Tuesday, 11 December 2012

Jouluhulluus vol. 2012

Niinpä se taas saapui, adventinaika ja samalla joulunodotus. Saksalaiset lienevät jouluhulluimpia heti amerikkalaisten jälkeen. Ja sen kyllä huomaa. Joulutoreja alettiin rakentaa jo lokakuun lopussa, ja portit aukenivat viimein marraskuun lopussa. Koska kirjoitin viime vuonna pikaesittelyn Kölnin suurimmista toreista (teksti täällä), keskityn tällä kertaa enemmän sisällön analyysiin.


Ehdottomasti suosituinta on mennä joulutorille syömään ja juomaan, oli sitten kyseessä lounasaika tai illallinen. Lihavartaat, makkarat, rasvaiset röstiperunat, crepesit ja loimulohi odottavat nauttijaansa. Onhan se jotenkin hassu konsepti hypähdellä kylmässä illassa sormet kohmeessa ja yrittää syödä grillattua lohipalaa sämpylän välistä niin, että vaatteet eivät sotkeennu. Ehkä siihen homman viehätys juuri perustuu. Eihän seisten naposteltu pikkusuolainen voi lihottaa, koska se napsitaan lennosta seisten. Toisaalta kuulin kulissien takaa, että ruoka-annoksista tehdään tarkoituksella sen verran pieniä, että annoksen jälkeen haluaa syödä vielä muutakin. Jälkiruuaksi ainakin suklaakuorutteisia banaaneja, konvehteja, paahdettuja ja sokeroituja manteleita tai pikkuleipiä...


Saisiko olla keksejä tai tikkunekku?
Tänä vuonna olen löytänyt vaalean glühweinin. Se on jotenkin pehmeämpää ja mehuisampaa kuin perinteinen punaviinipohjainen. Täällä joskus vitsaillaan siitä, että glühweiniin työnnetään kaikki jämäalkoholi ja loppu täytetään vielä lasinpesunesteellä. Juoman jämäkkyydestä kertoo sekin, että pari vuotta sitten sattui eräällä joulutorilla onnettomuus. Satalitrainen glühweintynnyri räjähti kesken kaiken, mutta kukaan ei onneksi loukkaantunut, ainakaan pahasti. 

GLÜHWEINIA!
Mahan täyttämisen ohessa voi toki tehdä myös ostoksia. Torit ovatkin käsityöläisten vuoden pelastus. Sukkia, pipoja, huovutustöitä, koruja, nahka-asioita, tuotteita puusta ja paperista, mukeja, veitsiä, suklaakastikkeita ja luomuhilloja. Siinä vain muutama mainitakseni. Luultavasti monet tekevät suuren osan vuoden tuloistaan neljän viikon aikana ennen joulua. Toki kilpailu on kovaa, kojun vuokrahinta korkea ja paikat varsin varattuja, elleivät jopa tiskin alta liikkuvia. En ole aivan varma, kuka mökkikylät rakentaa ja vuokraa, mutta pidän ehdottomasti siitä, että yksittäiset torit noudattavat samaa teemaa ja ovat siten kokonaisuuksia.

Suomalainen ystäväni oli hiljattain käymässä toiveenaan tietysti joulutorien käyminen. Laskujeni mukaan kiersimme ainakin kuusi toria kahdessa päivässä. Voi tosin olla, että glühwein haittasi laskutoimitusta. Ihmisten juomista kyllä rajoitetaan sulkemalla joulutorit sekä arkena että viikonloppuna jo klo 22. Toisaalta siihen mennessä varpaista on jo tunto kadonnut ja kotiinlähtö tuntuu ihan hyvältä ajatukselta.

Tuomikirkon joulutorin kuusi.
P.S. Tänä vuonna olen käynyt hakemassa joulumieltä myös joulukonsertista. Lähellä sijaitsevassa kirkossa oli kahden kuoron yhteinen joulukonsertti, jonka lopuksi laulatettiin vielä yleisöäkin. Kirkko oli täpötäynnä ja mekin istuimme lattialla, eturivissä muiden lasten kanssa. (Meillä kun on kämppiksen kanssa tämä tapa, että eturiviin, oli konsertti mikä tahansa). Kuulostihan se Händel tosi komealta ja muutenkin laulujen sovitukset olivat onnistuneita. Lopuksi kaikki saivat vielä glühweinia ja pikkuleipiä. Poistuimme sateiseen ja loskaiseen iltaan hyvin valaistuneina.


Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?