Monday 30 October 2017

Esikoiskirjailija Helsingin kirjamessuilla

Esikoiskirjailijan elämässä kaikki on yhtä ekaa kertaa. Ensimmäinen kustannussopimus, ensimmäiset kuvitukset, ensimmäinen painos ja tietysti ensimmäiset kirjamessut. Ehdin jo vannoa, etten ole ikinä ollut Helsingin kirjamessuilla. Mutta kuulemma olen. Esikoiskirjailijan ensimmäinen messuviikonloppu tulee kuitenkin jäämään mieleen, toisin kuin se noin vuonna 2009 tapahtunut viime kerta.
Ainoat odotukseni messuja kohtaan olivat, että olisipa hauska tavata tuttuja ja juoda skumpat Hilja-tiimin kanssa. Etukäteen pelkäsin messuhälinän väsyttävyyttä, mutta siellähän oli ihan mahtavaa. Viikonlopun aikana syntyi muuten messujen kaikkien aikojen kävijäennätys: yli 84 000 vierailijaa! 

Lasten kirjamessut, Finlandia-talo

Kun kerran Kölnistä asti tulin, päätin osallistua viikonlopun aikana kaikkeen mahdolliseen. Lento oli perjantaina sen verran myöhässä, että syöksyin lentokentältä suoraan kiinalaiseen ravintolaan Töölöön ja sieltä Finlandia-talolle, jossa oli perjantai-iltana ensimmäistä kertaa järjestettävien Lasten kirjamessujen avajaiset. Saimme Hiljan kanssa esikoiskirjakukkia, ja sain samalla tarkastettua paikat seuraavan aamun esiintymistä varten.
Lasten kirjamessut oli ilmaistapahtuma, ja ilmeisesti järjestäjien asettama kävijätavoite ylittyi viikonlopun aikana reilusti. Harmitti, että en tajunnut ottaa kuvaa naulakosta, jonka luo oli lauantaiaamuna parkkeerattu kymmenet rattaat ja vaunut. 

Tällaisia tapahtumia tarvitaan lastenkirjallisuuden ja erityisesti pienten kustantamojen esiintuomiseksi ja -saamiseksi. Suomessa tehdään paljon hienoja lastenkirjoja, joiden on kuitenkin vaikea päästä esille. Nyt ei ollut! Pöydät notkuivat Etana editionsin, Mini-kustannuksen, Kustannus-Mäkelän ja muiden vähän pienempien tekijöiden kirjoja, ja mielenkiintoisia kuvituksia pääsi ihailemaan kuvitusnäyttelyyn. 
Lauantaina pidin Satuhuoneessa luku- ja värityshetken. Huone oli täynnä ja kesken lukemisen piti haalia lisää tuoleja ja värityspaikkoja, kun väkeä tuli lisää. Luin pari lukua Hiljaa ja yritin vähän jututtaa lapsia värittämisen ohessa. Tunnelma oli leppoisa. Vanhemmatkin tuntuivat viihtyvän ja vetäjällä oli oikein mukavaa. Lapset saivat ottaa puuvärit mukaansa ja viedä kotiinsa myös Hiljasta tehdyn kirjanmerkin.


Helsingin kirjamessut, Messukeskus

Lounastauon vahvistamana suuntasin Messukeskukseen ja Helsingin kirjamessuille. Lauantaina klo 13 narikkajonot olivat kymmenmetriset, ja olin tyytyväinen esiintyjien omasta narikasta. Kustannus-Mäkelän osasto oli helppo löytää, ja katossa keinuva Mimmi-lehmä toivotti minut tervetulleeksi joukkoon.
Messut täyttyivät yllättävistä kohtaamisista mutta yhtäkään kirjallista lavakeskustelua en ehtinyt tai malttanut seurata, vaikka siellä monenlaista asiaa tulikin. Tuolla Rosa Meriläinen puhuu kuukaustiskupista, täällä Kjell Westö uusimman romaaninsa lajityypistä ja tässä Ulla-Lena Lundberg esittelee ruotsiksi uusinta teostaan. Yhtäkkiä Sofi Oksanen haluaa kuvata itsensä Mäkelän joulunallen kanssa, ja Rosa Liksom odottaa takkiaan samassa narikassa kuin minä. Hassuin sattuma oli kohtaaminen Seija Helanderin (ent. Vilen) kanssa, joka on kotoisin samasta pikkukylästä kuin minäkin. Kyllä Iso-Äiniötä nyt kirjoitetaan maailmankartalle!
Lauantain ohjelmaani kuului vielä esikoiskirjailijoiden esittely Kirjakahvilassa, jonka ohessa oli Kuohuviinibaari. Täytyy sanoa, että tämä oli oikein toimiva ja mielekäs konsepti, vaikka esikoisrunoilijoita ei ollutkaan kutsuttu mukaan. Tilaisuuden juontanut Jan Erola kutsui kirjailijat vuorotellen lavalle ja jokainen sai 3 minuuttia aikaa esitellä kirjansa. Yleisöpaikat olivat täynnä,  kuulijakunta tarkkaavaista ja esiintyjälle tilanne oli oikein kiva.

Lauantai-iltana palasin yöpaikkaani Espoossa. Pimeä bussi kierteli sinne tänne, ja sen verran messut olivat sekoittaneet pään, että hieman hirvitti, löydänkö pimeydessä perille. Onneksi löysin, vaikka edellispäivien lumi olikin muodostanut tielleni pimeässä kimmaltavia lammikoita.
Messupäivä lienee erittäin onnistunut, kun ainoat kameraan päätyneet yhteiskuvat on otettu myyrän ja Sinikka Nopolan kanssa.

Sunnuntaina lähdin messuille uusin voimin. Paikalle saapuivat myös tukijoukot eli vanhemmat ja ystäviä, ja aloitimme jälleen messupäivän lounaalla. Halleissa jaksaa paremmin, kun perustarpeet on tyydytetty. Johonkin se iltapäivä taas hävisi, kun juttelin vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Pian kello oli jo klo 14, jolloin olimme sopineet tapaavamme kuvittajani Nadja Sarellin kanssa lasten osastolla.
Timo Parvelan kirjoitti Helsingin Sanomien yleisöosastolle lauantaina siitä, miksi lastenkirjailijoiden esiintymisalue oli samaan aikaan sekä hyvin piilotettu että niin avoin tila, ettei rauhallisesta esiintymisestä voinut juuri puhua. Saman olin todennut itsekin, ja esiintymishetkemme aikana sain kokea, miltä tuntuu yrittää luoda mukava ja intiimi tunne esiintymispaikassa, jota ei ole oikeastaan rajattu millään tavalla ja jonka ohi ihmiset vain lipuvat, koska on Harry Potter bussia ja mörköä ja kaikki muut esiintymislavat. Kuulin lukiessani toisen lavan kaiuttimet, ja esiintymisemme aikana takaviistossa taisi käväistä myös Herra Hakkarainen.
Kyllähän Hiljan satu- ja värityshetkessä oli osallistujiakin, mutta aika moni oli paikalle pakotettu sukulainen ja ystävä. En tosiaan ihmettele, koska lastenalueen esiintymistilat eivät oikein kumpikaan palvelleet tarkoitustaan. Olisin toivonut, että tila olisi ollut rajatumpi ja siten tunnelmakin olisi ollut intiimimpi.
Onneksi olin lauantaina myös siellä Finlandia-talossa, koska jos tämä olisi ollut viikonlopun ainoa esitys, olisi se ollut hienoinen antikliimaksi. Toisaalta eturivissä istui lapsenlapsensa kanssa herttainen vanha rouva, joka eläytyi lukemaani sellaisella innolla, että oli ilo saada olla lukemassa juuri hänelle.
Kustantamon väki lohdutteli myöhemmin kovasti, että ei näihin tilaisuuksiin koskaan oikein väkeä riitä ja pysähdy, edes nimekkäiden tekijöiden kohdalla. Siksi olikin kivaa, että kustantamon osastolle sovittu tapaamisaika tosiaan täyttyi vierailijoista emmekä Nadjan kanssa seisseet siellä ihan urveloina. Samaan aikaan porukka tosin jonotti puoli hallia Mauri Kunnaksen signeerauspisteelle. Ehkä me Hiljan kanssakin vielä joskus aiheutetaan joku jono. 
Kokonaisuutena messuista jäi hyvä fiilis. Tutustuin muihin lastenkirjailijoihin ja Kustannus-Mäkelän väkeen ja koin, että viikonloppu täytti sille asettamani tavoitteet. Lähdin kotiin kassi täynnä lastenkirjauutuuksia, joista on tulossa oma postaus vielä tämän syksyn aikana. Kirjamessuni päättyivät lasilliseen Cavaa ja erittäin kiitolliseen mieleen. Tämä oli ensimmäinen kerta, tässä oli alku.

Kiitos kaikille vanhoille ja uusille tutuille. Tavataan taas maailman toreilla ja turuilla!
2 comments on "Esikoiskirjailija Helsingin kirjamessuilla"
  1. Onnea ekoista kirjamessuista kirjailijana! Helsingin kirjamessut on kyllä harvoja tapahtumia, joita Suomesta oikein kaipaan ja viikonloppuna iski kyllä niin kateus, kun somen perusteella tuntui, että joka toinen kaveri on siellä.

    Ja jes tuolle lastenkirjapostaukselle! Olin nimittäin tulossa jutun alun perusteella ehdottamaan siitä postaustoivetta. :D Tätinä, Suomi-koulun opena ja kirjanörttinä on aina kiva löytää uusia, hyviä suomenkielisiä lastenkirjoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos! Messut olivat tosiaan monipuolinen tapahtuma, ja aika hurja kävijämäärähän siellä tänä vuonna oli!
      Kirjoitan tässä vielä reilusti ennen joulua vinkkejä uusista lastenkirjoista, jotta saa vähän lahjavinkkejä ja toisaalta joululomalta voisi poimia myös uutta lukemista mukaan =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?