Thursday 30 July 2020

Lastenkirjavinkkejä loppukesään

Minulla ja Toivolla on yhteinen harrastus, vaikka sitä minä en tiedä, miten paljon pikkuherra saa siitä irti. Me Kuuntelemme nimittäin äänikirjoja. Lukuaika on nykyään kortilla, koska lapsi ei viihdy leikeissään niin kauan, että äiti voisi heittää jalat sohvalle ja sukeltaa hyvän tarinan pariin. Niinpä keksin tarinapulaan ratkaisun ja aloimme kuunnella äänikirjoja.

Olen huomannut, etteivät kaikki kirjat sovellu kuunneltaviksi yhtä hyvin kuin toiset. Liikaa ajattelua vaativat ja keskeytyksistä kärsivät kirjat odottavat lukemista, ja äänikirjoiksi valikoituvat kevyemmät tarinat ja erityisesti lastenkirjat. Tänä keväänä olemme aamun aikaisina tunteina kuunnelleet mm. Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi -sarjan, joka tarjoilee kepeitä maalaisromanttisia tarinoita pienestä savolaispitäjästä. Tarinan päähenkilö on joka kirjassa eri, mutta taustalla elää ja hengittää tuttu kyläyhteisö sympaattisine tyyppeineen ja tapahtumat sijoittuvat kauniisiin postikorttimaisemiin.

Toinen hyvin kuuntelua kestävä laji ovat lastenromaanit. Yritän pysyä kartalla Suomessa julkaistavista lasten- ja nuortenkirjoista, mikä onnistuu erilaisten lukuaikapalveluiden avulla. Ainoa ongelma ovat kuvakirjat, jotka toki vaativat tarttumista ja konkreettista katsomista. Niinpä Suomen reissujen vakio-ohjelmaan kuuluu nykyään piipahdus kirjaston uutuushyllylle. 

Tässä tänä kesänä kuuntelemiani ja lukemiani lastenkirjoja, joita suosittelen ilolla eteenpäin:

SARJOJEN ALOITUKSIA

Siri Kolu: Villitalo (Otava)

Kirjan konsepti vaikutti todella kiinnostavalta, ja tarina ampaisikin sellaiseen vauhtiin, että kirja oli kuunneltava äkkiä loppuun. Me Rosvoloista tunnettu Siri Kolu omaa mielikuvituksen, jota toinen lastenkirjailija voi vain kadehtia.

Monilapsisen perheen isä pääsee talonmieheksi van Böökin erikoiseen huvilaan Rapinalinnaan. Kertojana toimiva Tomtom-poika muuttaa taloon perheineen kesäloman alussa ja heti ensimmäisenä yönä alkaa tapahtua, sillä talo ottaa jalat alleen ja lähtee liikkeelle. Talossa asuvat lapset alkavat selvittää sen salaisuuksia ja myös sitä, kuka taloa uhkaa ja ajaa takaa. Aikuisasukkaissa on monia epäilyttäviä tyyppejä, mutta lapset ovat nokkelia. Tarina on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja odotan jatkoa innolla.

Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka (Kustannus Mäkelä)

Hilkka Liitsolan merirosvoseikkailu oli tänä vuonna Luku-Varkaus palkinnon ehdokkaana eikä
suotta. Kajo-tyttö asuu ankeassa lastenkodissa, jonka päiväjärjestys on tarkkaan säädetty ja jossa vallitsee tiukka kuri. Eräänä päivänä käy kuitenkin niin, että hän joutuu puutarhassa merirosvojen ryöstämäksi ja päätyy merirosvolaivaan. Siellä Kajolle paljastuu, miten heppoiset tiedot hänellä on ympäröivästä maailmasta ja miten väärin häntä on lastenkodissa opetettu. Laivatyttönä hän joutuu muiden pompottamaksi, kunnes hänen menneisyydestään paljastuu salaisuus, joka muuttaa kaiken.

Tarina lähtee hieman köhähdellen liikkeelle, mutta on alun jälkeen hauska ja vauhdikas. Merirosvot ovat hyvää väkeä, ja Kajon kaapanneet Arrja ja Riki ovat erityisen  mainioita tyyppejä. Kirjan juoni ei ole mutkikas eikä kieli hankalaa vaan voisin kuvitella monen juuri lukemaan oppineen tarttuvan tähän merirosvoseikkailuun. Lisäksi luvut loppuvat aina sellaiseen koukkuun, että on pakko lukea eteenpäin ja saada tietää, mitä tapahtuu. 

Sarjan toinen osa, Kajonsaari, ilmestyy tänä syksynä.

KUVAKIRJOJA

Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo: Näytä minulle hassu ilme (Karisto)

Äiti ja isä murjottavat, joten Jaakko päättää lähteä kameransa kanssa ulos etsimään mukavampia ilmeitä. Lopulta hassuja ilmeitä onkin kasassa melkoisen monta, kun Eppu-vaari, puiston ankka ja skeittari asettuvat kuvattaviksi. Lopuksi oma mielikin paranee ja ilme kohenee, sillä hyvä olo ja hassut ilmeet tarttuvat.

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon edellisessä kuvakirjassa, Kerro minulle kaunis sana, Jaakko keräsi kauniita sanoja vastapainoksi niille kauheuksille, joita äiti ja isä suustaan päästävät. Molemmat kuvakirjat ovat ymmärtäväisen lempeitä ja käsittelevät tunteita rauhallisesti. Pertamon kuvitus täydentää Kurosen tekstiä ja kokonaisuus on ajaton. 

Marjo Nygard: Lumi ja Lunni (Lasten Keskus)

Silmieni editse oli keväällä lipunut kiittävä arvio Marjo Nygardin uutuuskirjasta, joten nappasin sen Suomen-lomalla kirjastosta mukaan. Lumi ja Lunni on esimerkki hiljaisesta kirjasta, jossa kuvat puhuvat voimakkaammin kuin teksti, joka ei selittele vaan täydentää visuaalista kokemusta. Muutamalla sivulle ei itse asiassa ole lainkaan tekstiä.

Lumi asuu ja viettää kesää mummon kanssa hiljaisella saarella. On yksinäistä, kunnes eräänä päivänä saareen saapuu Lunni-lintu ja Lumi saa ystävän kaikkeen hauskaan, kuten ristinollaan ja majakan rakentamiseen. Valitettavasti lunni muuttaa syksyn tullen muualle, ja talvi on täynnä ikävää ja kaupausta. Onneksi sen jälkeen odottaa uusi kesä ja jälleennäkemisen riemu. 

Nygardin kuvat ovat kauniita ja tunnelmallisia, ja vaikka tarina ei sinällään ole uusi, ystävyys on aina hyvä ja koskettava teema.

Nelli Hietala ja Sari Airola: Kerttu ja murkku (Karisto)

Kerttu rakentelee palikoista taloa ja saa sinne yllättäen asukkaan, kun murkku kipittää sisään. Se ei jää talon ainoaksi asukkaaksi, ja Kertun on haettava naapurin Peetu katsomaan, mitä tapahtuu. Peetun mummo mainitsee, että Peetunkin kotona asuu murkku, ja lapset päättävät houkutella senkin palikkalinnaan. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitellusti vaan lopputuloksena on kiukkuinen isosisko.

Kerttu ja murkku on hauska pieni tarina arjen sattumuksesta, leikin riemusta ja hetkessä elämisestä. Sari Airolan kuvitus on vauhdikkkaan ilmeikäs, ja erityisesti pidin muutamasta pinkkisävyisestä sivusta. Ensimmäisessä Kerttu-kirjassa seikkailtiin kärpäsen kanssa (Kerttu ja kärpänen), nyt muurahaisten. Mikähän hyönteinen pääsee esiin seuraavassa kirjassa...

TIETOKIRJOJA

Karoliina Suoniemi: Tehdaskaupungin lapset (Avain)

Viime aikoina on ilmestynyt mukavia uusi lasten tietokirjoja niin prinsessoista kuin lähihistoriasta tai Suomessa matkailusta. Karoliina Suoniemen edellinen tietokirja Ihan oikeat viikinkiajan lapset käsitteli elämää Suomessa noin 1000 vuotta sitten. Uudessa kirjassaan hän avaa teollistumisen ja kaupungistumisen vaiheita ja sitä, millaista lasten elämä oli tehtaan varjossa.

Kirjan luvut käsittelevät erilaisia teemoja asumisesta huveihin ja niiden lopusta löytyy myös monipuolisia tehtäväsivuja. Lisäksi kirjassa esitellään kuuluisia suomalaisia, jotka ovat ponnistaneet köyhistä oloista olympiavoittajiksi ja poliitikoiksi. Kirjan kuvituksesta vastaa Emmi Kyytsönen.

Kirja on mielenkiintoinen tietopaketti ajasta, josta ei lopulta ole kovin kauaa, ja oloista, jotka nykysilmin tuntuvat jo hurjan omituisilta. Miten ahtaasti tuolloin asuttiinkaan ja miten raskasta työssä käyvien lasten elämä saattoi olla. Moni nykylapsi saattaa unohtaa jurputtaa koulun käymisestä miettiessään entisaikojen lasten elämää.

Reetta Niemelä ja Sanna Pelliccioni: Älä vihaa minua! (Karisto)

Käsi pystyyn, kuinka moni inhoaa tai pelkää kyykäärmeitä ja ampiaisia? Entä keitä ällöttävät rotat tai kuka väheksyy supikoiria? Aivan turhaan: kaikilla eläinlajeilla on oma paikkansa ja tehtävänsä luonnossa.

Reetta Niemelän kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama pieni tietokirja sisältää eläinten kirjeitä ihmisille. Niistä selviää, mitä kaikkea eläimet osaavat ja miksi niitä ei tulisi vihata. Sivulta toiselta hyppäävä hämähäkki eli professori Hypykki kertoo tietoiskuissaan mielenkiintoisia uusia tietoja luonnosta ja sen toiminnasta. Kirja on pieni mutta tärkeä lasten luontokirja. 

ILMAINEN NETTIKIRJA

Koska moni blogini lukija on ulkosuomalainen eikä pääse helposti käsiksi tämän listan kirjoihin, haluan lopuksi jakaa luettavaa, johon voi tarttua heti ilman käyntiä kirjastossa tai kirjakaupassa:

Hannu Hirvonen ja Pia Sakki: Viisisataa kutiavaa hammasta

Murisevassa metsässä tapahtuu monenlaista, kuten sellaista, että karhu ei uskalla mennä uimaan, koska vesi saattaa purra, ja niin käykin. Hauskoja sanaleikkejä sisältävässä kirjassa tutustutaan krokotiilin pienokaisiin, joiden on pakko purra kaikkea, koska ne saavat hampaita, ja kuullaan muitakin tarinoita Murisevasta metsästä. Joka luvun lopussa on lisäksi kysymyksiä, joiden avulla voi pysähtyä miettimään tekstiä ja sen merkityksiä.

Pia Sakin kuvittaman teoksen on julkaissut Niilo Mäki -instituutti, joka haluaa innostaa lukemisen pariin.Kirjan voi ladata täältä.
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?