Sunday, 22 May 2016

Viikko Fuerteventuralla

Viime vuoden kesälomalla kiersin poikaystävän kanssa Argentiinan pikkukaupunkeja yöbusseilla.  Kolme vuotta sitten kävin saarihyppelemässä Thaimaassa ja muutenkin on tullut tehtyä aika monia sellaisia "rinkka selkään ja menoksi" - omatoimimatkoja. Tällä kertaa päätimme mennä helpoimman kautta ja ostimme pakettimatkan Kanarian saarille. Se oli sekä hyvä että huono päätös.
Vietimme juuri viikon Fuerteventuralla. Saari on tuulinen, sen luonto koostuu lähinnä hiekasta ja kalliosta ja se sopii erityisesti surffareille ja muille vesiurheilua harrastaville. Toivoimme rauhaa, joten se vaikutti sopivalta ympäristöltä lepolomalle: lukuisia rantoja mutta vähemmän turisteja kuin muilla saarilla. Meille selvisi aika pian, että tähän aikaan vuodesta saarella lomailevat vain saksalaiset. Sen huomasi jo lentokentällä, sillä 80 prosenttia saapuvista ja lähtevistä lennoista suuntautui Saksaan.

Asuntohotellimme sijaitsi Costa Calman alueelta eikä siellä juuri tarvinnut kuulla espanjaa. Hotellin työntekijät ja läheisten ravintoloiden tarjoilijat olivat saksalaisia ja rannalla reippaili lähinnä saksalaisia eläkeläisiä. Vaatekauppa mainosti, että kokotaulukko sisältää koot S-XXXXXL ja baarista sai pikkutuhmasti nimettyjä koktaileja. Alue oli lähinnä eläkeläisten kansoittama. Ikääntyneet ovat rauhallisia naapureita, joten minua kanssaihmiset eivät juuri häirinneet mutta seuralaiseni olisi kaivannut enemmän aktiviteetteja ja nuorempaa väkeä ympärilleen, ehkä myös jotain autenttisempaa kuin rakennetun hotellialueen.

Teinpä muuten jotain, mitä en koskaan ennen: upgradasin meidän hotellihuoneen. Ensimmäisen päivän aikana selvisi, että juuri meidän parvekkeemme alla tehdään laattaremonttia. Vanhat laatat porattiin pois ja uudet naputeltiin tilalle. Tahdista päätellen siihen oli varattu reilusti aikaa. Mies sanoi, että ei haittaa ja minä sanoin, että kyllä haittaa, ja pian hotelli tarjosi meille isomman asunnon omalla terassilla hotellin toisesta siivestä. Illalla siivoja kiikutti meille vielä punaviinipullon ja hotellinjohtajan käyntikortin. Joskus on ihan kiva olla saksalainen ja valittaa.

Paras juttu oli ehdottomasti auton vuokraaminen.  Tässä kootut tärpit viikon ajalta. 

1. Playa de Cofete
Serpentiininä vuorta kiipevän hiekkatien ajaminen oli elämys sinänsä, mutta perille päästyä ajo oli sen arvoinen. Alueella sijainnut kylä on lakkautettu vuonna 1970 mutta 1800-luvun alusta peräisin oleva hautausmaa on edelleen rannalla. Veden rajassa seistessä tuntui, kuin aallot olisivat nousseet seinänä vastaa, ihan äänensäkin puolesta. Pitkä valkoinen hiekka kutsui kävelemään ja rannan takaa nousivat tummat vuoret. 

2. Gran Tarajal 
Satamakaupunki saaren kaakkoiskulmassa auttoi muistamaan, että olemme Espanjassa. Kaupungissa asuu 7300 asukasta eikä siellä ole massaturismia tai suuria hotelleja. Keskusaukiolla espanjalaiset papat joivat kahvia ja väittelivät asioista, joista kahviloissa iltapäivisin väitellään, lapset tulivat juuri koulusta eikä rannalla ollut juuri ketään. Katujen nimet olivat perinteisiä espanjalaisia eikä jäätelönmyyjä osannut saksaa. 

3. Ajuy
Pienen pieni kalastajakylä sijaitsee saaren länsirannikolla. Sinne saa ajella asfaltoitua serpentiiniä pitkin ja poikaystävä alkoi kaivata kilpapyörän selkään. Muutamasta talosta koostuva kylä elää lähinnä turistiravintoloidensa kautta mutta läheiset kallioluolat olivat ehdottomasti käymisen arvoisia. Pieni kivinen vaelluspolku johti niemen toiselle puolelle, jossa kivisiä rappuja pitkin pääsi laskeutumaan luolaan. Laskuveden aikaan vaellusta olisi voinut jatkaa pidemmällekin. Musta kallio ja vaalea kalkkikivi muodostavat rantaan mielenkiintoisia kuvioita.

4. Corralejo
Emme tällä kertaa ajaneet saaren pohjoisrannalle asti vaan seikkailimme lähinnä keski- ja eteläosissa mutta olen käynyt kaupungissa kerran aikaisemmin. Täällä olisi sitä seuralaiseni kaipaamaa nuorisoa ja yöelämää, jota  minä taas en lainkaan kaivannut. Kaupungin vierestä alkavat dyynit jatkuvat kilometrikaupalla ja surffareita on joka puolella.

Summa summarum, loma tekee aina hyvää, kun saa nukkua ilman herätyskelloa, juoda oluen kelloon katsomatta ja uppoutua kirjaan keskeytyksettä. Kotiin lähti kaksi ruskettunutta lomalaista. Matka jäi  plussan puolelle mutta totesimme, että tätä paikkaa ei tarvitse uudelleen nähdä. Poikaystävällä on syksyllä edessään parin viikon purjehdusmatka Kreikassa ja seuraava yhteinen matkakohde on todennäköisesti Portugali ja erityisesti sen kaupungit Lissabon ja Porto. Jatkamme siis valitsemallamme omatoimimatkailun linjalla.

Fuerteventura oli kiva käydä ja se mikä ei sovi yhdelle, sopii varmasti jollekulle toiselle. Seuraavan kerran, kun alan haaveilla turistisesta pakettirantalomasta yritän muistaa muistuttaa itseäni syistä, joiden takia niin harvoin teen sellaisia.  Siitä edellisestä Fuerteventuran lomasta on nimittäin aika tarkalleen 15 vuotta. Ehkäpä 15 vuoden päästä alan ikäni puolesta sopeutua saaren kantaturistiväestöön...

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?