Friday 13 October 2017

Mitä Eppu Nuotio teki meidän olkkarissa


Jos joku nyt kysyy, kuka Eppu Nuotio on, kerrottakoon, että hän on yksi tämän hetken tuotteliampia suomalaisia kirjailijoita. Berliiniläistyneen kirjailijan tuotantoon kuuluu lähes 70 teosta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, lasten näytelmiä, dekkareita ja romaaneja ja niin edespäin. Erittäin tunnettu hän on tästä katkelmasta:

"Ollaan onnellisia jookos?
Ollaan ananas ja kookos"
Eppu Nuotio (1998)

Ja siinä hän nyt istuu. Meidän keittiössä kaikuu mediasta tuttu ääni ja iloinen olemus valaisee  jo pimenneen syysillan. Keskustelua käydään suomeksi, saksaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Yhteisten tuttavien määrä saa aikaan tunteen siitä, että meidän olisi itse asiassa pitänyt tutustua jo kauan aikaa sitten, ja vaikka se tapahtui vasta nyt, tuntuu kuin olisimme tunteneet aina.

Eppu Nuotio oli tällä viikolla kirjailijavierailulla Kölnissä ja minä pääsin hostaamaan ja tutustumaan vihdoin jo osittain tuttuun kirjailijattareen. Keskiviikon kirjailijaillassa oli iloinen ja kiinnostunut tunnelma, vaikka olinkin etukäteen saanut huomauttaa pitkään Saksassa asuneille, että kyllä Eppu on tässä tapauksessa nainen. Torstaina paikalle lennähti lisää esiintyjiä, sillä Suomi-koululla esitettiin Metsä kuuluu kylään -musiikkisatu eli esitys, joka kuuluu myös viralliseen Suomi 100 -ohjelmaan.

Valitettavasti en töiden takia päässyt kumpaankaan tilaisuuteen mutta sain nauttia Epun seurasta noin 17 tuntia miinus yöunet. Ne olivatkin inspiroivia ja keskustelun täyteisiä tunteja! Käytin tietysti häikäilemättä hyväksi tilaisuuden haastatella pitkään alalla ollutta kollegaa ja kysyin kaikkea mahdollista. Keskiviikkoillan keskustelun jälkeen käytin puoli yötä uusien kysymysten keksimiseen.

Torstaina kuljeskelimme tuntikausia (ainakin 6 kilometriä sanoi Epun älypuhelin) ympäri Kölniä paikkoja katsellen ja kirjailijuudesta, kirjoittamisesta ja elämästä höpötellen. En sentään nauhoittanut juttuja mutta täytyy sanoa, että seura oli mitä inspiroivinta! Saa nähdä, uskaltaako Eppu enää koskaan tulla lähellekään Kölniä, mutta minulle yhteinen aika oli mitä antoisinta.

Toinen näistä on julkaissut noin 69 kirjaa enemmän kuin toinen. Epun massiivista tuotantoa pohtiessani äitini totesi, että ensimmäisestä kirjasta on Eppukin aikoinaan aloittanut.
Kuva ⓒ Eppu Nuotio
Ulkomailla asuva kirjailija ei kamppaile vain sen kanssa, miten säilyttää oma äidinkielensä puhtaana vieraan kielen vaikutuksilta, vaan myös siitä, mistä löytää omakielinen kirjallinen yhteisö. Internet mahdollistaa monia asioita, ja nautin kovasti muutaman vuoden takaisesta Oriveden opiston järjestämästä verkkokurssista, joka toi suomalaisen kirjoittajayhteisön kölniläiseen työhuoneeseen. 

Tällä hetkellä kirjoittelen sähköposteja kolmenkin kirjailijakollegan kanssa. Kaksi heistä on samassa tilanteessa kuin minä: ulkosuomalaisia esikoiskirjailijoita. Jos ajatuksia ei pääse vaihtamaan kasvotusten, voi onneksi aina kirjoittaa ja jakaa vertaistukea. 

Parasta on tietysti tällainen taivaan lahja eli kokenut kirjailija, joka tupsahtaa kotikäynnille aivan tavallisena arkipäivänä. Otsikon kysymykseen vastaan siis, että jutteli, kirjoitteli ja istui. Maailman pienuudesta kertokoon se, että sain Epulta lahjaksi hänen uutuuskirjansa Myrkkykeison, joka ei vain tapahdu entisessä opiskelukaupungissani Turussa vaan sisältää kohtauksen, jossa piipahtaa noilta ajoilta rakas ystäväni, jopa omalla nimellään. Varokaa vain lähipiirini ihmiset! Saatatte ehkä joskus joutua kirjan. Ainiin, mutta osahan onkin joutunut jo. 

Kiitos Eppu ihanasta vierailusta! <3  
2 comments on "Mitä Eppu Nuotio teki meidän olkkarissa"
  1. Ihanaa, Eppu Nuotio! OMG :D Voisin ottaa hänet meidänkin olohuoneeseen istumman. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, hän voisi hyvin perustaa sellaisen pienen sivubisneksen, että käy istumassa ja juttelemassa ihmisten olohuoneissa. Se olisi varmasti menestys =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?