Kuu kiurusta kesään mutta ei kesälomaan

Turussa oli viime viikonloppuna Ruisrock. Ihmiset pomppivat ympäri Ruissaloa, aurinkoa paistoi ja tarjolla oli kesä parhaimmillaan. Mitä minä tein? Valmistelin yliopistolla tenttejä.

Kun muutin Saksaan, jouduin opettelemaan uuden vuodenkierron eikä se ole sujunut aivan kivuttomasti. Koululaisena, opiskelijana ja sitten koulussa työskentelevänä olen tottunut siihen, että kesäloma alkaa kesäkuun alussa ja kestää viikkotolkulla tai ainakin elokuun alkupuolelle. Vielä toisena Saksassa oleskeluni vuotena kirpaisi nähdä entisten kollegojen lomapäivtyksiä facebookista, kun itsellä oli lukukausi vasta puolivälissä.

Kaikista vaikeimpia ovat olleet juhannukset. Se ensimmäinen oli aivan hirveä. Istuin päivän aurinkoisella parvekkeella, tuijotin kateellisena sosiaalista mediaa ja odotin silloista poikaystävääni töistä, jotta olisimme voineet tehdä jotain yhdessä. Poikaystävä tulikin, mutta hänellä ei ollut minulle aikaa. Onneksi olin sentään löytänyt Pågenin pikkupullia Aldista, mutta ero siinä kuitenkin tuli. Nykyinen poikaystäväni leipoo minulle juhannuspullat ihan itse, varmuuden vuoksi. 

Viime ja tänä vuonna pääsin käymään Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa, ja se on hieman helpottanut kesäikävää. Sillä ensimmäinen, minkä ihminen unohtaa, on valo. Saksassa on toki lyhyemmät ja pidemmät päivät sen mukaan, missä vaiheessa vuotta mennään, mutta se ei ole mitenkään verrattavissa pohjoisen valoon. 

Lahti 11.6. klo 21.20

Olin viikkoa ennen juhannusta Suomessa, ja heti ensimmäisenä iltana piti valvoa ja tuijottaa ulos. Miten pitkään aurinkoa paistoikaan! Miten lyhyt oli hämärä ja miten taivaalla voikaan olla vaaleanpunaisia pilviä klo 01.30. Teki mieli kysyä, että aurinko, ollaanko sitä tulossa vai menossa? (Tämä kuulostaa nyt todella romantisoidulta, mutta anteeksi, en ole asunut Suomessa moneen vuoteen ja kaikesta vanhasta, tutusta ja tavallisesta on tullut jossain määrin eksoottista - kuten nyt vaikka, no Lahdesta.)

On vuodenkierron muutoksessa kyllä omat hyvätkin puolensa. Talvet eivät ole yhtään niin raskaita ja kamalia kuin ennen. Nykyinen elämäni jakautuu talvi- ja kesälukukausiin sekä niiden väliaikoihin eli niin kutsuttuun lukukausilomaan. Pitkän ja yhtenäisen puurtamisen sijaan kiireisimmät kuukaudet jakautuvat nykyään lokakuusta helmikuuhun ja huhtikuusta heinäkuuhun. En pidä lukukausien jakoa mitenkään ongelmattomana, sillä kesälukukausi on monestakin syystä hieman epäproduktiivinen. Ensinnäkin Kölnissä voi olla täysi kesä jo huhtikuussa, kun opiskelijoiden pitäisi innosta puhkuen aloittaa seuraava rupeama. Toisekseen pääsiäinen, vappu ja katolisten bonuspyhät rikkovat aikatauluja sen verran, että kokonaisia opetusviikkoja on paljon vähemmän kuin talvella. Mutta viimeistään heinäkuuhun tultaessa sitä kuitenkin miettii, mitä ihmettä me vieläkin täällä teemme, sillä nyt on kesä. Tai ainakin kalenterin mukaan on, vaikka ilmoista sitä ei olekaan voinut päätellä.

Joitain vuosia sitten käytiin keskustelua, jossa mietittiin, olisiko saksalaisten yliopistolukukausien aikoja mahdollista muuttaa. Uudistushalu tyssäsi kuitenkin alkuunsa, koska A. kaikki uudistukset perinteitä kannattavassa yliopistomaailmassa ovat pahasta ja koska B. lukioissa tehtiin muutos, jossa 13 vuodesta siirryttiin 12 vuoden kouluaikaan. Lukukauden aikaistaminen syyskuulle tarkoittaisi myös ylioppilaskirjoitusten aikaistamista, mikä olisi tarkoittanut liian montaa muutosta samaan aikaan. Kun muutokset nyt kuitenkin ovat pahasta. Asian pohtiminen siirrettiin vuoteen X.

Mutta on tällä tämänhetkisellä elämänrytmillä omat hyvätkin puolensa. Esimerkiksi syyskuu ja maaliskuu. Ne ovat ilmojensa puolesta uudet lempikuukauteni. Syyskuu on vielä täysi kesäkuukausi eli lämmin ja valoisa mutta ilman ukkosia ja paahtavia helteitä. Maaliskuussa taas on jo kesäfiilis ja usein myös varsin miellyttävät lämpötilat. Sesongista toiseen siirrytään leppoisasti, kun yhtenä päivänä on +10 astetta ja seuraavana +20 ja sitten talvi onkin jo ohi. 

En voi silti sanoa, ettenkö kaipaisi Suomen neljää selkeää vuodenaikaa ja valoisaa kesää. Koska muutos talvesta kesään ei ole täällä niin radikaali, ihmisetkään eivät sitä juuri huomioi vaan kulkevat esimerkiksi samoissa pitkissä housuissa kesät talvet. Kun Suomeen pitkän talven jälkeen koittaa vihdoin kevät ja sitten kesä, kaikki menevät vähän sekaisin, pukevat kesävaatteet päälle ja elävät seuraavat kuukaudet jotenkin huumassa, kunnes syksy taas ajaa kaikki omiin koteihinsa ja neljän seinän sisälle. Yritän selittää tätä paikallisille, mutta eivät he oikein ymmärrä. Miten voi selittää valon, ei sitä voi. Sitä on pakko mennä itse katsomaan.

Lahti 12.6. klo 01.40.