Kesämökin lumo

 

 

 

Syke laskee jo mökkitietä ajaessa. Hiekkatie kapenee, kurvaa jyrkän alamäen jälkeen suon ohi vasemmalle ja kaartaan vielä yhden mäkikumpareen yli. Tien päässä odottaa tuttu mökki. Olen joskus ihmetellyt, miten ihmiset jaksavat lomailla samassa paikassa vuosi toisensa jälkeen, mutta olen alkanut ymmärtää. Kun tietää, mitä on vastassa ja miten homma toimii, lomatunnelmaan pääsee nopeammin.

 

Vietimme kesäloman samalla mökillä Suomessa, jolla olemme vierailleet jo neljä kertaa. Ytimme talvella miettiä muita vaihtoehtoja mutta lopulta emme keksineet mitään parempaa. Nukumme mökillä aina hyvin, metsästä ja rannasta löytyy kaikille mukavaa puuhaa, pidämme enemmän omasta rauhasta puiden keskellä kuin ihmisparvien täyttämistä turistirannoista. Hyttysistä emme pidä, mutta nekin siedämme. 

 

Parin päivän mökkeilyn jälkeen tuijottelin mökin kuistilta vesisateeseen ja mietin, miksi halusimmekaan tulla tänne. Edellisvuosina säät ovat aina suosineet, mutta tällä lomalla satoi melkein joka päivä ja viileääkin oli niin, että ostimme loman aikana jokaiselle uudet kollegehousut. Mutta johonkinhan kesämökin lumo perustuu. Mieleeni tuli tällaisia asioita:

1. Mökillä kaikki vie enemmän aikaa.

 

Puuhat, joiden tulee arjessa toimia nopeasti ja helposti, vaativat kikkailua mutta ovat mökillä mukavia toimia, joilla täyttää lomapäivä. Tiskaamisen voi aloittaa lämmittämällä saunan, jotta kiukaan padassa kuumenee myös tiskivesi. Mustikkapiirakkaa varten täytyy ensin mennä hakemaan mustikat metsästä, kalakeiton voi aloittaa onkimalla. Aamupalaksi on vadelmia, jos on käynyt poimimassa ne edellispäivänä.

 

Mökin juomavesi haetaan metsälähteestä puolen kilometrin päästä, käyttövesi pumpataan järvestä, vessatarpeet hoidetaan puuseessä tai kuusen alla. Bioroskat menevät kompostiin, paperi käytetään saunan sytykkeeksi. Elämä tuntuu ekologiselta ja luontoa kuormittamattomalta.

2. Oman naamansa voi unohtaa, kun ainoa peili on järven pinta.

 

Mökillä on pieniä peilejä ja hämärässä valossa niissä näyttää aina hyvältä. Joskus tulee vilkaistua naamaa pikaisesti tarkemmin tai kammattua hiukset, mutta meikattua ehkä vain, jos mennään ihmisten ilmoille, vaikka ei sitäkään varten aina jaksa. 

 

Kun vihreää seinää tuijottaa tarpeeksi kauan, alkaa itsekin muistuttaa puuta.

3. Mökillä ei tehdä selvää eroa ulko- ja sisätilan välillä.

 

Suurin osa elämästä tapahtuu pihapiirissä tai terassilla, lapsi saattaa viettää koko päivän ulkina. Jos ollaan sisällä, ovi on usein koko ajan auki. Tänä vuonna jouduimme tosin sateen takia vetäytymään tupaan useammin. Silloin takassa rätisi tuli ja pöydälle levitettiin Afrikan tähti, mutta sadepäivinäkin tuli vietettyä aikaa ulkona, sillä kuurot pyyhkivät nopeasti ohi,

 

Lapsi tosin leikki ulkona sateesta välittämättä. Sain hänestä aina myös seuraa mustikkametsään. Välillä sukelsimme takapihalta metsään tutkimaan, millaisia hämähäkinseittejä puissa on tai etsimään hauskan mallisia keppejä. On ihanaa seurata, miten kaupunkilapsi tottuu kulkemaan metsässä.

 

 

4. Mökkipuuhat ovat erilaisia kuin kotiarki.

 

Päivän to do -lista saattaa koostua majan rakentamisesta kalliolle, mustikkapiirakan teosta ja saunomisesta. Tärkeitä puuhia ovat myös lukeminen, lautapelien pelaaminen, uiminen, ruokien suunnitteleminen ja ruuan laittaminen. Kaikki alkaa aamu-uinnista, ja toistuu omalla rytmillään. Se tehdään, mitä jaksetaan tai mikä huvittaa, muuten ei ole pakko mitään muuta kuin muistaa syödä.

5. Retket

 

Tänä vuonna teimme säiden takia retkiä lähimaastoon. Erityisesti suosittelen käymään Urajärven kartanomuseolla sekä Lahden historiallisessa museossa. Urajärven kartanon sisälle pääsee tasatunnein järjestetyillä kierroksia, ja se kannattaa! En lakannut hämmästelemästä toisasataa vuotta vanhoja täydellisiä juomalasisarjoja sekä juhlaposliineja. Samaan aikaan, kun kyläläiset omistivat lähinnä vaatekertansa ja puulusikkansa, kartanolla katettiin kristallit pöytään ja seurattiin aikaa kultakoristeisestä pöytäkellosta.

 

Lahden historiallinen museo on juuri käynyt läpi mittavan remontin. Alakerran näyttely avaa Lahden historiaa, missä oli itsellenikin paljon uutta. Näyttelyssä oli kuunneltavaa ja katseltavaa sekä sen verran interaktiivisuutta, että viisivuotiaskin viihtyi. Keskikerroksen vaihtuva näyttely keskittyi Karjalan Kannakseen, mutta lapsi vaati ehdottomasti päästä yläkerran asehuoneeseen, joka oli lopulta nopeasti katsottu.

Asikkalan Vääksy taas on hyvä päiväkohde niin pienille kuin isoillekin. Liikennepuistossa pääsee ajamaan polkuautoja, ja samalla vanhemmat voivat vuorotellen piipahtaa Danielsson-Kalmarin huvilan kesänäyttelyssä, tänä vuonna siellä oli Meeri Koutaniemeä.

 

Kanavan varressa voi syödä jäätelöt ja juoda kahvit samalla, kun ihmettelee sulkujen toimintaa ja laivaliikennettä. Leikkipuisto on monen tuntemani lapsen suosikki ja sen vieressä Päijännetalossa voi tutustua kalastusmuseoon, ihailla taidenäyttelyitä ja ostaa Kanavan Panimon mallastuotteita.

 

 

Ehkä parasta mökkilomassa on kuitenkin se, ettei siellä ole pakko tehdä mitään. Laitoin sähköpostin viikoksi kiinni ja keskityin mustikoihin, hyttysten lätsyttelyyn ja kirjaston kirjoihin, tiskasin Järvi-radion tahtiin ja saunoin. Kuuntelin tuulen kahinaa lepissä ja huminaa hongissa, istuin terassilla ja ihailin järvimaisemaa, joka oli joka hetki eri.