Monday, 26 October 2015

Kotoilua ja kuolleita tätejä

Pitäisi hidastaa elämää ja alkaa kotoilla. Mutta kun on projekti jos toinenkin ja vielä vähän muuta.
Sitten viimeisen minusta on tullut julkaiseva lastenkirjailija - yhden antologian ja digitaalisen julkaisun jälkeen termi tuntuu ehkä vielä hieman liioitellulta, mutta maistelen sitä, kuulostelen välillä sen kaikua ja toivon, että se joskus tulevaisuudessa realisoituu. Vielä reilu vuosi sitten en ollut kirjoittanut lapsille mitään. Nyt kolme satua on jo päätynyt lukijoiden silmien alle. Seuraavaa tarinaa jo hauduttelen, mutta yritän välttää vauhtisokeutta.

Viimeaikaisiin työtehtäviin on kuulunut myös esiintyminen dada-taiteilijoiden kanssa yliopiston juhlasalin näyttämöllä ja tulevan suomen kieltä saksalaisille -oppikirjan viimeistelytyöt. Osaltani se on tarkoittanut muun muassa pienen studion rakentamista keittiöön kuvamateriaalia varten. Tässä esimerkki  prepositioista.
Laukku on tuolin edessä. Lamppu on tuolin päällä.

Aina välillä ihmettelen, mitä kaikkea elämässä tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi usein kyllä. Mottoni on jo pitkään ollut, että itse pitää sykähdellä ja mennä, sillä kukaan ei tule kotoa hakemaan. Siten päätyy kummallisiin tilanteisiin, kuten vetämään jumppaa ruotsiksi tai antamaan saksalaiselle radiokanavalle haastattelua kaunokirjoituksen opettamisesta suomalaisissa koulussa. Enpä varmaan asuisi ulkomailla ja tekisi töitä vieraalla kielellä, jos haluaisin asioiden olevan yksinkertaisia.

Schleswig-Holstein

Myöntäviin vastauksiin kuuluu myös viikonloppu Schleswig-Holsteinissa. Vietin viikonlopun Pohjanmeren rannalla lähellä Husumia. Poikaystävän suku on lähtöisin Pohjois-Saksasta, lähes Tanskan rajalta. Schleswig-Holsteinin osavaltio käy minulle tutuksi pala palalta. Kävimme lauantaina pienellä saarella, niin sanotulla Halligilla, joka ei oikeastaan ole saari vaan maaläntti, jota nousu- ja laskuvedet hiovat.
wikipedia.de.
Hallig

Wattenmeerissä sijaitsevalla saarella asuu yhdeksän ihmistä ja siellä on kioski, kirkko ja hautausmaa. Laivamatka kestää noin tunnin ja on mahdollinen vain nousuveden aikaan eli silloin, kun vesi on korkeimmillaan. Vallit ympäröivät saarta ja suojaavat, että vesi ei nouse liian korkealle ja uhkaa taloja. Ruohokentällä veden ja asutuksen välissä ei  kasva juuri mitään, sillä vesi nousee välillä sinne asti.
Saaren ainoa kyltti.




























Halligin talot ovat vieri vieressä, niiden ympärillä on vain vettä. Talojen suojassa kasvaa sentään muutama puu ja pensas. Turisteja varten pidetään kioskia, josta saa itse leivottuja keksejä ja käsitöitä sekä kahvia ja virvokkeita.




Mietin asukkaita ja talviolosuhteita, kaupassa käymistä ja saaren ainoan lapsiasukkaan kohtaloa ja koulunkäyntiä. Tunnin kiertelyn jälkeen laiva kuljetti meidät aaltojen läpi takaisin mantereelle.   Pikku-laivan kahviosta sai paikallisten suosikkijuomia eli Fariseusta ja Kuollutta tätiä. Ensimmäinen on rommilla terästettyä kahvia ja jälkimmäinen, Tote Tante on kaakaota, kermavaahtoa ja rommia.  Fariseus-nimi on tullut siitä, että kyläläiset jemmasivat kirkkokahviin rommia, mutta laittoivat päälle niin paksun kerroksen kermavaahtoa, ettei pastori olisi haistanut alkoholia sen läpi.
Kotona söimme illalliseksi katkarapuja, kuinkas muutenkaan Pohjanmerellä.

Kotoilu

Juuri tällä hetkellä opettelen sanomaan ehkä. Tai ihan kohta. Ja katsotaan. Jos asuisin yksinäisellä saarella, oppisin varmasti olemaan hötkyilemättä. Vuosi on ollut valoisa, luova, tapahtumista ja matkoista täysi. Eilen ajoimme kahdeksan tuntia Deutsche Bahnin kanssa läpi Saksan rautatieverkon ja päätin, että nyt riitti tämä jatkuva matkan päällä oleminen.

Ehkä minustakin tulee vielä kotoilija. Olen yrittänyt viime aikoina panostaa erityisesti viherkasveihin. Vasta yksi niistä tekee kuolemaa. Juttelen sille mukavia ja yritän piristää sen elinympäristöä. Ehkä se vielä muuttaa mielensä. Kuten minäkin tulen tämän kotona ja rauhassa olemisen suhteen tekemään. Ensi viikolla odottaa seuraava junamatka Saksan läpi. Sitä ennen opetan vähän suomea ja ihmettelen syksyn värejä. Saksassa ei ole omaa sanaa ruskalle mutta se on. Voi kyllä!


Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?