Friday, 19 January 2018

Tuoreet kukat ovat juhla

Vuosi on alkanut reippaasti ja tammikuukin jo ehtinyt yli puolenvälin. Uudesta vuodesta vaivannut pieni flunssa otti tällä viikolla uusia kierroksia, mutta eilen päätin, että nyt saa valittaminen riittää. On ryhdyttävä toimiin. Ja astuin kukkakauppaan.

En Suomessa asuessani ostanut juuri koskaan tuoreita kukkia. Ne liittyivät lähinnä juhliin ja  muihin poikkeustilainteisiin, eikä olisi tullut mieleenkään ostaa kukkia ihan vain viikonlopuksi. Kölnissä on lukuisia kukkakauppoja, joiden ohi ei vain voi kävellä ihailematta. Kaupat suorastaan pursuavat tuoreita ja usein aika edullisiakin kukkia, jotka on pakko poimia mukaan. Ei tästä vielä ihan viikottaista perinnettä ole tullut, mutta yhä useammin meille päätyy tuoreita kukkia.

Tuorein kukin koristellussa kodissa on juhlan tuntua. Vuotava nenä ja tammikuun iltojen pimeys eivät haittaa niin paljon, kun sen nuhanokan edessä on jotain näin kaunista ja hentoa. Arjesta tulee juhla, ja vielä aika helposti.
Syksyllä edesmennyt tätini harrasti kukkaterapiaa viimeisiin aikoihinsa asti. Hänellä oli sellainen sopimus paikallisen kukkakaupan kanssa, että hän sai vierailla kukkakaupassa silloin, kun halusi. Näin hänellä oli syy lähteä ulkoilemaan ja sukeltaa sairaudesta hetkeksi muihin maailmoihin. Käyntejä taisi kertyä lukuisia, niin kuin kertyi myös valokuvia kukista. 

Eilen ostamani vaaleanpunaiset tulppaanit olivat myös vastaisku Länsi-Saksaa piinanneelle Frederike-myrskylle. Pahiten myrskytuuli runnoi Hollannin ja Belgian rannikkoa, mutta olen nähnyt videoklippejä siitä, miten lentokoneet yrittivät laskeutua Düsseldorfin kentälle. Aika hurjalta näytti se touhu. Tänään ilma on taas tyyni ja eilisestä puhurista muistuttavat vain katuja päällystävät roskat ja puunoksat.
Kahdesta tulppaanikimpusta riittää jaettavaa ja iloa useampaankin huoneeseen. Keittiön string-hylly sai vaaleanpunaisen ilmeen ja loput kukista päätyivät yöpöydälle. Hyllyä ja näitä hentoja varsia katsellessani tuli aivan keväinen olo.

Itse asiassa tänä aamuna ehdin jo ajatella, että kevät on tullut. Kun aviomiehen herätyskello soi, ihastelin sitä, miten valoisaa jo oli. Pian kuitenkin selvisi, että kello soi 50 minuuttia tavallista aikaa myöhemmin, koska eilen meni vähän myöhempään. No, kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka ei vielä tänä aamuna koittanutkaan.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Lue myös:
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?