Kesä talven keskelle

Olen aina ajatellut, että laulun sanoilla kesä talven keskelle tarkoitetaan enemmänkin symbolista tasoa. Että joulumieli täyttää sydämet, ja vaikka pakkaset paukkuvat, on tuvassa kuusen alla kesä. Näinhän se usein Suomessa on, ja niin se oli tänäkin vuonna. Oli mainiota laskeutua Keski-Euroopan venyneestä lokakuusta Suomen hangille ja tuntea pakkanen nenänpäässään. Kävin tekemässä enkelin hankeen joulusaunasta ja olin vaan, että ihanaa.

Minulla on vanhempieni pihapiiristä ja alla olevasta peltomaisemasta satoja kuvia (klikkaa videota). Silloin, kun siellä vielä asui, ei maisemassa ollut mitään jännää. Nyt, kun asuu suurkaupungissa ja tulee vierailulle, sitä vain tuijottaa. Ja tuijottaa. Ja tuijottaa.

Saksassa sen sijaan oli ollut hyvinkin konreettinen kesä talven keskellä. Joulukuussa oli yksi luminen viikonloppu, mikä oli sekin toki enemmän kuin koko viime talvena yhteensä. Kölnin ympäristössä oli ollut joulun tienoilla +15 astetta ja satanut niin paljon vettä, että Rein oli alkanut tulvia. Tulvat kuuluvat toki jokaiseen vuoteen, mutta ehkä enemmän sinne kevätpuolelle kuitenkin. 

Kuva täältä.

Eilen töissä kuulin, että Baijerissa joulunsa viettäneet olivat saaneet nauttia ihan vallan t-paitakeleistä.  Lämpöä oli paikoittain ollut +20, ja ihmiset olivat grillanneet parvekkeilla. Ei kyllä se sellainen mitään joulumieltä tuo, sanon minä.

Köln on edelleen harmaa ja ruskea ja äänekäs ja kiireinen, mutta yksi asia täällä kuitenkin miellyttää. Nimittäin valo. Kipaisin eilen työhuoneelta toiseen rakennukseen pitämään tuntia ja matkalla tajusin, että kello on neljä ja vielä on ihan valoisaa. Pitäkää te siis lumenne ja talven ihmemaanne, meillä on täällä pidempi päivä. Ainakin toistaiseksi.