Kävin Karslruhessa viimeksi vuonna 2000. Olimme lapsuudenperheeni kanssa autolomalla Euroopassa ja piipahdimme Karlsruheen sukuloimaan. Se oli hauska reissu, sillä Karlsruhessa parasta on sen sijainti. Jos emme istuneet ja ajelleet huvikseen kaupungin ratikkalinjoja päästä päähän, istuimme autoon ja etsimme kartalta lähikylän tai kaupungin ja mieluusti sellaisen, jossa on linna. Linnabongailun lisäksi ajoimme Schwarzwaldiin ja Strasbourgiin.
Tässä onkin oikeastaan tiivistettynä jo se, miksi kannattaa lähteä Karlsruheen ja sen lähialueille: viinialueet, ympäristön idylliset pikkukaupungit ja linnabongarin unelmat. Karlsruhe sijaitsee lähellä Reiniä ja Ranskan rajaa eli sen ympäristöstä löytyy paljon näkemistä ja tekemistä.
Tällä kertaa minut vei kaupunkiin Hilja-vierailu paikalliseen Suomi-kouluun ja sukulointi. Helmikuinen viikonloppu oli tiivis mutta ehdin kiertää kaupunkia sen verran, että sain todeta, ettei itse Karlsruhen kaupungissa ole tällä hetkellä juuri ihailemista, sillä kaupunki sijaitsee jossain lukuisten tietöiden ja rakennusprojektien välissä.
Karlsruhesta löytyy viehättäviä vanhoja kortteleita ja koristeellisia julkisivuja mutta myös hyvin paljon eri vuosikymmeninä rakennettuja uudisrakennuksia. Arkkitehtuurinen sekasotku onkin mielenkiintoinen, kun vierekkäin seisovat viime vuosisadan alusta peräisin oleva vanha kerrostalo ja upouusi lasinen toimistokompleksi.
En yhtään ihmettele, että muistan raitiovaunut jo edelliseltä reissulta. Ne nimittäin ajavat jonossa kaupungin halkaisevan keskuskadun, Kaiserstrassen läpi. Jos sattuu asumaan sopivalla reitillä, ei ratikkaa tarvitse juuri odotella. Yksi suuri keskustaprojekti onkin ratikkakiskojen vetäminen maan alle, koska näin keskuskatu vapautuisi kokonaan kävelijöille.
Liikennesotkua aiheuttavan U-Bahn -projektin lisäksi keskustan kulmalle rakennetaan uutta Ikeaa ja DM:n päätoimistotaloa, toimistojarakennuksia sekä asuntoja. Kun kaikki on joskus valmista, tulee 300 000 asukkaan kaupunki varmasti kasvamaan.
Karlsruhen keskiössä on Karlsruhen linna. Oikeastaan koko ydinkeskusta mahtuu linnalta säteittäin lähtevien katujen sisään. Keltainen linna on Karlsruhen tunnusmerkki ja sen takana oleva puisto kutsuu kävelemään ja oleilemaan. Viime viikonloppuna kävi kylmä pohjoistuuli mutta silti linnan puistossa kukkivat jo krookukset. Niissä jo pilke keväästä!
Karlsruhen barokkityylinen linna on rakennettu vuosina 1715-1718 ja kuuluu nykyään Baden-Württembergin osavaltiolle. Linnassa on kulttuurihistorian museo ja piipahdin sinne pakoon kylmää tuulta. Tällä hetkellä esillä on näyttely etruskeista ja se olikin oikein mielenkiintoinen.
Linnakäynnin jälkeen seilailin ympäri lauantai-illan hämärtämää kaupunkia, sillä suurin osa ostoskaupoista on auki klo 20. Lopulta serkkuni tuli hakemaan minut syömään perinteiseen ravintolaan. Litfaß-nimisessä ravintolassa oli tarjolla paikallisia herkkuja, kuten Spätzleä eli eräänlaista pastaa, Maultascheja eli täytettyjä taikinanyyttejä ja tietysti kaalia. Kasvissyöjäkin tuli ravintolassa hyvin toimeen.
Ennen viikonloppua en ollut tajunnut, miten lähellä Karlsruhe on Kölniä ja että tämä meidän Rein virtaa myös sen ohi. Suora junamatka kaupungista toiseen kesti vain kaksi tuntia. Karlsruheen on lähdettävä joskus uudestaan, mutta mieluusti kesällä ja ehkä autolla, jotta reissuun voisi yhdistää käynnin Pflalzin viinitiloilla ja Karlsruhen lähialueilla, sillä kaupungin rakennustyömaat eivät valmistu vielä pitkään aikaan. Ja taas tipahti reissukalenteriin yksi suunnitelma lisää.
Sinulla on elävä serkku Karlsruhessa. Meillä muilla suomalaisilla on vain tylsää kouluhistoriaa opittavana, kun saimme 208 vuotta sitten (autonomian aikana) suuriruhtinattaren /keisarinnan Karlsruhen hovissa 1779 syntyneen Elisabeth Alexejewnan. Hän oli Badenin prinsessa Luise Marie Auguste, joka oli kasvatettu huolellisesti Karlsruhen hovissa ja saanut opetusta historiassa, maantieteessä, filosofiassa , ranskan kielessä ja saksankileisessä kirjallisuudessa. Hänet naitettiin 14-vuotiaana 15-vuotiaan Venäjän suuriruhtinaan Alexanteri I:n kanssa.Naisilla ja alaikäisillä itsellään ei ollut mitään valtaa päättää omista asioistaan. Prinsessa Luise kääntyi ortodoksiseen uskontoon ja sai niemekseen Elisabeth Alexajewna. Avioliitto oli onneton. Elisabethin (Luisen) sisar prinsessa Friederike Dorothea naitettiin Ruotsin hoviin Kustaa (Gustav) IV Adolfin kanssa. Elisabethin anoppi, suuriruhtinatar Maria Fjodorowna taas oli Württembergin prinsessa Sophie Dorothee Stuttgartista. Marian kummastakin pojasta tuli Venäjän keisareita, Suomemme suuriruhtinaita Alexander I ja Nikolai I. 100 vuotta sitten Suomi irrottautui Venäjästä ja 65 vuotta sitten 1952 kansanäänestyksen jälkeen muodostettiin Baden-Württembergin osavaltio.Hilja ja Heidi seikkailevat pitkin Saksaa, ja Reinillä ei suotta ole lempinimi "Vater Rhein".
ReplyDeleteHuh, olipa tietopaketti! <3
DeleteMinusta on tosi mielenkiintoista, millaista politiikkaa ja valtaa nimenomaan avioliittojen avulla on saatu ja järjestelty. Prinsessoja on vain siirretty hovista toiseen enkä tiedä, miten paljon sananvaltaa prinsseilläkään on ollut. Isät siellä keskenään kauppoja hiovat ja vaikutuvaltaansa lisäävät. Ystäväni kirjoittaa tällä hetkellä kirjaa todellisista prinsessoista, ja odotan kovasti sen lukemista!
https://www.tammi.fi/kirja/satu-erra/todellisten-prinsessojen-kirja/9789520401870
Oih, krookuksia! Epistä... :) Meillä kauheat netokset vielä.
ReplyDeleteTäytyy sanoa, että itsekin yllätyin kukkaloistosta! Täällä on ollut niiiin kylmä, eli kunnon yöpakkaset ja sama pohjoistuuli kuin siellä teilläkin, joten en olisi uskonut, että kukat sieltä jo tulevat. Huomenna Suomeen - saas nähdä, miten tarkenen =)
DeleteJoo joo joo, Pfalzin viiniä urille hop! Täältä löytyy yöpaikka ja seuraa 😊
ReplyDeletePidetään mielessä! =)
Delete