Thursday, 15 November 2012

Kölnin karnevaalit

Johan näitä ehtikin olla ikävä. Kadunkulmia täynnä paperisilppua, glitteristä kimaltelevia U-bahnoja ja kaupassa arkipäivänä vastaan käveleviä zombeja. Kölnin karnevaalikausi juhlittiin alkuun sunnuntaina 11.11. ja pimenevistä illoista tuli heti paljon jännittävämpiä. Karnevaalit huipentuvat helmikuisiin katukarnevaaleihin, joiden jälkeen laskeudutaan paaston aikaan. Mutta sitä ennen juhlitaan.

Luku 11 liittyy snapseihin ja on siksi valikoitunut myös karnevaalikauden avaushetkeksi. Heumarktille vanhaan kaupunkiin on rakennettu suuri lava, jonka ympäristöön kokoontui tuhansia ihmisiä jo heti aamusta. Me olimme hieman laiskoja ja katselimme tilaisuutta suorana lähetyksenä televisiosta, skumppa-aamupalan ääreltä. Klo 11.11. julisti kaupungin pormestari kauden avatuksi, ja sen jälkeen kansalle esiteltiin tämän vuoden edustajat karnevaaleja johtaviksi prinssiksi, maanviljelijäksi ja neidoksi.

Puoliltapäivin lähdimme kuitenkin liikkeelle. Minä olin pikku-Heidi, kämppikseni oli mummoni ja eräs hänen ystävänsä oli sivari, joka huolehti mummosta. Suuntasimme Zülpicherplatzille. Se on yksi karnevaalien pääpaikkoja ja sinne kokoontuvat lähinnä nuoret ja opiskelijat. Kello oli 12.30. Poliisi oli sulkenut kadun, joten edes U-bahnat eivät ajaneet siitä läpi. Juomat piti kaataa lasipulloista muovimukeihin ja poliisien maijat oli parkkeerattu kirkon taakse. (Katsoin jo, että onpa siinä koko porukka pukeutunut aika aidonnäköisiin naamiaisasuihin - kunnes tajusin, että ne ovatkin ihan oikeita poliiseja).


Katu oli aivan täynnä juhlijoita eikä kenelläkään ollut päällään tavallisia vaatteita. Baareihin oli jo jonoa, mutta sinnehän sitä kuitenkin päädyttiin. Jotenkin absurdi olo istua aurinkoisena alkuiltapäivänä olutlasi kädessä ikkunalaudalla ja seurata, kuinka karhut, urheilijat ja merirosvot vaeltavat kadulla. Vieressä mummo joraa ja päätyy lopulta juttusiin jättimäisen pääsiäispupun kanssa. Tervetuloa Kölniin.




Iltapäivä oli hauska ja liikkeellä oli paljon tuttuja. Osaa oli tosin vaikea tunnistaa maskien takaa. Huomasin myös, että yhtä asiaa en ole ehdinyt karnevaaleista ikävöidä, ja se on musiikki. Kaikki biisit ovat kauheaa teknohumppaa tai sitten Kölnin kaupunkia ylistäviä balladeja, joiden soidessa kaikkien tulee muodostaa rivit ja keinua kädet toisten olkapäillä. Hirvittävää. Neljä tuntia olikin oikein sopiva siedätyshoito, ja palasimme kotiin vielä hyvän sään ja olon vallitessa. Jo samana iltana alkoi ideointi siitä, miten helmikuun katukarnevaaleihin voisi pukeutua. Kölnin tuomiokirkoksi? Sammakoksi? Mäkihyppääjäksi? Aika näyttää.

Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?