Thursday, 23 February 2012

Kölniläisiä

Siinä missä pohjoissaksalaisia moititaan kylmiksi ja varauksellisiksi ja baierilaisia konservatiivisiksi, moititaan kölniläisiä mielenlaadultaan liian avoimiksi ja kujeileviksi. Kölniläisiä verrataan usein italialaisiin ja koko kaupunkia kutsutaankin Italian pohjoisimmaksi kaupungiksi. Kölniläiset, kölchiä puhuvat ja juovat köllet, ovat leppoisia, ystävällisiä ja tottuneet kaikenlaisiin kummallisuuksiin. Onhan kyseessä myös saksan homopääkaupunki. Vuoden aikana olen saanut itsekin huomata, miten hyvin stereotypiat joskus pitävät paikkaansa.



Saksalainen kulttuuri on monella tapaa sosiaalisempi kuin suomalainen, mutta en olisi Hampurissa heittäytynyt keskusteluun supermarketissa tai U-bahnassa. Sellainen on täällä arkipäivää. Taannoin neuvoin erästä miekkosta tavaratalon lankaosastolla valitsemaan tarvikkeet pipoon, jonka hän halusi tehdä kämppikselleen. Samalla päädyimme tietenkin keskustelemaan kotimaastani ja karnevaaleista. Samalla viikolla kannoin postista kotiin painavaa ja epämukavaa laatikkoa, kun seuraani liittyi tyttö, joka poikkesi reitiltään ja auttoi minua kantamisessa ja antoi samalla lisää vinkkejä karnevaaleihin. Pieniä kohtaamisia, jotka tekevät arjesta jotenkin, mukavaa.

Myös luonani vierailleet Saksan muista kaupungeista kotoisin olevat ystäväni ovat huomanneet kölniläisten avoimuuden. Hyvä, että olimme kerran ehtineet saada karttaa auki, kun paikalla oli jo kaksi tyttöä opastamassa ja auttamassa. Itä-Saksasta kotoisin oleva ystäväni jaksoi hämmästellä sattumusta koko illan.


Tätä taustaa vasten ei olekaan ihme, että Köln on myös karnevaalien päänäyttämö. Kumpi oli ensin, karnevaalit Kölnissä vai kölniläiset järjestämässä karnevaaleja, sitä en tiedä. Viime viikonloppuna juhlitut katukarnevaalit olivat ainakin itselleni erittäin positiivinen kokemus, mutta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ymmärrä niiden päälle. Minullekin sanottiin, että on parempi jättää liika analysointi väliin ja vain mennä mukaan. Niin paljon hymyileviä ja iloisia ihmisiä en ole varmaan ikinä nähnyt. Koko kaupunki oli kuin yksi suuri juhlatila, jossa kaikki olivat samanarvoisia vieraita. 

Lopuksi täytyy todeta, että Italian pohjoisimman kaupungin mentaliteettiin kuuluu myös se, ettei täällä olla niin aikataulujen perään. Esimerkiksi yliopiston remontin päättymisaikaa siirrettiin taas hiljattain parisen vuotta eteenpäin. U-bahnatkin kulkevat usein omia aikojaan. Miksi tekisit tänään sen, minkä voit tehdä huomennakin. Ei asioita kannata niin vakavasti ottaa. Tärkeintä on, että tunnelma pysyy leppoisana - ja että kölschiä riittää.


Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?