Olen kotoisin sisä-Suomesta mutta olen aina rakastanut merta. Aavasta ulapasta, kallioisista rannoista ja raikkaasta meri-ilmasta ei voi saada kyllikseen. En tiedä, olisiko minusta viettämään kesää pikkuruisella saarella, kuten Tove Jansson, mutta joka kesään on syytä mahtua ainakin yksi meriretki.
Tämänkesäinen retki suuntautui Tankarin majakkasaarelle Kokkolassa. Pikkuruinen saari on kuin suoraan Muumipappa ja meri -kirjasta, mutta ei hypätä saarelle vielä, sillä ensin täytyy taittaa merimatka.
Tankarille voi tehdä päiväretken M/S Jenny-laivalla. Kesäisin viisi kertaa viikossa kulkeva laiva puksuttaa tasaisesti Kokkolan rantoja pitkin kohti majakkasaarta. Avomerta risteilyllä on vain vähän. Laivan sisätiloissa on kahvio, ja kannella tuulisia paikkoja maisemien ihailuun. Laivan peräkannella oli muuten lämpimintä, vink vink.
Tankar on 500 metriä leveä ja 900 metriä pitkä eli varsin pieni saari. Sen läpi risteilee puisia laiturimaisia kulkuväyliä ja metsäpolkuja, ja ympärillä on tilaa. Puustoa on vain vähän ja niin on rakennuskantaakin. Kaikki on rakennettu puusta, joten saarella on tulentekokielto.
Sataman viereisissä mökeissä ovat wc:t ja ravintolarakennus, niiden jälkeen vierasmaja ja punainen kirkko. Sen lattiahirret natisevat ja penkit ovat vanhat ja täynnä merimiesten kaiverruksia.
Satamasta oikealle päin lähdettäessä seisovat hylkeenpyyntimuseon rakennukset. Ne ovat auki silloin, kun M/S Jenny on satamassa. Museossa on näytillä erilaista pyyntivälineistöä ja täytettyjä hylkeitä ja yhdessä rakennuksessa vanha puinen hylkeenpyyntialus. Sen oviaukossa kannattaa muistaa varoa päätään.
Tankarilla on pitkä historia tärkeänä ja edelleen käytössä olevana luotsiasemana, mutta tunnetuin se on vuodelta 1889 peräisin olevasta majakastaan. Punainen, 27,5 metriä korkea lyhtytorni on näkyvä maamerkki. Sen hoitamisessa on ollut aikamoinen homma, kunnes majakka sähköistettiin vuonna 1961.
Punaista tornia ympäröivät valkoiset majakanhoitajan ja majakkamiesten asuinrakennukset. Monista taloista on sittemmin järjestetty majoituspaikkoja yöpymiseen, mikä siis on Tankarilla myös mahdollista. Majakan takaa aukeaa laakea suo, joten kenkiään kannattaa vähän varoa.
Parituntisen saarella olon aikana ehtii kiertää kaikki sen tärkeimmät kulmat ja kuulla opastuksia, mutta aikaa on myös lounaaseen. Cafe Tankarissa tarjoillaan lounaaksi herkullista lohikeittoa. Jälkiruokakahvin lisäksi ateriaan kuului myös omenapiirakka. Nam!
Tankar on ihastuttava. Siellä voi haistella niin raikasta meri-ilmaa kuin vanhan saaristoyhteisön tunnelmaa. Tuntui siltä, kuin olisi matkannut Ahvenanmaalle, sillä saaren luonto ja mökit olivat niin samanoloisia kuin siellä. Tankarin talvet ovat mahtaneet olla karuja, vaikka majakkasaarelta Kokkolaan ei olekaan kuin 15 kilometriä.
Paluumatkalla katselin raukein mielin aurinkoista merimaisemaa ja tuumasin, että tämä taisi olla yksi kesän parhaista päivistä.
Risteily M/S Jennyllä maksoi 20 euroa ja lounas 15 euroa.
Lisätietoja Kokkolan matkailusta.
Suomi on niin täynnä ihania paikkoja, että kaikki lomat elämän aikana eivät riitä niitä näkemmään. Suomi on yksinkertaisesti liian iso. Tunnen länsirannikon kaupunkeja pitemmiltä tai lyhemmiltä visiiteiltä Turusta Ouluun asti, mutta Kokkolasta tie vei aina ohi, eikä ollut aikaa edes poiketa. Vahinko.
ReplyDeleteKokkolassa kannattaa ehdottomasti poiketa joskus! Neristanin kaupunginosa on mitä idyllisin.
DeleteItse haaveilen joskus road tripistä nimenomaan tuon länsirannikon läpi. Siellä on varmasti niin paljon kauniita ja viehttäviä kulmia. Mutta olet oikeassa, varsinkin kesällä Suomessa on paljon kaunista katseltavaa :)
Me ajeltiin kesällä rantatietä Porista Kokkolaan ja takaisin tultiin sisämaan pikkuteitä. Oli todella kiva kotimaan roadtrip. Tankarissakin käytiin, ja fiilikset olivat samanlaiset.
ReplyDeleteJust tällaisen reissun mä haluaisin joskus tehdä! Ajelin pari vuotta sitten bussilla Vaasasta Kokkolaan, ja se kierteli matkallaan kaikissa idyllisissä pikkupaikoissa. Ehdottomasti haluan ajaa ne joskus ajan kanssa läpi :)
DeleteNiinkuin jo Facebookin puolelle kommentoin, niin Tankar on yksi minunkin lempimajakoista. Ja todellakin suosittelen siellä yöpymistä seuraavalla kerralla! Meillä jäi viime kesän Kokkolan reissulla Neristanin kiertely lyhyeksi, joten sinnekin pitää päästä paremmalla ajalla uudestaan, mutta löydettiin kyllä muita helmiä noilta seuduilta, kuten upea Vattajan dyynialue ja hieno talonpojanmuseo: http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/tag/kokkola/
ReplyDeleteVoi että, Kokkolassa on kyllä niin paljon kaikkea!
DeleteAsetin itselleni jo pitkäaikaisen unelman; joskus pääsen sinne residenssiin kirjoittamaan ja voin viipyä niin kauan, että ehdin tutkia kaiken ympäristöstä :)
Minäkin olen sisiksestä, mutta rakastan noita meren pieniä saaria. Ehkä ne tuovat Mieleen Kallaveden, jota opin rakastamaan lapsena, tai, no, kyllä meri on aina ihan omansa. Laatokkakin oli merimäinen, mutta meren tuoksu puuttui, niin ei se tuntunut oikealta.
ReplyDeleteNyt kun on tullut katsastettua muutama lännen majakka, pitäiskikö ensi kesänä ottaa kohteeksi idän puoleinen majakka....siinä olisi ensi kesälle Suomi retkeä. Ollakko meri vaiko järvi ihminen? Minä olin järvi ihminen nuorempana mutta nyt vanhemmiten alkanut pitää merestä.
ReplyDeleteIhana Tankar! Olen kotoisin Kokkolasta joten Tankar on tullut tutuksi usemmalla reissulla. Amerikkalainen mieheni ei ole siellä kuitenkaan käynyt, joten vielä täytyy käydä retkeilemässä uudemman kerran saarella. Ehkä tällä kerralla jopa yökunnissa.
ReplyDeleteMajakoissa on todellakin jotain kiehtovaa, mutta merta ja majakoita enemmän minua vetävät puoleensa järvet. Mikään ei voita sinisen aallokon hölskymistä rantakiviä vasten ja kaislikon heiluntaa. Koivut ja niistä vihreänä siintävä vastaranta saavat olon tuntumaan kotoisalta. Meri tuntuu jotenkin liian aavalta ja loputtomalta.
ReplyDelete