Kaikki lähti siitä, että me saimme viime keväänä kutsun lähikoululla järjestettävään tilaisuuteen. Koska lapsen koulun alkuun olisi enää kaksi vuotta aikaa, meitä haluttiin opastaa, miten auttaa häntä tässä suuressa muutoksessa. Lapsi oli silloin siis kolmevuotias.
Ajatus koulusta ja sen myötä muuttuvasta vuosikierrosta jysähti tajuntaani, ja ajattelin, että meidän pitää tehdä jotain erityistä nyt, kun vielä olemme aikataulujen suhteen vapaita. Saksassa ei niin vain olla pois koulusta loma-aikojen ulkopuolella.
Monet päiväkotikaverit ovat suunnanneet Aasiaan tai Välimerelle, mutta me järjestäisimme arkemme kuukaudeksi Lahteen.
Korona-ajan jälkeen etätöiden tekeminen on Saksassa vihdoin yleistynyt, joten miehen oli mahdollista ottaa työnsä läppärillä mukaan. Minä taas otin eri tahoihin ajoissa yhteyttä ja sain sovittua kirjastovierailuja ja palavereja, joten vuorottelemme työpäivien ja lapsenhoitopäivien kanssa. Yhdellä viikolla lapsi pääsee mummolaan, jotta me vanhemmat ehdimme treffeillekin. Tavallaan Suomessa oleminen on minulle aina työaikaa. Kun sukellan äidinkieleen, alkavat aivot hyrrätä sanoja ja ideoita. Ahmiessani kirjastosta uutuuskirjoja olen taas ajantasalla siitä, mitä täällä julkaistaan.
Ennakkoon hieman haastetta aiheutti pakkaaminen, koska Suomessa lojui tulopäivänä lunta, mutta toukokuun alun säästä oli tulossa lämmin ja aurinkoinen. Oli pakko pakata useammat kengät ja takit mukaan, mutta yritin koko ajan muistuttaa itseäni, että Suomen kaupoista ja kirppareilta löytyy kamaa ja kavereilta saa kaikkea lainaan.
Ensimmäisen viikon jälkeen olemme kaikki tyytyväisiä. Aibnb:stä vuokrattu kahden makuuhuoneen asunto sopii tarpeisiimme erinomaisesti. Tällä asuinalueella oli nuoruudessani erittäin huono maine, mutta nykyään se vaikuttaa vehreältä nukkumalähiöltä, josta on lyhyt vaikkakin mäkinen matka keskustaan. Ennakkoluulojen ei pidä antaa häiritä, sillä talo on hiljainen ja olen tavannut pihassa vain mukavia ihmisiä.
Meillä onkin täällä kaikenlaista, mitä kotona ei: parveke, uima-allas pohjakerroksessa, suuri leikkipuisto takapihalla, valtava mäki poljettavaksi ylös ja alas sekä vihreät maisemat ikkunoiden takana. Meillä on käytössä lainapyörät ja lastenistuin, joten olen sanonut olevani kuntokuurilla tai korkeanpaikanleirillä; ihan sama lähdemmekö vai palaammeko, edessä on aina kilometrin mäki. Köln tuntuu tämän jälkeen hurjan tasaiselta ja lattealta.
Lapsi sanoisi varmaan parhaiksi asioiksi takapihan leikkipuiston, lähellä sijaitsevan Launeen perhepuiston ja Citymarketin ostoskärryt, joissa pääsee ajamaan ralliautoa. Lisäksi hän on rakentanut vaatehuoneeseen itselleen lukunurkan, jonne pääsee rauhoittumaan ja piiloon.
Ennen lähtöä minulta kysyttiin, mitä odotan tältä kuukaudelta eniten. Vastasin, että sitä tunnetta kuin asuisin täällä. Se on toteutunut paremmin kuin odotin. Kun vanhempani heittivät meidät siskoni vappujuhlista takaisin kämpille, ajattelin, että tällaistakin voisi olla. Kiireetön ajanvietto sukulaisten ja ystävien kanssa on ihanaa. Kun voidaan nähdä kerran viikossa, ei kaikkea tarvitse muistaa päivittää heti.
Ja kun torstaina pyöräilin Lahden kaupunginteatterin näytöksen jälkeen hiljaisia teitä valoisan kesäillan läpi kotiin, olin ihan fiiliksissä. Jaksoin jopa polkea mäen ylös, kun lapsi ei ollut kyydissä. Tänä viikonloppuna on edessä sauna ja leikkitreffejä, ja minä hyrisen tyytyväisyyttä.
En tiedä, olisinko valmis muuttamaan takaisin, mutta toukokuinen Lahti on ollut meille aika hyvä.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?