa. Hän valikoi huolella muutaman mielenkiintoisen oluen. Kassalla myyjä totesi, että hänhän ei siis voi myydä niitä meille ja siirsi ne pois hihnalta. Olin hetken erittäin hämmentynyt, kunnes tajusin, että kello oli 21.30. Meidän takanamme tuli nuorisoa, jolle ei myöskään myyty, joten emme onneksi olleet ainoa turistit tai yrittäjät.

 

4. Vaikka puhelimessa lukee, että ulkona on +11 astetta, auringonpaisteessa tuntuu lämpimältä. Kölnissä tuossa lämpötilassa kuljetaan talvitamineissa, Suomessa lapsi valittaa koko ajan, että on liian kuuma. Tämä koskee tosin myös asunnon sisälämpötilaa, joka on suomalaisissa kodeissa ja asunnoissa Saksan vastaavaa korkeampi. 

 

5. Ilman kuivuus ulkona ja sisällä. Minulta ovat kuivuneet silmät ja kädet, mies ja lapsi ovat aloittaneet jokailtaisen koko kehon rasvauksen. Katupöly ja alkava siitepölykausi sekä sateettomuus vaivaatat ulkoilmaa mutta myös asunnon sisäilma on kuivaa. Länsi-Saksassa sataa usein ja paljon eivätkä asunnot ole tiiviitä, joten kuivuus on ongelma vain kesähelteillä. Kölnin sateisiin tottuneena pakkasin Suomeen kivan sadetakin mukaan mutta se taitaa jäädä käyttämättömäksi.

6. Asuinalueemme siisteys, rauhallisuus ja hiljaisuus, vaikka sen maine on kaikkea muuta. Emme varsinaisesti ole lomalla, mutta ystäväni kuvasi oleskeluamme osuvasti ikuiseksi sunnuntaiksi, ja siltä pikkukaupungin arki tosiaan tuntuu suurkaupungin keskustassa kulkevan arjen jälkeen. Kaupungin vilkkain ostoskatu on lauantaisin niin rauhallinen, että Kölnin tungokseen tottunut on ihmeissään.

7. Lahden mäet. Vaikka olen viettänyt nuoruudessa paljon aikaa Lahdessa ja asunut siellä aikuisiälläkin, en ole koskaan ennen pyöräillyt täällä. Niinpä en ollut aivan selvillä siitä, että Lahti tosiaan on mäkien ympäröimä. Ihan sama, minne keskustasta lähtee, vastassa on aina mäki. Reinin jokilaaksossa asuville tämä on lähes eksoottista ja päivittäiset pyörämatkat erinomaista treeniä.

8. Suojateitä ei kunnioiteta. Meitä varoitettiin tästä etukäteen, joten suhtaudun tien ylittämiseen varovaisuudella. Lapsi olisi potkulautaillut ainakin kerran auton alle, jos en olisi huutanut häntä pysähtymään. Jäimme puistelemaan käsiämme kahden kaistan väliselle suojakkeelle, kun autonkuljettaja vain kaasutti suojatien yli. Lapsi olisi jäänyt alle tai tilanne olisi mennyt täpärälle, jos hän olisi luottanut suojatiehen ja jatkanut saman tien koko tien yli.

9. Ihmiset ovat avoimempia ja ystävällisempiä kuin olin odottanut. Tämä tosin saattaa johtua vuodenajasta; kevään valossa ja kesän odotuksen hehkussa kaikki on mukavampaa. Jos hölisen lapsen kanssa punaisissa liikennevaloissa tai kassajonossa, ohikulkijat ovat useamman kerran liittyneet juttuun. Kaikki moikkaavat rapussa ja kerrostalon pihassa, ja lapsi on saanut mukavaa huomiota osakseen, vaikka Suomesta usein puhutaan hieman lapsivihamielisenä maana.

Elämä lahtelaisena

 

Muutin Lahdesta Saksaan lokakuussa 2010. Viiden kuukauden seikkailu on vähän venähtänyt, joten on tullut tarve päästä pidemmäksi jaksoksi Suomeen. Viimeksi vietin kuukauden Suomessa vuonna 2018, jolloin työskentelin residenssissä. Viikko sitten aloitin kuukauden Lahti-jakson huonomaineisessa lähiössä eli tämän toukokuun olen taas lahtelainen. 

 

Kaikki lähti siitä, että me saimme viime keväänä kutsun lähikoululla järjestettävään tilaisuuteen. Koska lapsen koulun alkuun olisi enää kaksi vuotta aikaa, meitä haluttiin opastaa, miten auttaa häntä tässä suuressa muutoksessa. Lapsi oli silloin siis kolmevuotias.

 

Ajatus koulusta ja sen myötä muuttuvasta vuosikierrosta jysähti tajuntaani, ja ajattelin, että meidän pitää tehdä jotain erityistä nyt, kun vielä olemme aikataulujen suhteen vapaita. Saksassa ei niin vain olla pois koulusta loma-aikojen ulkopuolella.

 

Monet päiväkotikaverit ovat suunnanneet Aasiaan tai Välimerelle, mutta me järjestäisimme arkemme kuukaudeksi Lahteen. 

Korona-ajan jälkeen etätöiden tekeminen on Saksassa vihdoin yleistynyt, joten miehen oli mahdollista ottaa työnsä läppärillä mukaan. Minä taas otin eri tahoihin ajoissa yhteyttä ja sain sovittua kirjastovierailuja ja palavereja, joten vuorottelemme työpäivien ja lapsenhoitopäivien kanssa. Yhdellä viikolla lapsi pääsee mummolaan, jotta me vanhemmat ehdimme treffeillekin. Tavallaan Suomessa oleminen on minulle aina työaikaa. Kun sukellan äidinkieleen, alkavat aivot hyrrätä sanoja ja ideoita. Ahmiessani kirjastosta uutuuskirjoja olen taas ajantasalla siitä, mitä täällä julkaistaan.

Ennakkoon hieman haastetta aiheutti pakkaaminen, koska Suomessa lojui tulopäivänä lunta, mutta toukokuun alun säästä oli tulossa lämmin ja aurinkoinen. Oli pakko pakata useammat kengät ja takit mukaan, mutta yritin koko ajan muistuttaa itseäni, että Suomen kaupoista ja kirppareilta löytyy kamaa ja kavereilta saa kaikkea lainaan.

Ensimmäisen viikon jälkeen olemme kaikki tyytyväisiä. Aibnb:stä vuokrattu kahden makuuhuoneen asunto sopii tarpeisiimme erinomaisesti. Tällä asuinalueella oli nuoruudessani erittäin huono maine, mutta nykyään se vaikuttaa vehreältä nukkumalähiöltä, josta on lyhyt vaikkakin mäkinen matka keskustaan. Ennakkoluulojen ei pidä antaa häiritä, sillä talo on hiljainen ja olen tavannut pihassa vain mukavia ihmisiä.

Meillä onkin täällä kaikenlaista, mitä kotona ei: parveke, uima-allas pohjakerroksessa, suuri leikkipuisto takapihalla, valtava mäki poljettavaksi ylös ja alas sekä vihreät maisemat ikkunoiden takana. Meillä on käytössä lainapyörät ja lastenistuin, joten olen sanonut olevani kuntokuurilla tai korkeanpaikanleirillä; ihan sama lähdemmekö vai palaammeko, edessä on aina kilometrin mäki. Köln tuntuu tämän jälkeen hurjan tasaiselta ja lattealta.

 

Lapsi sanoisi varmaan parhaiksi asioiksi takapihan leikkipuiston, lähellä sijaitsevan Launeen perhepuiston ja Citymarketin ostoskärryt, joissa pääsee ajamaan ralliautoa. Lisäksi hän on rakentanut vaatehuoneeseen itselleen lukunurkan, jonne pääsee rauhoittumaan ja piiloon.

Ennen lähtöä minulta kysyttiin, mitä odotan tältä kuukaudelta eniten. Vastasin, että sitä tunnetta kuin asuisin täällä.  Se on toteutunut paremmin kuin odotin. Kun vanhempani heittivät meidät siskoni vappujuhlista takaisin kämpille, ajattelin, että tällaistakin voisi olla. Kiireetön ajanvietto sukulaisten ja ystävien kanssa on ihanaa. Kun voidaan nähdä kerran viikossa, ei kaikkea tarvitse muistaa päivittää heti.

 

Ja kun torstaina pyöräilin Lahden kaupunginteatterin näytöksen jälkeen hiljaisia teitä valoisan kesäillan läpi kotiin, olin ihan fiiliksissä. Jaksoin jopa polkea mäen ylös, kun lapsi ei ollut kyydissä. Tänä viikonloppuna on edessä sauna ja leikkitreffejä, ja minä hyrisen tyytyväisyyttä.

En tiedä, olisinko valmis muuttamaan takaisin, mutta toukokuinen Lahti on ollut meille aika hyvä.