Saturday 16 January 2021

Puolitoistavuotiaan kielellinen kehitys


Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea "Puolitoistavuotiaan kaksikielisen lapsen kielellinen kehitys", mutta siitä olisi tullut niin pitkä hirmu, että lyhensin.


Usein sanotaan, että kaksikielisen lapsen puhumaan oppiminen on hitaampaa kuin yksikielisen ikätoverin, ja toisaalta taas, että taapero on joko enemmän puheeseen tai liikkumiseen suuntautunut. Kun vertaan saksalais-suomalaisen poikani puhetta naapurin kaksi kuukautta vanhempaan saksalaiseen lapseen, on heissä selviä eroja. Naapurin lapsi tuotti ensimmäiset sanansa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja omaa tällä hetkellä selkeämmän ja suuremman sanavaraston ja käsitteistön kuin meidän kahta kieltä treenaava tapaus. Toisaalta naapurinpoika ei juokse, hypi ja kiipeile samanlaisella taidolla ja innolla kuin Toivo, eli siinäkin on selvä ero.


En siis aina tiedä, voiko puheen kehitysnopeutta laittaa monikielisyyden piikkiin, sillä mielestäni Toivo alkoi tavata sanoja hyvissä ajoin eli noin vuoden iässä ja osaa nyt jo useampia sanoja molemmilla kielillä.


Meillä asuukin nykyään pieni papukaija, joka toistelee milloin mitäkin sanaa tai sanan osaa. En ennen joulua ollut tietoinen siitä, miten usein käytän arkipuheessa ilmausta "noin". Nykyään kuulen sen aina kaikuna perässäni, ja jos mies on kotona, hän pyytää saksalaisena, että poika sanoisi "acht, neun, zehn" eli kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Ja poika toistaa "noin noin noin".


Minusta on ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka poika on syksystä asti ollut saksankielisellä perhepäivähoitajalla, hänen ensimmäinen ja vankempi kielensä vaikuttaa olevan suomi. Tähän mennessä ilmaantuneista sanoista suurempi osa on suomea, vaikka viime aikoina onkin putkahtanut paljon saksaa. Miehen mukaan Toivo tuntuu reagoivan nopeammin suomeksi annettuihin käskyihin, vaikka ymmärtävää molempia kieliä yhtä hyvin. Miehen suomen kielen taito on siis kehittynyt samaa vauhtia lapsen kielellistymisen kanssa, ja mies tuumasi, että voisi jo kohta selvitä Suomessa au pairina.


Poika on tullut äitiinsä siinä, että hän on kova puhumaan. Höpötystä ja hölötystä tulee jatkuvalla syötöllä, vaikka sanasto onkin vielä pieni. Viimeisen kuukauden tuomia uusia sanoja ovat nein, da, Zug ja Müll sekä suomen verbit avaa, hakkaa ja menee. Selitykseksi sanottakoon, että lähdimme junalla joululomalle, jouluna avattiin monia paketteja ja eräässä kuvakirjassa kettu hakkaa halkoja, mikä on pojasta hauskaa.


Eräänlainen onnistumisen kokemus koettiin hiljattain, kun poika ensimmäistä kertaa osoitti tietävänsä, että samaan asiaan voi viitata kahdella eri sanalla. Isovanhempien luona oli pöllö-magneetti, mistä kieleen ilmaantui Eule eli pöllö. Kotona sanoin, että tässä eläinkirjasssakin on pöllö. Poika etsi oikean kuvan ja sanoi Eule.


Jotenkin olen alkanut ymmärtää, miksi monikielisen lapsen puhe kehittyy näennäisesti hitaammin kuin yksikielisen. Hänen kun pitää tehdä tuplatyö niin sanaston kuin kielen rakenteidenkin osalta. Tällä hetkellä sanojen syntymiseen tuntuu vaikuttavan niiden artikulaation helppous. Saksan nein muodostuu suussa helpommin kuin suomen ei, ja valitettavasti suomen äitiä mukaileva äeti on tehnyt tilaa saksan mamalle, joka kuuluu lausua hyvin painokkaasti.


Oma saksan taitoni on sujuva mutta puutteellinen enkä aina pysty selvittämään, mitä sanaa poika haeskelee. Hän hokee välillä sanamuotoa, josta en onnistu päättelemään, mikä se voisi olla. Silloin ajattelen, että se on ehkä perhepäivähoitajalta tarttunut sana. Hoitajamme totesi hiljattain, että Toivo on kova puhumaan mutta sanojahan ei vielä juuri ole. Ja siihen minä, että onhan niitä (mummo, ukko, omena, tyyny...) mutta enemmän suomeksi. Olenkin harkinnut kirjoittavani hoitajalle Toivo-saksa -sanakirjan, jotta hänkin voisi ymmärtää suomenkieliset sanat. 


Millaisia kokemuksia sinulla on kaksi- tai monikielisen taaperon kielen kehittymisestä?




4 comments on "Puolitoistavuotiaan kielellinen kehitys"
  1. Meidän nyt 3-vuotias puhuu sujuvasti suom3a ja saksaa, ymmärtää ruotsia ja vadta moffalle saksaksi. Kielet kehittyivät aika tasaisesti ja puhe alkoi noin vuoden ikäisenä yksikielisten ikätoveriensa aikaan. Aika äkkiä tuli ymmärrys että kaksi sanaa voi tarkoittaa samaa asiaa, nykyään käytämme paljon "Okien, äiti sanoo pöytä, mitä papi sanoo"
    Kielet jakautuivat mallikkaasti kesällä suomenlomalla 2,5v ikäisenä ha sen jälkeen ei ole kieliä sekoitettu muuta kun tietoisasti jos toisen kielen sana puuttuu. ei koskaan vahingossa eikä koskaan väärälle henkilölle. olemme tosin olleetkin 100% johdonmukaisia asian suhteen- en esim koskaa luen salksankielisiä kirjoja, vaikka pystyisin.
    Meillä muuten äiti vaihtui välillä mamaan mitta palasi kun pidin itse siitä kiinni ja nyt poika ei enää kutsu minua mamaksi muuten kun puhuessaan minusta kolmannessa persoonassa "Die Mama hat gesagt..."
    Aikaisesti puhuva ja motoorisesti tarkka mutta arka tyyppi uskalsi vasta hyppiä ja kiivetä kunnolla päiväkodin alettua n. 2 v 9kk ikäisenä, joten veikkaan että tuo ennemmin liikunnallinen tai kielellinen on ihan totta. Olen nähnyt ystäväpiirissä monta esimerkkiä jotka tukevat tätä ajatusta.
    Tosiaan kaksikielinen lapsi omaa yleensä ainakin saman määrän sanoja kun yksikieliset lapset, usein vaan saman asian kahdella kielellä.
    On todellä jännää ja palkisevaa seurata koelen kehitystä, varsinkin kun itse on myös kasvanut monikielisenä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paneutuneesta ja mielenkiintoisesta kommentista!
      Nimenomaan kyse on varmasti johdonmukaisuudesta, että jokainen puhuu omaa kieltään. Minäkin aina välillä tuota mamaa korjaan ja olen aina hetken äiti, mutta kyllä se taas palaa. Tällä hetkellä uusia sanoja tulee päivittäin, mutta selkesäti enemmän saksaa.
      Onpa hienoa, että teillä monikielisyys on periytyvää! Se on kyllä hieno lahja, jonka voi lapselle antaa, mutta en kyllä lähtisi sitä väkisin kehittämään. Suomessahan on näitäkin, jotka puhuvat lapselleen englantia, jotta lapsi oppii aikaisin - mitä se tekee suhteelle, sitä en tiedä, ja tuoko se oikeasti mitään, sitä en tiedä.

      Delete
  2. Olipa kiva lukea tästä. :) Meillä on nämä asiat vielä edessä. Lapsi tulee syntymään Saksassa suomen- ja englanninkieliseen perheeseen, eli jollain tapaa pitäisi saada toimimaan kolme kieltä. Suomi jää varmaan vähän varjoon, kun kotikielenä meillä on englanti, ja hoitopaikka tulee olemaan saksankielinen. Tosin vietän varmasti itse enemmän kotona aikaa lapsen kanssa ja suomea puhuen, joten ei sekään paitsioon kyllä jää... Jää nähtäväksi. :) Täytyy lukea sun raskausjutut läpi myös, tässä kun esikoista odotellaan ja vielä vieraahkossa maassa.

    Kaikkea hyvää teille!
    Maria

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea esikoisen odottamiseen! Kyllähän se niin on, että äidin ja lapsen suhde on alussa niin intensiivinen, että äidin kielikin on merkityksellisin. Meillä saksankielinen mies sanoo edelleen, että hänestä tuntuu, että lapsi reagoi suomeksi annettuihin komentoihin nopeammin kuin saksankielisiin :D Toivon todella, että onnistun pitämään yllä innostusta myös suomeen tässä saksankielisessä ympäristössä.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?