Sunday, 29 May 2016

Päiväretkellä Euroopassa

Follow my blog with Bloglovin
Minulla oli norjattaren kanssa suunnitelma: lähdetään pitkäksi viikonlopuksi johonkin, jonne pääsee Kölnistä junalla kätevästi ja nopeasti. Olen kuullut paljon hyvää Antwerpenista, sinne siis. Teoriassa kaikki kuulosti hyvältä. Junamatka Kölnistä Brysseliin kestää tunti 50 minuuttia ja sieltä pääsee paikallisjunalla Antwerpeniin 40 minuutissa. Piece of nakki, paitsi että ei se tietysti niin mennytkään. Torstaina matka kotiovelta hotellille kesti kahdeksan ja puoli tuntia.

Jos olet kuullut juttuja saksalaisesta tehokkuudesta, voit saman tien siirtää ne urbaanien legendojen joukkoon. Ainakin jos kyseessä on saksalainen junaliikenne ja sen toimivuus. Kölnin rautatieasemalla meille selvisi, että junamme ajaa vain Aacheniin asti, koska lakko Belgiassa. Henkilökunnalla ei ollut tietoa, miten matka jatkuu siitä eteenpäin. Juna saapui, nousimme kyytiin ja juuri, kun olimme nostamassa laukkuja hattuhyllylle, tuli kuulutus: kaikkien Brysseliin menijöiden tulee nousta junasta ja mennä bussipysäkille rautatieaseman kupeeseen. Matka taittuisi tänään busseilla.

Ensimmäinen luvatuista kuudesta bussista tuli tunnin odottamisen jälkeen. Deutsche Bahnin turvamiehet valvoivat, ettei synny tappelusta, vaikka kyllähän siellä kyynerpäät heiluivat, kun pari sataa matkustajaa taistelee bussiin pääsystä. Me nousimme bussiin, joka teki välipysähdyksen Liegessä, ja pääsimme matkaan "vain" 90 minuuttia myöhässä. Belgian lakko lienee selvinnyt DB:lle vasta junamme lähtöaikaan, vaikka monet matkalaiset olivat jo edellispäivänä saaneet infoa belgialaisilta hotelleiltaan. 

Oli pikkasen masentavaa ajaa bussilla oman kodin ohi, kun matka-aikaa oli kulunut jo kaksi ja puoli tuntia.

Tiet olivat yllättävän tyhjiä, vaikka olisi voinut kuvitella, että junien kulkemattomuus lisäisi liikennettä ainakin Belgian puolella. Ehkä kyseessä olikin vain jonkinlainen psykologinen koe, mietin. Lastataan bussiin ihan randomina eri-ikäisiä ja maalaisia matkustajia ja annetaan heidän selvittää tiensä Euroopan maasta toiseen. Menkää ja tehkää ja katsokaan mihin päädytte ja milloin. Kamerat seuraavat ja dokkari tulee ulos joulukuussa.

Kuskilla oli navigaattori mutta lopulta kävi niin, että useampi ukko selvitti etupenkillä karttaa ja ajoreittiä. Varsinkin Brysselin kaupunkialueella oli aika kinkkistä ajella. Meidän edessämme istui kaksi kiinalaista tyttöä, joille käänsimme tilanneraportit englanniksi. Takanamme brittiläinen herrasmies keskusteli koko matkan varsin tyynesti poikansa kanssa tilanteeseen tyytyen. Takapenkin oli vallannut riehakas naisporukka. Pidimme tauon Liegessä ja huomasin ryhmähengen muodostuneen. Ainoa, joka ei matkan aikana osannut käyttäytyä, oli saksalainen, noin 60-vuotias pukumies. Hän kiroili ja haukkui kuskin ja lopulta kaikki muutkin avustajat, vaikka eihän kuski voinut mitään sille, että viimeiset kilometrit mentiin etanavauhtia täysin tukossa olevan kaupungin läpi.

Alkuperäinen saapumisaikamme Brysseliin oli klo 13.25. Kello 16.50 edessä olevan äijäporukan jäsen kuulutti mikrofoniin, että kuski päästää meidät "laittomasti" ulos puiston reunalla, koska tästä pääsee kävellen keskusasemalle eikä ruuhka tosiaan etene. Miehillä oli kartta, joten he lähtivät johdattamaan sekavaa sakkiamme kohti asemaa. Pukumies kiroili mutta asettui joukon jatkoksi. 

Minulla ja norjattarella oli tietysti vielä edessä jatkopätkä Antwerpeniin. Näin kolme mahdollisuutta: joko tänä iltana kulkee joku juna, junat on korvattu busseilla tai me jatkamme matkaa taksilla, jonka saaminen on todennäköisesti mahdotonta ja tai se ei pääse ruuhkaisesta kaupungista ulos eli jäämme yöksi Brysseliin ja jatkamme vasta aamulla. Vähän seikkailua elämään, sitähän tässä kaivattiinkin.

Ajoimme metrolla kaupungin läpi Brüxelles Noord asemalle, jossa päivän suunta vihdoin kääntyi. Lakosta huolimatta Antwepeniin pääsi junalla jopa kolme kertaa tunnissa. Onneksi, ONNEKSI. Monet muutkin belgialaiset junat kulkivat, vähän myöhässä mutta kuitenkin. Aloin todella epäillä saksalaisten syitä pakata meidät kollektiiviselle bussimatkalle. 

Pääsimme Anwerpeniin, kävelimme hotellille ja kirjauduimme sisään klo 19.15. Onnemme jatkui: hotellin lähellä oli mahtava aukio täynnä ravintoloita, baareja ja elämää. Belgialaisen oluen ääressä koko päivä alkoi jo vähän naurattaa.

Tämä tapahtui torstaina. Junalakko jatkui vielä tänäänkin, mutta tällä kertaa Deutsche Bahn oli päättänyt ajaa reitin läpi ja pääsimme kotimatkalle, vaikka virkailijat antoivat ensin väärää tietoa ja ehdimme jo hieman panikoitua. Juna oli kuitenkin täpötäysi, mikä johti siihen, että meidät potkaistiin Aachenissa hitaampaan paikallisjunaan. Lopulta olimme Kölnissä vain puoli tuntia myöhässä, melko täsmällisesti siis.

Antwerpen on ihana kaupunki ja postaan pian lisää itse viikonlopusta ja jaan myös pari 
matkavinkkiä!



Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?