Thursday 5 October 2017

Ilmeeni kun mies vihdoin tajusi oman parhaansa

Siinä sen nyt taas istuu. Vihko auki, kynät valmiina ja olemuksessa ainakin jonkinlainen kohtelias kiinnostus tulevaa kohtaan. Tämä on teknisesti kolmas mutta käytännössä toinen kerta, kun mies osallistuu pitämälleni suomen kielen kurssille. Siitä edellisestä on kyllä jo useampi vuosi, mutta vuoden avioliiton jälkeen olen onnistunut ylipuhumaan miehen taas opiskelemaan suomea.

Tämän takana ei ole pelkästään oma toiveeni vaan myös se, että mies on tajunnut, että jos meillä joskus on lapsia, minä tulen puhumaan heille pelkkää suomea. Avioituminen suomalaisen kanssa tarkoittaa, että tästä kielestä ei pääse yli eikä ympäri vaan on mentävä läpi.

Mutta onko parisuhteessa välttämättä osattava toisen kieltä?
Minun vastaukseni on kyllä.

Kieli välittää tunteita ja huumoria. Se on leikkiä ja kommunikaatiota. Kielen taakse kätkeytyy kokonaisia maailmoja ja kulttuureita, arvoja, arvostuksia ja tapoja. Minä ainakin olen paljon hauskempi suomeksi kuin saksaksi, minkä kerron miehelle säännöllisesti. Onhan aika epäreilua, että toisella on  suhteessa valta-asema, koska se perustuu hänen äidinkieleensä.

Aika moni riita olisi jäänyt käymättä, jos olisin osannut muotoilla sanottavani paremmin tai ymmärrettävämmin. Tai olisin saanut sanottua sen, minkä olisin halunnut. Tai olisin pystynyt ymmärtämään, mitä mies sanoo ja tarkoittaa. Ja miten ärsyttävää onkaan tulla korjatuksi kesken leppoisan aamiaishetken!

Kun mies korjaa ääntämystäni tai sanojani, standardivastaukseni on nykyään, että palataan asiaan sitten, kun puhut suomea yhtä hyvin kuin minä saksaa. On ihan hyvä toki, että korjaa, koska saksani ei ole täydellinen. Mutta tuntuu se silti epäreilulta.

Toisaalta meillä on siinä mielessä helppo tilanne, että tässä kielipelissä on mukana vain kaksi kieltä. Edellinen parisuhteeni oli englanninkielinen, vaikka se ei ollut kummankaan äidinkieli. Kommunikaatio toimi yllättävän hyvin, tai sitten ei ollenkaan, koska suhde tosiaan on entinen.

Luin kerran eräästä haastattelusta kaksikielisten pariskuntien kommentteja ja vinkkejä. Mieleen on jäänyt erityisesti yksi pari, joka painotti sitä, miten tärkeää toisen äidinkielen opettelu on. Pitkässä suhteessa se on panostus, joka kannattaa tehdä. Uskoisin heidän puhuneen omasta kokemuksesta, sillä toinen taisi puhua norjaa ja toinen japania.

Minusta mies on ainakin kaikista suloisimmillaan silloin, kun hän yrittää puhua muutaman sanan suomea. Ne sanat ovat viime päivinä olleet muuten hyvin kummallisia. Aktiivisuuden osoituksena hänellä on puhelimessa joku sanastonharjoitteluohjelma. En tosin tiedä, mitä se tuo, sillä sieltä putkahtaa sellaisia sanoja kuin kotka, luistelija ja Sinebrykoff. Se oli muuten saksaksi ihan sama kuin suomeksikin. Yllätys.

Monet kyselevät mieheltä kirjoituksistani, ja onhan se vähän kummallinen tilanne, kun kirjailijan puoliso ei oikein voi sanoa mitään toisen teksteistä. Toisaalta ehkä hyvä niin. Säästyypä kotirauha.


Kieli on myös siitä jännä juttu, että sen vaihtaminen voi olla vaikeaa. Tarkoitan, että jos parisuhde on alkanut yhdellä kielellä, voi sen vaihtaminen toiseen tuntua luonnottomalta. En siis oleta, että mies joskus puhua pälpättäisi kanssani suomea, mutta olisi aika hieno tilanne, jos voisimme molemmat puhua äidinkieliämme ja tulla ymmärretyksi.

Kielen oppimisen motivaatiota saattaa lisätä tai vähentää juuri tekemämme diili: kun mies puhuu suomea yhtä hyvin kuin minä, menemme yhdessä tanssikurssille. Yhteisiä harrastuksia pitää olla sittenkin, kun kielioppikirjat on kahlattu. En tiedä, lisääkö tämä oppilaan intoa mutta opettaja on ainakin hyvin motivoitunut.

Kieli ei ehkä vielä taitu, mutta suomalaisen kulttuurin omaksuminen on jo pitkällä: Mies on paljon parempi leipomaan pullaa kuin minä. Tämä mustikkaboston oli eilisillan tuotoksia. En valita!

Lue myös:
12 comments on "Ilmeeni kun mies vihdoin tajusi oman parhaansa"
  1. Tsemppiä J!
    Meillä ei olla vielä 15 vuoden yhdessäolon jälkeen edetty niin pitkälle, että mies olisi lähtenyt opiskelemaan suomea :D Katsotaan miten menee kun vauva syntyy joulukuun alussa. Viimeistään sillon hän juotuu ainakin perehtymään hiukan tarkemmin että pysyy kärryillä.
    -Ronja

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, sulla on niin monipuolinen kieliarsenaali käytössä, ettei se suomi ole ehkä ollut ensimmäisenä tarvelistalla :) Meinaat siis puhua vauvalle suomea? <3

      Delete
  2. Mun mies on opetellut suomea itsekseen muutamaankin kertaan erinäisten itseopiskeluohjelmien avulla. Yliopistolla oli suomen kurssikin, mutta sen etenemistahti oli ihan luokattoman hidasta, joten hyöty jäi kyseenalaiseksi. Aktiivinen opettelu on ollut tauolla viime vuodet, mutta olen ilokseni huomannut, että kyllä tuo ymmärtää tosi hyvin silti. Kotimaanmatkoilla suomea kuuluu toki paljon, koska suurin osa keskusteluista käydään suomeksi riippumatta siitä, onko mies paikalla vai ei. Ja lapsen kanssa on ilmeisesti kätevää oppia yhdessä - jutut on aluksi yksinkertaisia ja kaikkea tulee toistettua hyvin usein ;) En tiedä, päästäänkö me koskaan siihen pisteeseen, että mies puhuu itse edes puolikunnollista suomea, mutta sen ymmärtäminen on tietenkin jo yli puoli voittoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimeomaan! Edes sen ymmärtäminen, mitä ympärillä puhutaan tai mitä vaimo ja lapsi puhuvat keskenään on jo enemmän kuin puoli voittoa :) No onpas harmi, että yliopistolla on niin hidas kurssi - voisi melkein kuvitella, että siellä olisi juuri toisinpäin!

      Delete
  3. Heheee, tunnistan nuo kun ei tule ymmärretyksi, se raivostuttaa. Jumi ymmärtää paljon esim jos keskustelen jonkun kanssa, vaikka hänen ulosanti ei ole vielä hyvä. Nyt lapsen kanssa voi hyvin opiskella, aluksi ainakin oppii EI sanan perinpohjaisesti. ;

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kyllä, EI-sana on varmaan yksi ensimmäisiä, joita tuossa tilanteessa oppii =D

      Delete
  4. Tsemppiä miehellesi kielen opiskeluun! Ei ole maailman helpoimpia kieliä tämä meidän rakas suomemme. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo ei ole, mutta ei se mahdotontakaan ole. Mies on hyvä kielissä, joten suomen oppiminen vaatisi vain vähän ahkeruutta - ja aikaa =)

      Delete
  5. Terveisiä miehellesi. Neuvon häntä lopettamaan sinun saksan kielessä tekemiesi ääntämys- tai muiden virheiden korjaamisen. Aina siinä kohtaa tulee ristiin menevä kommunikaatio ja se merkitsee konfliktia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, kiitos terveisistä! Tähän lopputulokseen hän on itsekin päätynyt, kun on huomannut ärtymykseni. Ensimmäiset suomen tunnit ovat lähteneet käyntiin sopuisasti!

      Delete
  6. Tosi kivaa kun löysin sinun bloggisi. Ja tämä artikkeli sai minut hymyilemään!
    Olen Suomessa asuva australialainen ja minulla on suomalainen kumppani, joten minulla on ollut paljon kokemuksia suomen kielen kanssa. Minusta on aina tuntunut, että puolison äidin kielen oppiminen on hyvin tärkeää, mutta en minä olisi voinut kuvitella kuin paljon aikaa ja vaivaa suomen kielen oppiminen vaatii. Tsemppiä sinun miehellesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten hienoa, että olet tosiaan nähnyt vaivan ja opiskellut kumppanin kielen! Pitkässä parisuhteessa se on tosiaan kullanarvoista! Vaikka puhun sujuvaa saksaa, usein tulee huonoja sanavalintoja tai merkityksiä, jotka aiheuttavat eripuraa, vaikka takana on vain kielitaju. Lapsen syntymän myötä mies on oppinut tosi paljon suomea, koska puhun sitä pojan kanssa kotona. On tosi söpöä kuulla miehen puhuvan pojan kanssa. Kyllähän kieli vielä järjestelmällistä opiskelua vaatii, mutta toivon, että senkin aika vielä tulee, kun monet sanatkin jo soljuvat hyvin. Välitän tsempit - niitä tosiaan tarvitaan!

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?