Saturday 15 October 2011

Onnea 90-vuotiaalle!

Viime viikolla kävin syntymäpäiväjuhlissa Greifswaldissa, toisella puolella Saksaa. Junamatka Kölnistä sinne kesti seitsemän tuntia, mutta tulipa samalla nähtyä kunnolla saksalaisia maisemia. Täältä ruuhka-Saksasta oli oikein miellyttävää matkata raikkaan merellisiin maisemiin, Greifswald kun sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään Itämeren rannalla. 

Oli siis tiedossa juhlat, koska Greifswaldin yliopiston suomen kielen oppiaine täytti 90 vuotta. Suomen kielen opetus on alkanut siellä vuonna 1921, ensimmäisenä Saksassa. Matkalla pohdiskelin, miksi ihmeessä juuri Greifswaldissa. Onko joku merimies haaksirikkoitunut rannalle ja alkanut henkensä pitimiksi opettaa suomea... Vanhimpana suomen kielen laitoksena se on myös Saksan suurin, professorin ja lehtorin lisäksi oppiaineessa työskentelee myös assistentteja.
Greifswald on pieni ja idyllinen rannikkokaupunki, jonka yliopisto on perustettu vuonna 1456. Hauska historiantieto on sekin, että alue on aikoinaan kuulunut parinsadan vuoden ajan Ruotsille. Greifswaldissa on 55 000 asukasta, joista noin 13 000 on opiskelijoita. Kyseessä on siis Saksan Jyväskylä. Keskustan kulmalla sijaitsevaa yliopistokeskusta on viime vuosina laajennettu, ja esimerkiksi pääkirjasto oli vallan hieno.

90-vuotias ansaitsee kunnon juhlat, joten kaksipäiväinen ohjelma oli erittäin monipuolinen. Aluksi jännitin, miten selviä kaikista saksankielisistä esitelmistä ja ohjelmanumeroista, mutta kyllähän ne siinä sitten menivät. Yleisölle luennoitiin suomen kielen opettamisesta, suomalaisesta kirjallisuudesta Saksassa ja Puolassa, suomen kielen opetuksesta Grefswaldissa, ensimmäisistä oppikirjoista ja niin edelleen. Sai olla aika ylpeä suomalaisista esitelmänpitäjistä, joista lähes kaikki esittelivät aiheensa saksaksi. On todella harmillista, että nykynuoret eivät enää valitse saksaa valinnaisaineeksi, päinvastoin kuin tämä vanhempi polvi on aikoinaan tehnyt. Eräs esitelmä käsittelikin juuri englannin ylivaltaa myös nykyisessä tiedemaailmassa.


Ehdottomasti hienoin tilaisuus oli perjantai-illan juhlavastaanotto. Paikalle kultapunaiseen yliopiston päärakennuksen juhlasaliin oli saapunut niin Suomen suurlähettiläs Berliinistä kuin pääkonsuli Hampurista sekä tietysti yliopiston edustajat. Onnittelutervehdykset olivat toinen toistaan kohteliaampia ja tietysti etiketin mukaisia. Enpä ole ennen myöskään kuullut niin mainioita jazz-sovituksia suomalaisista kansanlauluista, kuin mitä paikalle saapuneet muusikot juhlassa esittivät. Juhlaesitelmää pitämään oli pyydetty Kaisa Häkkinen, ja sen jälkeen juhla jatkui tarjoiluilla ja vapaalla seurustelulla pitkälle iltaan asti. Mietiskelin vain, että kaikkialle sitä sitten pääseekin mukaan täällä suuressa maailmassa.
Kolmantena päivänä kokoontuivat yhteen vielä Saksan yliopistojen suomen kielen opettajat. Suomea voi opiskella Berliinissä, Hampurissa, Göttingenissä, Greifswaldissa, Münchenissä, Kölnissä ja Mainzissa sekä kielikeskusopetuksena ainakin Düsseldorfissa, Bielefeldissä, Essenissä ja Frankfurt an der Oderissa. Yliopistouudistusten myötä suomi on joko samassa laitoksessa skandinaavisten kielten kanssa tai sukukielten kanssa suomalais-ugrilaisten kielten laitoksella. Opiskelijamäärät vaihtelevat, mutta ovat kuitenkin sellaisia, että kurssit pystytään järjestämään.

90-vuotta on hieno saavutus - toivon opetukselle hyvää menestystä myös jatkossa!
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?