Tuesday 13 February 2018

Saksa, Hollanti ja ne pienet erot

Täältä Kölnistä  pääsee helposti ulkomaille, sillä länsi- ja lounaispuolelta löytyvät niin Hollanti, Belgia, Ranska kuin Luxemburgikin. Yleensä rajan ylityksen huomaa heti, sillä arkkitehtuuri ja talojen rakennusmateriaalit paljastavat nopeasti, missä maassa ollaan. 

Sitä voi kuitenkin joskus itsekin hämmentyä siitä, mihin onkaan menossa. Olen viime vuosina käynyt useammin Belgiassa kuin Hollannissa, ja tajusin viime torstain menomatkalla vasta jossain Utrechtin kohdalla, kun räyhäkät kurkkuäänteet alkoivat soljua korviin ja junat olivat keltaisia, että viikonloppu kuluukin tällä kertaa Hollannissa. Ei sitä aina niin tarkkana muista olla, missä maassa mennään, kun kaikki on niin lähellä.

Hollanti ja Saksa ovat naapurimaat ja monessa samanlaiset mutta silti erilaiset. Pieniä eroja tuli viikonlopun aikana vastaan lukuisia, joten olihan ne pakko listata. Perinteisiä eroja ovat toki ne, että Hollannilla on kuningashuone ja Saksalla Merkel ja Hollannilla ei ole Alppeja vaan kilometrien verran hiekkarantaa ja tulppaaneja. 

Muita eroja ovat esimerkiksi nämä:

1. Internet

Saksa on internetin kehitysmaa. Kaikki internetiin liittyvä on täällä kovin hankalaa. Liittymä on ensinnäkin hankalaa ja hidasta saada avattua ja vielä hankalampi saada suljettua ja lisäksi se on kallis. Puhelimiin tarjotut verkkopaketit ovat Suomeen verrattuna naurettavia. Kaupunkialueelta ei juuri löydy ilmaisia WiFejä, mutta päärautatieasemalla ja lentokentällä voi kirjautua puoleksi tunniksi nauttimaan ilmaisesta verkosta. Kahvilat ja baarit ovat pääasiassa verkottomia, sillä täällä ei ole vielä hypätty siihen kahvilamuotiin, jossa kahviloita tarjotaan myös työtilaksi freelancereille.

Hollannissa tämä kaikki oli juuri toisin. Siellä jopa vanhalla kuluneella kulmabaarilla oli tarjota WiFi-verkkonsa. Kaupungeilla on omia ilmaisia nettejään ja lisäksi lähes jokaisessa kaupassa, kahvilassa ja IC-junassa on ilmainen, hyvin toimiva ja nopea verkko. Kokemukseni mukaan netti toimii Saksassa vain muutamilla junareiteillä eikä niilläkään aina hyvin.

Joka paikasta löytyvä WiFi on matkaajalle hyvä apu, kun kaiken voi tarkistaa helposti verkosta. Myös junamatkat, jotka Hollannissa eivät muutenkaan ole pitkiä, sujuvat surffatessa nopeasti. Saa nähdä, kuinka kauan pitää odottaa, että Saksakin modernisoituu ja lakkaa olemasta kehitysmaa mitä Internetiin tulee.

2. Käteinen ja pankkikortti

Saksassa ei pärjää ilman käteistä. Maksukorttilaitteet ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina, mutta elämä pyörii täällä hyvin paljon käteisen varassa. Monissa baareissa ja ravintoloissa voi maksaa vain käteisellä eivätkä kaikki kampaamot tai pikkuputiikit ole vielä edes harkinneet maksupäätteen hankintaa. Tämän talven aikana paikallisliikenteeseen on vihdoin tullut automaatteja, joihin kelpaa kolikoiden lisäksi myös maksukortti, jes!

Rotterdamissa kävimme viikonloppuna useammassakin kahvilassa tai ravintolassa, joissa kelpasi maksuksi vain ja ainoastaan pankkikortti. Vaikutti siltä, että koko maa pyöri korttimaksujen varassa. Myös rautatieaseman matkatavarasäilytys hyväksyi vain kortin mutta näin taitaa olla Suomessakin. Saksalaiseen käteiskulttuuriin tottuneena olin jo ehtinyt miettiä, miten paljon rahaa ottaa mukaan, mutta olisin pärjännyt koko viikonlopun aivan hyvin ilman käteistäkin.
3. Jalankulkijan asema

Meinasimme viikonlopun aikana jäädä parikin kertaa suojatiellä auton alle. Ymmärtääkseni jalankulkija saa ylittää tien, jos valo on vihreä, ja oikealle kääntyvien autojen on annettava tilaa. Näin ei näyttänyt kuitenkaan olevan Hollannissa. Näimme myös useamman kuin kerran auton ajavan niin pahasta punaisia päin, että jalankulkijoiden valo oli jo vihreä. 

Tällaisen näkeminen teki aika varovaiseksi, mikä olikin hyvä, koska ainakin Rotterdamissa jalankulkija on lähes aina tiellä siis edessä tai väärässä paikassa. Toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rakennettua keskustaa halkovat leveät autotiet ja niiden sivussa kulkee vielä metrien levyinen pyöräväylä ja senkin vieressä saattaa kulkea vielä ratikkakisko. Sekin muuten hämmensi, että vaikka jalankulkijoilla on vihreä valo, saavat ratikat mennä ohi. Katua ylittäessä pitää siis monta kertaa katsoa joka suuntaan, ettei mistään vaan tule muita kulkupelejä.

Kölnissä liikenteelle ei ole juuri tilaa, mutta jotenkin täällä toimitaan sulassa sovussa ja kaikille annetaan tilaa, tai ainakin jalankulkijoita pyritään varomaan. Pyöräilijä on täällä se, joka saa kaikkien vihat päälleen, mutta se onkin jo toinen tarina.


4. Kauppojen aukioloajat

Rotterdamin pääostoskadun liikkeet sulkivat ovensa tavallisena torstai-iltana klo 18 ja suurin osa Utrechtin keskustan liikkeistä avasi ovensa maanantaiaamuna vasta klo 12 tai myöhemmin. Asuin Hollannissa reilut kymmenen vuotta sitten ja muistan jo siltä ajalta, että aina piti muistaa muistaa, mikä päivä on ja miten kaupat ovat sinä päivänä auki. Silloiseen verrattuna kauppojen aukioloajat ovat edelleen yhtä vaihtelevat mutta nykyään ne saavat olla auki myös sunnuntaisin.

Saksassa kaupat ovat auki aina paitsi sunnuntaisin, jolloin ne ovat kiinni. Lisäksi kaikkien arkipäivien aukioloajat ovat samanlaiset eivätkä vaatekaupat sulje oviaan alkuillasta, koska sen jälkeenhän työssä käyvät vasta ehtivät shoppailemaan. Rotterdamissa tehdään ilmeisesti lyhyempää työpäivää kuin Saksassa, sillä kun ensin olimme ihmetelleet aikaisin ovensa sulkevia liikkeitä ja jatkaneet matkaa meidän mielestä aikaiselle illalliselle, olivat kaikki ravintolat ja pubit jo täynnä. Kölnissä saa siihen aikaan yödä yksin eivätkä kaikki ravintolat ole edes auki vielä klo 18.30.

Johtopäätös: Hollannissa osataan nauttia elämästä eikä sitä tarvitse tehdä yömyöhään, sillä ravintoloista myös poistuttiin klo 20-21 välisenä aikana.

5. Missä kioskit?

Köln on kioskien luvattu kaupunki, sillä täällä on kioski joka kadulla. Niinpä hämmästelin kovasti  sitä, miten vähän kioskeja Hollannin kaupungeissa näkyi. Toki turistikaduilla oli matkamuistoja ja virvokkeita myyviä pikkuliikkeitä, mutta perinteisiä kioskia näkyi vain harvassa.

Isoja supermarketteja oli kaupunkialueella toki useita. Kohtaan 4. lisätäkseni kävimme eräänä iltana Albert Hejnissa klo 20.15. Olimme ainoat asiakkaat ja siellä pestiin jo lattioita sulkemisen merkeissä. Mene mihin tahansa Kölnin keskustan Reween arki-iltana klo 21 ja siellä on jono. 
6. Junaliikenne


Parasta Hollannissa oli nopea ja sujuva junaliikenne. Kölnin ja Düsseldorfin väli on yksi Saksan vilkkaimmin pendelöityjä reittejä, mutta silti paikallisjuna kulkee vain kaksi kertaa tunnissa, mikä tarkoittaa, että ne ovat yleensä ylitäysiä. Hollanti on toki paljon pienempi maa, mutta silti yllätti, miten tiheästi kaupunkien väliä kulkevat IC:T ja Sprinterit kulkivat. Voisin kuvitella, etteivät ne koskaan ole epämiellyttävän täysiä, koska junia menee.

Sen sijaan juna-asemien kontrollointi tuli Hollannissa aikamoisena yllätyksenä. Junalippu pitää piipata porttiin, josta pääsee ylipäänsä aseman siihen osaan, jossa junanlaiturit ovat. Esimerkiksi Utrechtin aseman matkatavarasäilytys oli porttien ulkopuolella. Taisimme sen neljän tunnin aikana, jonka kaupngissa vietimme, piipata itsemme portista ulos ja sisään kuusi kertaa. Ketähän tällainen piippailu palvelee?

Ja vaikka koko juna-asemalle ja laiturille ei päässyt ilman, että olisi piipannut lippua koneeseen, kulki paikallisjunissa silti lipuntarkastajia. 

Sekin ihmetytti, että raitiovaunuissa pitää juuri ostettu lippu piipata oven pielessä olevaan laitteeseen sekä kyytiin noustessa että sieltä poistuessa. Voisiko joku Hollannissa asuva selittää minulle, miksi myös poistuessa? En ymmärtänyt logiikkaa.

Kontrollista puheen ollen en ole aikaisemmin huomannut Saksan ja Hollannin väliä ajavissa junissa minkäänlaista kontrollia mutta tällä kertaa Hollannin ensimmäiseltä asemalta nousi junan kyytiin tullimiehet, jotka tarkistivat satunnaisten matkustajien (lue: vähänkin epämääräisten, kuten nuorten miesten) passeja. Saksaan palattaessa en tarkastajia nähnyt.

Millaisia kokemuksia sinulla on kyseisistä maista?
7 comments on "Saksa, Hollanti ja ne pienet erot "
  1. 7.02.12018 sovitussa välaikaisssa suuren koalition hallitussopimuksessa on varattu 10 -12 miljardia euroa Saksan digitalisoinnin edistämiseen. Konkreettisista yksityiskohdista ei ole vielä päätetty. Sopimuksen tekstin voi lukea internetistä. Toivottavasti SPD:n jäsenkokous hyväksyy 04.03.2018 hallitussopimuksen, muuten digitalisoimisprojektinkin toteuttaminen viivästyy pahimmassa tapauksessa uusien vaalien jälkeiseen aikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei tämähän kuulostaa hyvältä!
      Toisaalta eikö tällä viikolla kerrottu myös siitä, että muutamassa Saksan kaupungissa kokeillaan ilmaista julkista liikkennettä, mutta tähän ei ole taidettu oikein varata rahaa eivätkä kyseiset kaupungitkaan tienneet asiasta, joten tämän digitalisoimisenkin kanssa voi käydä vielä niin ja näin =D

      Delete
  2. No niin, tuun selittämään! :D Hollannissa on koko maan käsittävä matkakortti, OV-chipkaart, joka toimii kaikissa välineissä ja veloittaa matkan summan sen pituuden perusteella (superkätevä!) Sen takia matkan lopuksi pitää tsekata ulos kulkuneuvosta. Siitä kuuluttelulle on siis varsin järkevä syy. :) Kertalippujen kohdalla sillä ei toki ole mitään merkitystä.

    Tuo sisääntsekkaaminen juna-asemille ja samanaikaisesti lipuntarkastajat junissa tuntuu mustakin joskus nurinkuriselta (ja ihan varmasti osittain se onkin ihan vaan resurssien tuhlaamista) mutta Hollannissa on oikeasti tosi paljon pienempiä asemia, joilla noita portteja ei ainakaan vielä ole ja jotka mahdollistavat pummilla kulkemisen. Kuljen itse monta kertaa viikossa Haagin ja Leidenin väliä junalla, ja jos menen sprinter-junalla, välissä on vain portittomia asemia ja niissä junissa onkin kokemukseni mukaan paljon enemmän lipuntarkastajia kuin nopeammissa IC:eissä.

    Hollannissa tehdään käsittääkseni Euroopan lyhintä työviikkoa niin naisten kuin miesten osalta. Ehkä se siis selittää noita sun havaintoja. Toivoisin kyllä, että kaupat voisivat olla pikkuisen pidempään auki, kun yliopistolla vierähtää helposti kuuteen ja kotimatkalla kaikki onkin sitten jo kiinni (paitsi torstaisin, jolloin aukioloajat ovat yleisesti pidemmät). Suomessa olen aina ihan innoissaan siitä, että ehtii ostoksille yhdeksään saakka, puhumattakaan sitten vaikka Etelä-Euroopan maista, joissa kaupat saattavat olla auki vielä pari tuntia pidempään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heip ja kiitos selvityksistä!
      Tuo jatkuva matkalipun kontrollointi ja portteihin piippailu oli kyllä ihmeellistä, mutta tämä selvensi sitä hyvin =) Hauskaa myös, ettei ajatukseni ollut ihan tuulesta temmattu vaan siellä ihan oikeasti tehdään lyhyempää työpäivää kuin rajan tällä puolella. Hieno maa! Rotterdamissa torstai ei kyllä ollut mitenkään erityinen päivä, sillä kaupat menivät kiinni klo 18.

      Delete
    2. Hyvä, kun selvensi! Ja kappas! Tuota Rotterdam-juttua en tiennytkään, ja nyt intternetti paljasti, että Rotterdamissa noita "koopavondeja" ei ole, toisin kuin monessa muussa kaupungissa (mm. Haagissa). Hyvä tietää, kun oon aina olettanut, että se on voimassa kaikkialla! :)

      Delete
  3. Just käytiin viikko sitten Hollannin puolella ja ihmettelin ihan samaa, että miten ne kaikki pienet erot huomaakin heti rajan ylitettyään. Meille pisti jälleen kerran silmään se, että Hollannin puolella tiet ovat paljon paremmassa kunnossa. Belgiassa asia tuntuisi olevan taas aivan päinvastoin.

    Ja ainakin vielä uv:nä Helsingin rautatieaseman matkatavarasäilö toimi kolikoilla (tai sitten en vaan eksynyt uudemmille säilytyslokeroille)!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Teitä en muistanutkaan tarkkailla, kun mentiin junalla, mutta niiden eroista olen kuullut ennenkin. Jotenkin mulla on muistikuva, että Kampin tavarasäilytys olisi toiminut kortilla, mutta en ole ihan varma...

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?