Kölnissä on saatu viikko nauttia myöhäisistä kesäpäivistä. Kalenteri on kuitenkin armoton ja kertoo, että on jo lokakuu ja aika aloittaa yliopiston talvilukukausi. Olen koko kesän toivonut, että saisimme paljon uusia opiskelijoita suomen kielen kursseille, koska tämänhetkinen opiskelijamäärä on varsin pieni. Ajattelinkin, että otan suomi I-kurssille kaikki sinne pyrkivät. Tämä osoittautui yllättäen mahdottomaksi aatteeksi. Tähän mennessä kyseiselle kurssille on ilmoittautunut 63 opiskelijaa. Toki heistä vain murto-osa on suomea pääaineenaan lukevia, mutta silti! Nyt joudun jo myymään ei mahdu-kommenttia, koska virallisesti kurssille saa ottaa vain 40 opiskelijaa.
Mistä johtuu tämä yhtäkkinen kiinnostus pientä kieltämme kohtaan?
Yhden syyn olen löytänyt saksalaisesta mediasta. Luin syyskuussa parin viikon ajan päivittäin erästä Saksan suurinta sanomalehteä, Süddeutsche Zeitungia (siis luin, en vain etsinyt kauniita kuvia). Tänä ajanjaksona lehdessä oli lähes päivittäin Suomeen ja suomalaisiin liittyviä uutisia. Politiikka-osastolla esiintyivät ihan kuvien kera sekä Jutta Urpilainen että Olli Rehn, tietysti Kreikka. Urheilusivulta löytyi sinivalkopaitainen kuva liittyen koripallon EM-kilpailuihin sekä maininta Bundesliigan uusista pelaajista, kuten Schalken Teemu Pukista.
Kulttuuriosaston luen aina vaikka en kaikkea ymmärtäisikään. Sielläkin oli useampi juttu Suomesta. Koko sivun artikkeli käsitteli monipuolisesti suomalaista teatterikenttää, ja samassa jutussa esiteltiin myös upouusi musiikkitalo. Näytelmäesittelyt liittyivät Helsingin elokuiseen Stage-festivaaliin. Juttua värittäneet kuvat olivat Klemolan Kokkola näytelmästä ja tarjosivat jos eivät aivan edustavaa niin ainakin realistista Suomi-kuvaa.
Samaan ajanjaksoon sattui myös Kaurismäen uutuuselokuvan ensi-ilta. Le Havren mainostamiseen on täällä muutenkin satsattu. Kritiikin jälkeen julkaistiin myös Kaurismäen haastattelu, jossa muistettiin mainita aamupäivällä tehdyn haastattelun aikana nautitut alkoholipitoiset juomat.
Kuin pisteenä I:n päälle satuin selaamaan myös lehden välissä perjantaisin julkaistavaa Magazineä. Eräässä kolumnissa pohdittiin, sitä, missä asiassa saksalaiset olisivat maailman parhaita. Eivät ainakaan kahvinjuonnissa:
Saksalaisethan ovat tunnetusti suomi-faneja, mutta aivan näin laajaa edustusta en sanomalehden sivuille odottanut. Nyt minun pitää vain hoitaa hommani ja saada opiskelijat pysymään kurssilla. Ehkä heti ensimmäisellä tunnilla ei kannata kertoa sijamuodoista ja kieliopin koukeroista, vaan jutella joulupukista ja eukonkantokilpailuista. Hulluja nuo suomalaiset, vai mitensenytoli.
Mistä johtuu tämä yhtäkkinen kiinnostus pientä kieltämme kohtaan?
Yhden syyn olen löytänyt saksalaisesta mediasta. Luin syyskuussa parin viikon ajan päivittäin erästä Saksan suurinta sanomalehteä, Süddeutsche Zeitungia (siis luin, en vain etsinyt kauniita kuvia). Tänä ajanjaksona lehdessä oli lähes päivittäin Suomeen ja suomalaisiin liittyviä uutisia. Politiikka-osastolla esiintyivät ihan kuvien kera sekä Jutta Urpilainen että Olli Rehn, tietysti Kreikka. Urheilusivulta löytyi sinivalkopaitainen kuva liittyen koripallon EM-kilpailuihin sekä maininta Bundesliigan uusista pelaajista, kuten Schalken Teemu Pukista.
Kulttuuriosaston luen aina vaikka en kaikkea ymmärtäisikään. Sielläkin oli useampi juttu Suomesta. Koko sivun artikkeli käsitteli monipuolisesti suomalaista teatterikenttää, ja samassa jutussa esiteltiin myös upouusi musiikkitalo. Näytelmäesittelyt liittyivät Helsingin elokuiseen Stage-festivaaliin. Juttua värittäneet kuvat olivat Klemolan Kokkola näytelmästä ja tarjosivat jos eivät aivan edustavaa niin ainakin realistista Suomi-kuvaa.
Samaan ajanjaksoon sattui myös Kaurismäen uutuuselokuvan ensi-ilta. Le Havren mainostamiseen on täällä muutenkin satsattu. Kritiikin jälkeen julkaistiin myös Kaurismäen haastattelu, jossa muistettiin mainita aamupäivällä tehdyn haastattelun aikana nautitut alkoholipitoiset juomat.
Kuin pisteenä I:n päälle satuin selaamaan myös lehden välissä perjantaisin julkaistavaa Magazineä. Eräässä kolumnissa pohdittiin, sitä, missä asiassa saksalaiset olisivat maailman parhaita. Eivät ainakaan kahvinjuonnissa:
Saksalaisethan ovat tunnetusti suomi-faneja, mutta aivan näin laajaa edustusta en sanomalehden sivuille odottanut. Nyt minun pitää vain hoitaa hommani ja saada opiskelijat pysymään kurssilla. Ehkä heti ensimmäisellä tunnilla ei kannata kertoa sijamuodoista ja kieliopin koukeroista, vaan jutella joulupukista ja eukonkantokilpailuista. Hulluja nuo suomalaiset, vai mitensenytoli.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?