Sunday 1 October 2017

Aachen ja rennon viikonlopun resepti

Kaksi skumppa-aamupalaa, kaksi illallista, kaksi museota, yksi kylpylä ja pari kocktailia. Lisätään sekaan aurinkoa ja kaatosadetta ja sekoitetaan hyvin. Siinä rennon viikonlopun resepti. 

Meillä jäi kevään Pariisin reissusta matkalahjakorttia yli, joten ehdotin miehelle, että tehdään syksyn alkuun jokin pieni viikonloppuretki. Sellainen, joka ei vaadi pitkää matkustamista mutta tarjoaa riittävästi pakoa arjesta. Aachen sijaitsee vain puolen tunnin junamatkan päässä Kölnistä, joten sinne.

Aachen sijaitsee aivan Belgian rajalla, ja onkin lähinnä  ohimenopaikka, kun lähtee Kölnistä  junalla Brysseliin tai vaikka Lontooseen, mutta sinnekin kannattaa pysähtyä. Kaupungin katukuvassa muuten kuuli, että turisteja on, tai ainakin ihmisiä, jotka ovat tulleet piipahtamaan Belgiasta tai Hollannista. Aachenin Tuomiokirkolla on hyvä maine.
Perjantain menomatkalla juna oli tietysti myöhässä ja ylitäynnä, mutta meillä oli skumppaa ja edessä niin lyhyt matka, että sen olisi seissyt vaikka miten päin. Aachenissa meidät vastaanotti leuto syysilta. Saksan syksy ei ole vielä päättänyt, alkaako vai ei, joten perjantaina oli jälleen lämmin päivä, joka lauantaina muuttui kalseaksi syyssateeksi.

Kävimme viemässä tavarat hotelliin ja suuntasimme syömään. Ystävä oli vinkannut hyvästä ravintolasta, ja olin varannut meille etukäteen pöydän Livingin roomista. Tunnelma oli mukava ja vuohenjuustosalaatti yksi parhaita koskaan. Lämmin suositus!
Syömis-, juomis- ja nauttimislinjalla sujunut viikonloppu tarkoitti myös skumppa-aamupalaa lauantaiaamuna. Epäilin asiaa ensin, mutta kyllä, juomatiskissä oli skumppapullo vieraiden käytettäväksi, ja se vaihdettiin välillä uuteen.

Sadeilma ei oikein houkutellut kaupunkikävelylle, mutta muutaman räpsyn sain kameralla sateenvarjon alta zoomailtua. Aachenissa kävelee kyllä mielellään, sillä siellä on alamäkiä ja ylämäkiä, jotka tuntuvat tasaisen Kölnin jälkeen eri mukavilta. Kaupungin keskusta on myös täydellisen kokoinen läpikäveltäväksi, paitsi kaatosateessa. Pienen tuumailun jälkeen päätimmekin käyttää aamupäivän museossa, sateelta suojassa.

Aachenilla on pitkä historia. Sen perustivat aikoinaan roomalaiset mutta se oli keskiajallakin tärkeä kaupan ja uskonnon keskus. Aachenin nykyinen vanha keskusta on peruja Kaarle Suuren ajoista, ja kaupunki ottaa tästä kaiken irti. Keskustaan on merkitty Charlemange-kävelyreitti, joka sisältää kaikki keskeiset vanhat rakennukset sekä kaupungin uusimman museon, Charlemange-keskuksen. 
Museo tarjoaa varsin yleistasoisen johdatuksen Aachenin historiaan. Mielenkiintoisinta antia ovat tarinat kaupungin rakentamisesta sekä mustavalkokuvakokoelmat viimeisen sadan vuoden varrelta. Odotimme molemmat hieman enemmän, mutta tulipa käytyä.

Museon jälkeen oli rentoutumisen vuoro. Aachenilla on pitkät perinteet kyplyläkaupunkina, onhan se aikoinaan perustettu paikalleen juuri kuumien lähteidensä vuoksi. Kaupungin kuuluisin kylpylä, Carolus Therme, oli juuri oikea osoite sateisen iltapäivän viettoon. Valitettavasti saunaosasto oli juuri remontissa, mutta kyllä altaissakin jaksoi monta tuntia lillua. Kaikille saksalaista saunakulttuuria ihmeleville: kylpylässä oli uimapukupakko mutta saunaosasto olisi ollut luonnontilainen.

Kävi niin hassusti, että hotellivaraukseen kuuluneet päiväliput olivat meille liikaa. Kylpylän kesähinnat olivat voimassa sunnuntaihin, ja koska saunat olivat pois käytöstä, tuli kolmen tunnin kylpyläkäynnin hinnaksi vain murto-osa lahjakorttiemme arvosta. Tämä tarkoittaa, että meidän on lähdettävä Aacheniin uudemman kerran käyttämään liput loppuun. Voi harmi.

Lauantai-ilta jatkui miehen ravintolatoiveella. Pikaisen googlailun jälkeen Aachenista löytyi kiinalainen ravintola, jonka ruokalista koostui lähinnä Dumplingeista eli kiinalaisista taikinanykeröistä, joita en koskaan ennen ollut maistanut. Ravintolaslla oli erittäin toimiva konsepti, ja se on Tripadvisorissa varsin hyvillä pisteillä. Suositukset eivät olleet väärässä. Jos meillä olisi Kölnissä tällainen paikka, olisin siellä aina.

Ilta jatkui muutamalla juomalla pienellä baarikadulla, joka vaikutti enemmän opiskelijoiden kuin turistien alueelta. Aachenissa on iso tekninen yliopisto, joten monet tämän Saksan kulman arkkitehdeista ovat saaneet oppinsa sieltä. 

Olen edelleen sitä mieltä, että baarimikko teki meille väärät kocktailit, mutta ei sen niin väliä, kun hyvää oli ja alas meni.

Sunnuntaina sade oli väistynyt ja pääsimme ihailemaan kaupunki kirkkaassa päivänpaisteessa. Mies on onneksi jo varsin tottunut siihen, että vaimon pitää päästä kuvaamaan katuja ja julkisisivuja, ja ottaa odotusajan aika rennosti. Miehen ainoa toive oli saada kupillinen erinomaista kahvia, ja se onnistui Karl´s Kaffeessa, jonka vieressä oli viikonlopun viimeinen kohde, Sanomalehtimuseo.
Jos edellisen päivän museo olikin ollut pienoinen pettymys, täytti Saksan ensimmäinen Zeitungsmuseum kaikki odotukset. Mielenkiintoisesti, monipuolisesti ja interaktiivisesti rakennettu kokonaisuus tarjosi tietoa massamediasta, painokoneista ja kirjasintyypeistä, sensuurista ja kuvamanipulaatiosta sekä ajatuksia sanomalehdistön tulevaisuudesta.

Ainoa kritisoimisen arvoinen asia olisi ehkä se, että maailman lehdistökatsauksessa Suomea edusti Iltalehti, kun monesta muusta maasta oli esille tuotu vakavahenkinen uutislehti. Sivusta näkee sen, miten nopeasti uutiset vanhenevat. Ainoa nimi, jonka enää tunnistan on Karpelan Tanjan.

Jos olisin saksalainen opettaja, veisin oppilaani Sanomalehtimuseoon heti, sillä alle 21-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi.
Aachenin keskustassa oli menossa joku häppeninki mutta lähdimme silti jo junalla kohti kotia. Tällä kertaa juna oli ajallaan ja siellä oli jopa vapaita istumapaikkoja. Kölnissä epäilimme hetken, pääsemmekö ratikalla kotiin asti, sillä tänään juostiin Köln maraton ja keskustan liikennejärjestelyt olivat poikkeukselliset.

Ehdimme kuitenkin kotiin juuri parahiksi kuulemaan, että hyvä ystävämme on päässyt ensimmäisellä maratonillaan maaliin asti. Kullakin on huvinsa rentoutua mutta täytyy todeta, että juuri nyt en vaihtaisi viikonloppussuunnitelmiamme päittäin.

Menkää ihmiset Aacheniin!

14 comments on "Aachen ja rennon viikonlopun resepti"
  1. Juu, menkää! Olen käynyt. Kannattaa.

    ReplyDelete
  2. Samaa mieltä! Menkää! Itse olen käynyt jo muutamankin kerran ja joka kerta kaupunki jaksaa ihastuttaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No eikö! Tämä oli mun kolmas kerta mutta varmasti ei jäänyt viimeiseksi :)

      Delete
  3. Kuulostaa aika täydelliseltä viikonloppuseikkailulta ja irtiotolla arjesta!

    ReplyDelete
  4. Tämmöisestäkään paikasta en ole koskaan kuullut. Ja miten viehättävä! Vaikka kovasti tykkään Saksasta, on mulle tuttua vain Berliinin ja Hampurin seutu. Ja sehän ei riitä! Haluaisin koluta juuri näitä pieniä (meille) tuntemattomia kyliä ja pikkukaupunkeja. Saisi ihan eri näkökulman Saksaan.

    Houkuttelevia kuvia! Kiva, että reissu oli onnistunut - ja pääsette kylpemään vielä uudelleenkin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saksassa on tosiaan lähes runsauden pula kaikista ihanista pikkukylistä ja -kaupungeista :) Suosittelen autoreissua tänne Reinin laaksoon. Helposti tavoitettavissa ovat niin viinialueet, historialliset kaupungit kuin vaikka Belgiakin tuossa rajan takana.

      Kiitos! Lauantaina kuvaaminen oli sateen takia hieman haastavaa mutta onneksi sunnuntaina oli upea keli :)

      Delete
  5. Juu, menkää Aacheniin. Lasse oli joskus töissä kaupungissa useamman kuukauden ja vaikka kävikin välillä viikonloppuisin kotona, niin välillä käänsimme matkailun toisin päin ja minä vietin viikonloppuja Aachenissa. Välillä kokonaisen viikonkin, yhden kesäisen sisarentyttäreni kanssa ja pidimme kovasti yliopistokaupungin kesäisen rennosta menosta, mm. uimaloissa, tietysti, nuoren tytön kanssa.
    Mutta jotenkin se, että kaikki on vähän pienempää kuin vaikka Düsseldorfissa tekee kaupungista helpomman ja rennomman. Vieläköhän siellä on linja-autoaseman läheisessä hotellissa Hippobar, jossa oli satoja leluvirtahepoja koristeena :-) ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, kesän vietto Aachenissa kuulostaa tosi kivalta! Siinä on tosiaan juuri oikea koko kaupungiksi ja tarpeeksi tutkittavaa, ja onhan se vanha kaupunki todella kaunis. Ennemmin minä siellä kuin bisneshenkisessä Düsseldorfissa ;) Laitetaan Hippabar korvan taakse ja katsotaan seuraavalla kerralla, jos se vielä löytyy :)

      Delete
  6. Mä olen käynyt tuolla! Tosin en muista kaupungista yhtään mitään :/ Nämä rajoilla sijaitsevat kaupungit ovat usei(kin) hyvin samankaltaisia ja niissä tulee hortoiltua ja napsittua muutama valokuva, mtta niihin ei tule pysähdyttyä kunnolla. Ihan hyvä lukea kaupungista uudestaan blogistasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on kyllä totta. Aachen sijaitsee juurikin Frankfurt-Brysseli junaraiteen varrella ja on monelle vain läpikulkupaikka. Minä olin kovin yllättynyt, miten kiva paikka se onkaan, kun vihdoin sain mentyä :)

      Delete
  7. Viehättävän näköinen kaupunki ja niitähän Keski-Eurooppa on pullollaan. Sitten sellainen btw. huomio, että Maija-Liisa Lahtinen, joka oli tuossa Iltalehden kannessa, oli viimeksi tällä viikolla lööpeissä kun hänen syytteensä vanhentuivat.

    ReplyDelete
  8. Ollaankohan me joskus ajettu ohi? Aachenin valli oli jossain kenttäratsastuskisassa joskus - siis nuoruuden hevosharrastuksesta penkkiurheilijalle tuttu...

    Mutta tuo Iltalehti edustamassa suomalaista lehdistöä, se on kyllä huutava vääryys!

    Tosi kaunis muuten tuo sinun blogisi yläbanneri! Minunkin pitäisi tehdä omani ulkoasulle jotain.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?