Tuesday, 29 August 2017

Pelottava Keski-Eurooppa

En uskonut, että koskaan tulisin kirjoittamaan tekstiä tällaisesta teemasta. Asia on kuitenkin vaivannut minua jo jonkin aikaa, ja kirjoittaminen on hyvä keino selventää ajatuksia.

En ollut koskaan ajatellut, että Saksa olisi pelottava maa tai asuinpaikka, kunnes tällainen kommentti heitettiin kesällä vasten kasvojani.
Olin Saksassa ensimmäisen kerran ollessani 10-vuotias. Siihen asti olin yhdistänyt saksan kielen ainoastaan lauantai-iltaan ja poliisisarjoihin. Saunan jälkeen sai lasin cokista, ja sen jälkeen koko perhe seurasi yhdessä Derrickiä, Kettua tai mitä tv:stä sinä iltana sattuikin tulemaan. Saksan kielen kuuleminen Saksassa livenä toi mukanaan epäilyksen siitä, ovatko kaikki täällä kriminaaleja. Serkut esittelivät isoja sateenvarjojaan, joita voi kuulemma käyttää ratikassa itsepuolustukseen. (Tämä oli aikaa ennen kännyköitä.) Minä ajattelin, että onneksi asumme maalla, jossa on syksyllä niin pimeää, ettei näe eteensä, joten pahiskaan ei voi hyökätä puskista, kun kukaan ei katuvalojen puuttuessa näe yhtään mitään.

Sittemmin olen luopunut monista lapsuuteni ajatusketjuista ja peloista enkä pidä Saksaa sen pelottavampana paikkana tai maana kuin Suomeakaan. Iän kertyessä paranevat myös suhteellisuudentaju ja ymmärrys maailmaa kohtaan.

Jotkut kuitenkin pitävät Keski-Eurooppaa pelottavana. Miksi?

En ole kokenut Keski-Euroopassa turvattomuutta. Toki viime vuosien uutiset Euroopan avoimista rajoista ja Saksaan tulvineista maahanmuuttajista laittavat mietteliääksi. Pitkän matkan junissa voi  joskus nähdä ja haistaa ihmisiä, jotka ovat taittamassa pidempää matkaa, ja Kölnin kaduille on ilmestynyt enemmän kerjäläisiä. Muuten en ole arjessani tai elämässäni muuttoaaltoa huomannut. En koe, että se olisi lisännyt elämääni pelkoja tai pelottavia asioita, asuisin sitten Suomessa tai Saksassa.

Minulle perusteltiin kesällä, että Keski-Euroopassa on terroristeja ja rasisteja ja vaikka mitä, joten kuka nyt sinne lähtisi.

Mutta on meitäkin, jotka asuvat täällä vapaaehtoisesti.
Vietin heinäkuussa todella mukavan viikonlopun Brysselissä, joka on noussut otsikoihin terrori-iskujen ja pahamaineisen maahanmuuttajalähiön takia. Kävin jopa siinä pahamaineisimmassa lähiössä. Uutisotsikot nostivat epäilykset mieleen, mutta matkakumppani halusi päästä katsomaan kuuluisaa kirkkoa alueen ytimessä. Hautasin pelon ja menin ja päädyin keskelle riemullista jumalanpalvelusta ja skumppahetkeä. Päiväsaikaan alue oli kuin mikä muu tahansa, ehkä jopa vähän hiljaisempi.

En ole koskaan pelännyt Saksassa. Eräs ystäväni asuu Berliinissä erittäin pimeässä kulmassa,  sillä talo on pitkän kadun viimeisiä ja sen jälkeen alkaa pimeä puisto. Jos palaan yksin kämpille myöhään illan pimeydessä, kaivan avaimet ja puhelimen takin taskuun valmiiksi, koska hieman hirvittää. Ystävää tilanne ei haittaa, ja kyse taitaakin olla oman mielikuvitukseni tempusta. Samanlaisia kulmia löytyy varmasti myös entisistä kotikaupungeistani Turusta ja Lahdesta, joten tämäkään pelko ei johdu Saksasta vaan on naisellista itsesuojeluvaistoa.
Pidän Saksaa yleisesti erittäin turvallisena maana.

En ole alkanut vältellä Kölnin rautatieasemaa siellä sattuneiden ahdistelutapausten johdosta. Sitähän yrittäjät juuri haluavat; luoda pelkoa ja kaaosta kaduille. Eikä siihen tarvita edes maahanmuuttajia. Muutamakin saksalaisten Kölnissä järjestämä mielenosoitus tai mielenilmaus on kärjistynyt kaaokseksi ihan kotimaisin voimin.

Ukrainan kriisin alkaessa minulla kävi muuten mielessä, että onneksi asun täällä enkä enää Suomessa, jolla on pitkä itäraja. Tänne se uhittelija ei koskaan tulisi, mutta Suomella on historiansa. Ei kauhean järkevää pelkoa, mutta kaikkea sitä tulee ajateltua.

Joskus mietin myös sitä, että naisena eläminen Suomessa on lähestulkoon vaarallisempaa kuin täällä, sillä Suomi keikkuu korkealla listoissa, joissa puhutaan väkivallasta parisuhteessa. Suomalaisen naisen pahin uhka on suomalainen mies, ei ulkomaalaistaustainen maahanmuuttaja. Täysin sinisilmäinen ei kuitenkaan sovi olla.
Ei voi kieltää, että levottomuus on lisäntynyt Euroopassa viime vuosina, eikä kukaan voi aivan tarkkaan ennustaa, mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Toisaalta olen miettinyt menneitä vuosikymmeniä. Kylmän sodan päättymisestä ja muurin murtumisesta ei lopulta ole kovin pitkä aika. Miten monia erilaisia terroristijärjestöjä ja pommiattentaatteja esim. 70-luku piti sisällään? Mikä vuosikymmen se olikaan, kun lentokonekaappaukset olivat "arkipäivää"?  Ihmisellä on lyhyt muisti.

Uskoisin, etteivät pelkääminen ja vetäytyminen omaan poteroon ole ikinä olleet parhaita tapoja kohdata maailma. Jos alkaa pelätä, saa pelätä aina ja kaikkialla eikä loppua näy. Koskaan ei voi tietää, mitä voi tapahtua, kun astuu ovesta ulos. Mutta on edelleen huomattavasti paljon epätodennäköisempää menehtyä terrori-iskussa kuin kuolla autokolarissa, oli sitten Suomessa, Saksassa tai muissa länsimaissa.

Vähän aikaa sitten Turun kadut valtasi kaaos, ja pääsin ikävä kyllä toteamaan, että mitä vain voi tapahtua missä vain eikä yksi Euroopan paikka ole toista kummempi.

Kuvat toukokuisesta Pariisista, jolla silläkin on omat ongelmansa.

Lue myös:
19 comments on "Pelottava Keski-Eurooppa"
  1. Hei,
    Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista. Blogisi vaikuttaa kiinnostavalta, alan ehdottomasti seurata sitä.
    Itse asun Berliinissä ja en koe niinkään hämäriä puistoja tai puistikoita vaarallisina. Minua ahdistaa eniten julkisissa kulkuvälineissä, missä ilmeisesti Suomessakin suurin osa häirinnästä tapahtuu. Asiatonta käytöstä ja humalaisia näkee joka ilta. Toisaalta suurin osa vaikuttaa harmittomilta reppanoilta, harmittaa vaan, että matkustajien turvallisuuteen ei panosteta samalla tavalla kuin esim. Helsingin metrossa, joissa ilta-aikaan näkyy paljon vartijoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi :)
      Tuo on kyllä totta: siellä, missä on ihmisiä, on myös suurin vaara, että jotain tapahtuu. Toisaalta niissä tilanteissa on apuakin lähellä toisin, kuin pimeässä puistossa. Berliini on tietysti Saksankin mittakaavassa oma lukunsa, niin ihmismääränsä kuin vilkkautensakin takia. Minuakin on hirvittänyt joskus metrossa, kun ei voinut olla varma, onko tämä metroasema vai huumeluola. Tämä toki myöhään yöllä.

      Delete
  2. Minäkin olen ruveenut nyt 48 vuoden Saksassa asumisen jälkeen ihmettelemmän, millaisia mielikuvia joidenkin suomalaisten päässä liikkuu ja mistä ne milikuvat ovat lähtöisin. Muinoin tänne muuttaessani jotkut purkivat minuun kaunaansa siitä, että saksalaiset polttivat Lapin ja natsit murhasivat juutalaisia. Nyt on sitten näköjään entisten lisäksi tulleet uudet kauhuskenaariot ja pelottavat kansan- ja poliittiset ryhmät, joita kauhistellaan. En halua syyttää suomalaisia virheistään tai kehoittaa heitä ottamaan ensin "malkaa omasta silmästä", koska en enää tiedä heidän ajatuksistaan juuri muuta kuin mitä luen netistä.30 vuotta kävin joka vuosi Suomessa, mutta karsastus ei lainkaan vähentynyt.
    Menneinä 17 vuotena olen käynyt 4 kertaa lyhyellä visiitillä asioita hoitamassa. Ironialla totean, että olen 48 vuoden jälkeen yhä elossa samoin kuin lapseni ja lapsenlapseni, jotka elävät aivan turvalliseti töissä,lastentarhassa ja kouluissa. Veisi liian pitkälle selittää, että 82 miljoonan asukkaan maassa on viranomaisilla konseptit, miten kansalaisten turvallisuus organisoidaan. Korttelipoliisit tulevat jo lastetarhoihin ja kouluihin ystävänä ja auttajana luomaan luottamussuhdetta. Poliisipartiot kadulla, Bahnpolizei tai Berliinin S-Bahnin seuritymiehet/naiset saavat minut tuntemaan itseni turvalliseksi.Luotan myös tiedustelupalvelun kykenevyyteen. Turvallisuuskonseptia korjataan ja tiukennetaan aina kun on aihetta esim. Kölnissä petti turvallisuuskonsepti surkeasti samoin kuin Berliinin joulumarkkinoilla. Siitä ovat viranomaiset saaneet kyllä kuulla kuniansa ja ottaneet opikseen. Kansalaisille Saksassa siitä kerrotaa, mutta ei Yellowpressissä pikin maailmaa.Suomessakin on hyvästä syystä tekeillä uusi tiedustelulaki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monet suomalaiset pitävät maataan edelleen lintukotona, joka on kaukana tai ainakin meren takana kaikesta pahasta. Samalla Suomessa voidaan henkisesti tosi huonosti ja ollaan yksin. Tykkään Saksassa erityisesti sosiaalisesta kanssakäymisestä, ihmisten huomioimisesta ja yhteisöllisyydestä. Mutta onhan se sieltä Suomesta tietysti kivempi huudella kuin tulla katsomaan, mikä meno täällä oikeasti on...

      Delete
  3. Maaliskuussa menin Pariisiin Orlyn kautta. Siellä oli juuri pari pv aiemmin tapahtunut, kun joku oli napannut aseen sotilaalta. En pelännyt. Viime perjantaina olin Brysselissä hotellini lähellä baarin terassilla paikallisten tuttavuuksien kanssa, kun puhelin piippaa. Kaveri laittaa viestillä linkin iltalehteen, jossa kerrotaan, miten Brysselissä joku puukottanut sotilaita ja häntä ammuttu. Kerroin siitä paikallisille, mikä aloitti keskustelun, onko meillä oikeasti pelättävää ja tultiin siihen lopputulokseen, että ei ole. Toisaalta se on ihan sama, onko pienessä suomalaiskaupungissa vai keskellä Eurooppaa. Joku voi seota missä vaan ja hyökätä viattomien kimppuun. Toivon, ettei koskaan tule minun eikä läheisteni kohdalle. Mutta en pelkää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos komemntista Sini!
      Toit esiin aika hyvän pointin eli median. Kun jokainen Euroopassa tapahtuva puukonheilaitus painetaan isolla lööppeihin, syntyy sellainen mielikuva, että jossain tapahtuu koko ajan jotain ja voi kauhia sentään. On ihan totta, että missä tahansa voi tulla sekopää vastaan, ja onhan moni kotiinsakin kuollut ;)

      Delete
  4. Mulle taas ei tulis mieleenkään vähätellä terrorismin pelkoa. Se on ihan aito pelko ihmisillä, jotka on menettänyt siinä läheisiään tai asuvat semmoisessa kaupungissa missä uhka on läsnä. Turha sitä on kieltää. Itsekin kävin Pariisissa ja Lontoossa terrori-iskujen jälkeen ja Pariisissa ei varsinkaan pelottanut ja rauhallinen tunnelma, mutta Lontoossa väistämättä koin pelkoa rekka-autoista sillalla ja ahtaista ja kuumitsa metrotunneleista. En vaan voinut sille mitään! Ajattelin toki, että jos nyt sattuisi jotain se olisi silloin tarkoitettu niin ja en voisi sille mitään. Mutta ihmetyttää nyt Suomessa esim. että Turun teosta ei saa joidenkin mielestä edes puhua terroritekona :'D Juu olikohan se vahinko ja yksittäistapaus vain... Sinisilmäisyys on todella tyhmää ja asioista pitää puhua oikeilla nimillä. Faktahan toki on se, että enemmän parisuhdeväkivallasta ja kotiväkivallasta kärsitään varmaan maailmalla edelleen. Se ei silti yhtään vähennä terrorismin vääryyttä/pelkoa/inhoa sitä kohtaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tekstini tarkoitus ei ollut vähätellä, toivottavasti se ei ole luettavissa niin.
      Olen sitä mieltä, että silloin terroristit ovat voittaneet, jos turvallisissa eurooppalaisissa valtioissa elävät ihmiset alkavat rajoittaa elämäänsä pelkojen kautta, jotka suuressa määrin ovat median luomaa kuplaa. Ymmärrän pelon niiden kohdalla, joille on tapahtunut jotain, mutta kun kyse on itse luodusta peikosta, josta voisi nimenomaan päästä eroon sillä, että lähtisi katsomaan, miltä maailma näyttää, on minun vaikea ymmärtää. Se Turun isku oli tosi ikävä juttu ja onhan sillä taustansa terrorissa enkä kaunistelisi sitä yhtään. Oli sinänsä vain ajan kysymys, milloin Suomessakin tapahtuu. Toivottavasti ei tule copycatteja, jotka haluavat päivänsä lööpeissä.

      Delete
  5. Juu kyllä sitä pelätä voi missäpäin tahansa maailmaa jos niin ajattelee. Ja välillä pelkääkin. Oli se pimeä kuja sitten Suomessa tai missä muussa maassa tahansa, aina se on yhtä epämiellyttävä ja silloin pitääkin olla enemmän varuillaan. Keskellä kirkasta päivää turvalliseksi koetuilla aukioilla ym ei ole totuttu pelkäämään, ja siihen ne terroristit kai pyrkivätkin että se pelon alue laajenee.
    Sinulla on mielenkiintoinen blogi ja jään innolla seuraamaan. Itse olen aikoinani asunut Saksassa reilut 3 vuotta, nykyään yhä enemmän Barcelonassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Matkatar - täytyypä käydä kurkkaamassa sinun blogiasi :)
      Tuo on muuten ihan totta. Silloin terroristit ovat voittaneet, kun ihmiset alkavat pelätä lähiympäristössään ja arjessaan, vaikka oikeastaan pelättävää ei olisi.

      Delete
  6. Oloni on turvallisempi Brysselissä kuin Helsingissä. Vähemmän riidanhaluisia juoppoja kaduilla. Olen asunut ulkomailla nyt 20 vuotta.Kertaakaan en ole tuntenut itseni uhatuksi ihmisten ilmoilla alueilla missä pääosin asuu lähi-idästä ja Afrikasta muuttaneita. Mukaanlukien Anderlecht, Molenbeek ja Madou Brysselissä.Mielenkointpista on, että protestanttisissa alueissa Pohjois-Irlannissa niskakarvat nousivat pystyyn jopa läpi ajaessa.Jptain uhkaavaa ilmassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi!
      En kokenut Brysseliä pelottavaksi, mutta Molenbeekin läpi kävellessämme ei voinut olla huomaamatta, että kaduilla liikkui lähinnä miehiä. Eipä sekään mikään ongelma ollut, keskellä kirkasta päivää. Itse olen kokenut Helsingin aina vähän pelottavammaksi kuin Kölnin, mikä johtunee siitä, etten ole koskaan asunut siellä. Mielenkiintoista tuo kommenti Pohjois-Irlannista! Maahanmuuttajia on helppo syyttää kaikesta, mutta kyllä se kantaväestö yleensä on se vaikuttavampi osa.

      Delete
  7. Mielenkiintoista pohdintaa! Tuli mieleen, kun pari viikkoa sitten puhuttiin Euroopan turvallisuudesta ystävän kanssa viinin äärellä. Meidän reissatessa Kaakkois-Aasiassa perhe on huolissaan vaikka mistä, ja tuntuu, että vanhempien mielestä Australiakin on paljon turvattomampi kuin Suomi, mikä on ihan hassu ajatus ainakin itselle. Valehtelisin jos väittäisin, ettei terroristi-iskut Euroopassa vaikuttaisi matkakohteen valintaan. Tottakai tuollaiset tapahtumat huolestuttaa. Silti, pelolle ei saa antaa valtaa, koska se on pelko mikä lietsoo "muukalais"vihaa, ja vihalle ei ole aihetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista Anna!
      Tosiaan taitaa tällä hetkellä olla niin, että porukka matkustaa kyllä Aasiaan, mutta Euroopan lähikulmat ja kaikki Euroopankaan paikat eivät tunnu hyviltä ja turvallisilta. Onkohan kyse mielikuvista? Kai Kaakkois-Aasiastakin jotain uutisoidaan, mutta ei välttämättä jokaista puukonheilautusta, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan Euroopassa tapana. Rauhaa ja rakkautta toivoisi ihmisten mieliin, ihan sama missä ovat :)

      Delete
  8. Euroopassa en ole pelännyt missään muualla kuin Suomessa. Suomalaisella miehellä on hyvin alhainen kynnys käydä kiinni. Rapakon takana Meksiko oli aika kuumottava. Minä en ymmärrä, miksi Suomea pidetään turvallisimpana maana, koska se ei ole sitä ja vetoan juuri tuohon tilastoon naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Miehiinkin kohdistuu Suomessa huomattavan paljon väkivaltaa, joten en ymmärrä, missä on peruste pitää Suomea turvallisena.

    ReplyDelete
  9. Kiintoisaa pohdintaa, sekä postaus että kommentit. Eipä näitä asioita tosiaan voi nykyään olla miettimättä, ja kieltämättä suurkaupungit ja massatapahtumat vähän arveluttaa. Toisaalta iskut on mun mielestä jo kärsineet jonkinlaisen inflaation: Koska missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa, missään ei oikeastaan kannata pelätä. Jos itse osuu väärään aikaan väärään paikkaan, niin sitten niin on tosiaan syystä tai toisesta tarkoitettu.

    Potero ei minustakaan ole mikään ratkaisu - enemmän siitä aiheutuu vain uusia ongelmia.

    ReplyDelete
  10. Minä olen päättänyt olla pelkäämättä. Minäkään en halua vähätellä maailman tapahtumia, en missään nimessä. Jokainen niistä oli tarpeeton ja niin väärin, kuin vain olla voi. Mutta lopulta, onko missään ikinä turvassa? Koska jos pelkäämään ryhtyy, alkaa tosiaan pelättävää löytää joka paikasta. Pian ei uskaltaisi liikkua kotipihaltaan ja kotiinkin on moni kuollut.

    Mietin juuri sitäkin, että matkustelemalla maailma tulee itseä lähemmäksi. Esimerkiksi nyt hurrikaani Irman aikaan olen erityisen surullinen Karibian saaria kohdanneesta kamaluudesta, sillä vasta kävin siellä itsekin. Kun paikan on nähnyt ja ihmisiin tutustunut, on luonnollisesti entistä empaattisempi paikallisia kohtaan.

    Tätä kaikkea on hyvä pohtia ajoittain, monelta kannalta.

    ReplyDelete
  11. Taidan olla vähän sinisilmäinen, koska ei minua oikeastaan missään pelota. Helsingin rautatieasema tai Lontoon metro. Missä vaan voi joku ääliöketku ahdistella tai yrittää viedä laukkusi. Toisaalta, en edes muista koska olisin laskuhumalassa kuljeskellut katuja aamuyöstä ja ollut mitenkään potentiaalinen kohde himoraiskaajamurhaajalle.

    Jos taas ajatellaan terrorismia, niin sitä nyt voi tapahtua missä vaan. Näköjään nyt jopa Suomessa, kun viranomaiset ja poliitikot ovat saattaneet maamme samaan alennuksentilaan, missä jo koko Eurooppa alkaa olla. En mä näitä maahantunkeutujia henkilökohtaisesti vihaa, vaan inhoan tätä tilannetta, jossa Suomi toistaa täsmälleen samat virheet kuin muukin Eurooppa, poislukien, Puola, Unkari ja Viro.

    Tietenkin on paikkoja joissa autonovet ovat napsahtaneet lukkoon nopeasti. Yksi sellainen oli Bosnia. Meksikon keskustassa päätin lähteä yksin ihan vain vähän kuvailemaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin melko nopeasti. Sitten taas Jakarta, Manila ym. eivät ole arveluttaneet lainkaan.

    ReplyDelete
  12. Kyllähän sitä saa varuillaan olla joka puolella, itse reissailen ja paikoissa paljon yksin, pyrin käymään mahdollisuuksien mukaan päiväsaikaan niin ei lähde mielikuvitus laukkaamaan. Kyllä sitä on maailmalla tapahtunut aikaisemminkin paljon kaikenlaista, mutta niistä ei ole uutisoitu yhtä mittavasti kuin tänä päivänä. Asun Sveitsissä ja usein tulee käytyä Ranskassa sekä Italiassa, täällä on lukuisia pieniä viihtyisiä kaupunkeja, enkä tunne oloani turvattomaksi. Toki isommissa kaupungeissa ja niiden laitamilla olen paljon tarkkaavaisempi ympäristön suhteen.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?