Karkkia, karkkia!

Saksalaiset lapset ovat sokerin kyllästämiä. Vaikka maassa ei ole samanlaisia irtokarkkikauppoja kuin Suomessa, se ei tarkoita, etteikö sokerin kulutus olisi korkea. Vuodenkierto on nimittäin täynnä erilaisia juhlia, joissa saadaan tai kerätään karkkia. Irtokarkkikaupoille ei ole tarvetta, koska makeaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Aloitetaan syksystä.

Koulunsa aloittavat on tapana lahjoa koulutielle Schultütellä - koulutötteröllä. Vanhemmat ja isovanhemmat täyttävät tötterön pienillä lahjoilla ja makeisilla, jotka mukanaan lapsi lähtee iloisena koulutielle. Kun näin tötteröitä kaupoissa elokuussa, ajattelin niiden olevan varaston ylijäämiä karnevaaleista - tai taikurinhattuja. Karkkia syödään kuulemma myös kouluissa - esimerkiksi viikonlopun alkua juhlistetaan luokassa pienillä karkkipötköillä.

Koululainen 50-luvulta (kuva täältä)

Mitä Amerikassa ensin, sitä Eurooppa perässä. Uusin tulokas syksyn juhliin on Halloween, jota juhlitaan Saksassa jo aika suureellisesti. Kouluissa ja muuallakin pidetään naamiaisia ja jaellaan tietysti karkkia. Innokkaimmat kiertävät vanhemmat perässään ovelta ovelle - keräämässä karkkia. Karnevaalihullut kölniläiset rakastavat naamiaisasuja, joten Halloween tarjoaa taas yhden hyvän syyn lisää pukeutua hassusti ja juhlia. Ja syödä karkkia.

Kun syksyn karkkisateesta on selvitty, siis marraskuussa myöhemmin, on jo seuraavan herkuttelupäivän aika. St Martinia, pyhää Marttia, juhlitaan katolisilla alueille 11.11. Käytännössä pyhimyksen päivä näkyy  koko viikon. Pyhän Martin päivän juhlintaan kuuluvat lyhtykulkueet ja laulut, tuohan hän valoa syksyn pimeyteen. Illan pimeydessä koululaiset ja päiväkotilaiset marssivat vanhempiensa ja soittokunnan kanssa kulkueena - ja saavat tietysti karkkia. Kulkueita on juhlaviikolla lähes joka ilta. 11.11. juhlitaan myös karnevaalikauden avajaisia, mutta niissä (aikuisten)juhlissa keskitytään karkin sijasta mallastuotteisiin.

Kulkue ikkunani alla.

Suomessa kaipaillaan joskus lisää juhlaleivonnaisia, mutta tällä St Martinilla on ilmeisesti jo omansa. Se on kuin suomalaisesta pullataikinasta muotoiltu miekkonen. Piippua ei sovi unohtaa. Kölnissä ukkoa kutsutaan Weckmanniksi, mutta nimi vaihtelee alueittain. Keskiaikaisia perinteitä noudattava ukkeli saapui kauppoihin tällä viikolla ja on saatavilla koko adventtiajan. Tai kunnes se on syöty, hah.

Weckmänner (kuva täältä)

No niin, Pyhän Martin päivä on jo hyvä alkusoitto saksalaisten rakastamalle adventinajalle. Joulutoreja rakennetaan nyt vauhdilla, koska kausi alkaa parin viikon kuluttua. Seuraava ekstraherkuttelupäivä on Pyhä Nikolaus, joka on sama päivä kuin Suomessa itsenäisyyspäivä. Vanhan katolisen perinteen mukaan Nikolaus tuo joululahjat jo 6.12. Tai oikeastaan hän saapuu jo marraskuussa ja jättää lahjat lähtiessään.

Hollantilaisen perinteen mukaan Nikolaus saapuu 6.12. apulaisensa, mustan pikkupojan kanssa, mutta nykyään tätä ei pidetä poliittisesti korrektina. Vaikka lahjoja ei vielä Nikolauksen päivänä jaettaisikaan, kuuluu siihen paljon suklaata ja muita herkkuja, joista osa on sujahtanut yön aikana lapsen kenkään. 

Sitten onkin jo joulu. Se tarkoittaa Saksassa kilokaupalla pikkuleipiä, suklaata, paahdettuja pähkinöitä ja karkkia. Konvehteja, paistettuja vaahtokarkkeja ja lisää pikkuleipiä. Joulutoreilta löytyy herkku jos toinenkin, vaikka glühweinistakin on olemassa lasten versio, Kinderpunch. 

Joulun jälkeen luulisi ähkyn jo koittavan, mutta siitähän meno vasta kiihtyy kohti karnevaalien huipentumaa helmikuun alkupuolella. Karnevaaleja juhlitaan kouluissa ja perhepiireissä, mutta varsinainen karkkitaivas koittaa katukarnevaalien 5. ja 6. päivänä. Ruusumaanantaina kaupungin läpi kulkee massiivinen kulkue, jonka tehtävänä on jakaa almuja köyhille eli karkkia ja ruusuja katsojille. Kun huuta kamelle, kamelle! voi syliin tupsahtaa kaikenlaista konvehtirasioista pieniin karkkipusseihin. Ja katsojathan huutavat. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kiloa karkkia miljoonayleisön päälle päivän aikana satelee. Tiistaisin on sitten kaupunginosien omien kulkueiden vuoro. Siellä marssivat koululaiset ja paikalliset karnevaaliseurat. Ja jakelevat, noh, mitäs muutakaan kuin karkkia.

Kamelle!

Huh, tässähän päätyy ihan sokerihumalaan tai herkkuähkyyn vain tätä kirjoittaessaan. Näin ovat todenneet monet muutkin, sillä karnevaalien ja pääsiäisen välissä sijaitsevaa paastonaikaa kunnioitetaan täällä katolisilla alueilla ihan todella. Karnevaaliherkut nostetaan kaappiin eivätkä lapset syö karkkia seitsemään viikkoon. Ainakin teoriassa tämä kuulostaa hyvältä, mutta en  tiedä, kuinka moni tätä oikeasti noudattaa. Mutta näin olen kuullut.

Pääsiäisenä on tietysti tarjolla suklaata ja herkkua vaikka kuinka paljon ja siitä voikin sujuvasti siirtyä kesän jäätelökauteen.

Juhlia piisaa joka makuun, mutta silti ihan tavalliseenkin sunnuntaikahvipöytään kuuluu toki kakku. Eikä pidä unohtaa syntymäpäiviä, joita Saksassa juhlitaan aina suurin menoin. Niihin kuuluu herkku jos toinenkin ja tietysti karkkia. Saksalaiset leipomot ovat ihania ja niitä on joka kulmassa, joten oikeastaan arkeakin on helppo piristää pienellä kakkusiivulla.

Saksassa hammaslääkäreillä piisaa töitä: Vakuutus nimittäin vaatii, että aikuisten pitää käydä kaksi kertaa vuodessa hammaslääkärissä. Ihan kannattava tapa tällaisessa herkkulassa.