Wednesday 18 October 2017

Reissuun yksin vai yhdessä

Matkaa on suunniteltu pitkin syksyä ja pian se alkaa, siipan ikioma reissu. Mies lähtee huomenna kahdeksi viikoksi lomalle toisen naisen kanssa.

Ja minä olen vain, että jee mahtavaa, menkää ja nauttikaa!

Meillä on miehen kanssa ollut alusta asti sellainen sopimus, että tehdään paljon yhdessä, mutta kumpikin on vapaa menemään myös yksin. Heti seurustelun aluksi varmistin, että en halua mitään 24/7 -suhdetta vaan toivon, että molemmilla on vapaus tehdä myös omia juttuja, koska ne ovat minulle tärkeitä.

Olemme matkustaneet yhdessä Argentiinaan, Kanarialle, Portugaliin, monesti Suomeen ja viikonloppumatkoille Saksaan ja sen naapurimaihin. Lisäksi minä olen käynyt Yhdysvalloissa ja Italiassa ja vuosittaisiin perinteisiin kuuluu Lyypekin elokuvafestarit, jotka ovat vain mun juttu. Mies  taas on ollut festareilla Barcelonassa, Kreikassa purjehtimassa ja nyt edessä on reppureissu Jordaniaan ja Israeliin.

Olihan se vähän huvittavaa, että mies lähti viime vuonna pian häiden jälkeen häämatkan sijasta purjehtimaan poikain kanssa mutta ei se minua haitannut. Olipa jotain kivaa, mitä odottaa, kun hääloma siirtyi kevääseen. Lisäksi minun kalenterissani syksy on aina kiireisintä ja touhukkainta aikaa, eikä silloin lähdetä lomalle.
Meillä on tällainen diili ja se toimii, mutta on ollut mielenkiintoista huomata, miten ihmiset reagoivat, kun kertoo, että mies on lähdössä lomalle ja matkaseuralainen on nainen, enkä se ole minä. Kyllä on kulmakarvoja nosteltu ja paheksuntaa ja kummastelua ollut ilmassa.

Minulta on kysytty, eikö minua harmita, että mies pääsee lomalle ja minä en. Ei, koska minulla on nyt menossa paljon kaikkea muuta ja tämän vuoden lomat on jo pidetty. Entä miten ihmeessä päästän miehen matkaan toisen naisen kanssa? Oikein hyvin, koska kyseessä on miehen vanha ja nykyään meidän yhteinen ystävä, joten jos jotain tapahtuisi, olisi sen pitänyt tapahtua jo aikoja sitten. Nukkuvatko he siis myös samassa hotellihuoneessa? Todennäköisesti, koska sillä säästää matkakuluja ja ovat ennenkin olleet reissussa tilanteessa, jossa joutuivat jakamaan sängyn. Eikö ole kurjaa jäädä kotiin? En jää kotiin, vaan käyn miehen poissaollessa Frankfurtissa, Helsingissä ja Lyypekissä. Reissun ajoitus on siinä mielessä siis täydellinen, ettei kumpikaan jää yksin kotiin suremaan toisen menemisiä.
Jokaisen suhteen kulmakivi on luottamus eikä se yhdestä reppureissusta tutise. Uskon ennemmin, että miehen matkakumppania pelottaa, ettei mies mene myymään häntä parista kamelista jollekin paikalliselle isännälle. 

Erikseen matkustamisessa ja menemisessä on sekin hyvä puoli, että sen jälkeen on taas paljon puhuttavaa ja kerrottavaa. Tunnen muutamia vanhempia pariskuntia, joiden suhteen salaisuus on juuri se, että on opittu tekemään yhdessä ja yksin. Jos toinen puolisko tulee onnelliseksi maailman matkasta ja toinen hoitamalla kotipuutarhaa, niin on mahtavaa, jos molemmat saavat toteuttaa toiveensa.

Olen niin iloinen, että mies pääsee lomailemaan ja odotan matkalta hyviä tarinoita. Tulevien viikkojen aikana keräilen itsekin plakkariin pari juttua, joilla viihdyttää toista syksyn pimenevissä illoissa. Kaikki voittavat. Sitä paitsi toisen naamaakin on kivempi taas katsella, kun sitä ei ole hetkeen päässyt näkemään.

Mites teillä, matkalle yhdessä vai yksin?
8 comments on "Reissuun yksin vai yhdessä"
  1. Tämä on kiinnostava aihe. Ei varmaan yllätä, kun kerron että käyn melko usein matkoilla ilman miestä. Siis muutenkin kuin työmatkoilla. Ekana hääpäivänä olin ystäväni kanssa Kreetalla. Mies ei ole ulkomaan reissuja tehnyt ilman mua, koska hän lähtee mieluummin prätkäreissulle kotimaassa tai kavereiden kanssa mökille. Ja alusta asti meille on ollut tärkeää, että on omia juttuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavaa, että molemmat tietävät, mitä tahtovat, ja voivat myös toteuttaa toiveitaan =) Sinulla mahdollistaa jo työkin kovan reissaamisen, ja toinen pääsee sitten prätkän selkään. Kuulostaa tosi hyvältä - ja samantyyliseltä kuin meillä <3

      Delete
  2. Joskus kauan sitten sanoi minulle silloin minua paljon vanhempi nainen: "an der langen Leine gedeiht die Liebe". Tätä olen pitänyt ohjenuorana. Sinulla töitä ja mies lomailee, miksikäs ei.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä ohje! Mikään ei nitistä parisuhdetta paremmin kuin kyttääminen ja toisen pompottelu eli ns. lyhyt lieka. Minäkin olen aina ajatellut, että mitä enemmän antaa vapautta, sitä mielellään toinen tulee omaehtoisesti takaisin =D

      Delete
  3. Heh. Voi elämä, meilläkin on kuultu ihan samanlaista paheksuntaa. Mieheni oli muutama vuosi sitten valmistumisensa jälkeen useamman viikon reissulla yksinään. Hän oli haaveillut ks. reissusta jo ennen kuin me tavattiin, eikä käynyt mielessäkään muuta kuin kannustaa lähtemään. Jotkut tutut eivät kuitenkaan kyenneet tätä käsittämään.

    Minä olisin ainakin aika huolissani omasta parisuhteestani, jos olo olisi kovin levoton vain sen takia, että puoliso haluaa tehdä asioita (esim. matkustaa) yksin tai muiden kuin minun kanssa. Aika harva pariskunta kuitenkaan tykkää sataprosenttisesti samoista asioista tai voi tehdä niitä aina just samaan aikaan. Ois vähän tyhmää aina jättää asia tekemättä vain siksi, että toinen ei nyt pysty.

    Itse kyllä tykkään matkustaa eniten seurassa - joko miehen tai jonkun muun, koska on kiva jakaa kokemukset jonkun toisen kanssa. Mutta kyllä meillä matkustellaan niin yksin kuin erikseen. Ja kotona on musta kiva olla välissä ihan itsekseen, joten siinäkin mielessä puolison omatlomat on tervetulleita. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, minusta usein tuntuu, että Saksassa ymmärretään erilaisia näkemyksiä mutta paheksuminen on suomalaisten kansantauti. Tietysti mies lähti reissuun, kun sitä oli jo pitkään odottanut eikä sillä ole mitään tekemistä teidän parisuhteen kanssa =)

      Itsekään en ole yhtään yksin matkustaja. Seura ja turvallisuuden tunne ovat liian tärkeitä heittäytyäkseni seikkailuun. Kuulemma se vaatii vain tottumista, mutta niin kauan kuin seuraa löytyy, en aloita =D

      Delete
  4. Me matkustetaan suurimmaksi osaksi yhdessä, mutta tottakai molemmilla pitää olla vapaus halutessaan lähteä myös omille matkoilleen! Enemmän tuntuu oudolta, jos näin ei ole. :D Toki tuo on ehkä vähän "extremeä", että lähdetään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Meillä mies on ollut mm. pari viikkoa Jenkeissä kaverinsa kanssa ja siitä yksi mun miespuolinen kaveri avautui mulle kuinka hienoa on, että _päästän_ miehen tuollaiselle reissulle. :O Eli ei se taida ihan itsestäänselvyys joka parisuhteessa olla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, mullakin kävi mielessä tätä tekstiä kirjoittaessani, että ei missään tapauksessa saa puhua päästämisestä, koska siitä ei ole kysymys, vaikka monesti se liitetään tähän. En tykkää yhtään siitä, kun miehet joskus sanovat "täytyy kysyä hallitukselta lupa". Joo, ei tarvi. Toki jos toinen on niin puusilmä, että suunnittelee omaa pitkää reissua, vaikka lapset, koti, vaimo ja huono ajankohta, silloin voisi ajatella, että lupaa kannattaa kysyä. Mutta tasa-arvoisessa suhteessa molemmilla on vapaus tehdä ja mennä mutta myös vastuu nähdä kokonaistilanne. Se ei siis tosiaan taida olla itsestäänselvyys, joten hienoa, että "päästit" miehesi matkaan kuten minä nyt omani ;)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?