Ulkosuomalaiset kirjailijat 34: Kaisa Korpela

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Kaisa Korpela ja juuri nyt juon tummapaahtoista kahvia. Olen koulutukseltani filosofian maisteri ja pääaineenani matematiikka. Loppuvuodesta 2024 julkaistiin esikoiskirjani Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet (Momentum kirjat).

Piilaakson yritys- ja start-up-maailmasta on kirjoitettu paljon kirjoja. Halusin puolestani kirjoittaa teoksen, joka kuvaa ulkosuomalaisen silmin laakson arkea myös varjopuolineen. Lisäksi halusin oikaista muutamia yleisiä harhakäsityksiä, joita ulkomailla, Yhdysvalloissa tai Piilaaksossa asumiseen liittyy. Juonta kirjassa kuljettaa omakohtainen ulkosuomalaisen kasvutarinani.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Vuonna 2014 silloinen avopuolisoni ja nykyinen mieheni sai työtarjouksen Piilaaksosta. Tapauksemme on perinteinen: lähdimme vuodeksi kokeilemaan, viihtyisimmekö ulkomailla ja täysin toisella puolella maapalloa kuin Suomi. Nyt tuo vuosi on venähtänyt yli kymmenen vuoden mittaiseksi.

Emme ole talvi-ihmisiä, joten Kaliforniassa meitä viehättää noin yhdeksän kuukauden mittainen kesä. Myös osavaltiomme upea ja monimuotoinen luonto ja Tyynenmeren läheisyys saavat edelleen hymyn huulille.

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Asuinmaani on Yhdysvallat, mutta Kalifornian Piilaakso on monella tapaa omanlaisensa kupla. Siihen eivät päde monet yleiset mielikuvat USA:sta. Jo se, että Piilaakson väestöstä peräti 40 % on muualta muuttaneita, tekee tästä mielenkiintoisen eri kulttuurien sulattamon, mikä näkyy vahvasti arjessa. Täällä ei koristella taloja ja niiden pihoja ainoastaan halloween- ja joulukoristeisiin, vaan toisinaan omakotitaloja somistetaan hindujen Diwalia tai kuukalenterin mukaista uutta vuotta (Lunar New Year) varten.

Diwali on valon juhla ja sen aikaan lokakuussa pihat täytetään lyhdyillä ja värivaloilla. Tammikuussa Lunar New Yearin aikaan puolestaan talojen kuistit saattavat saada puna-kultaisia somisteita. Pidän tätä kulttuurien kirjoa paitsi äärimmäisen mielenkiintoisena myös rikkautena. Eri puolilta maailmaa muuttaneet toivat mausteensa myös ensimmäiseen työpaikkaani Piilaaksossa, mistä kerron kirjassani.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Ajatus kypsyi pikku hiljaa. Kun muutimme Yhdysvaltoihin, ryhdyin pitämään ulkosuomalaisen elämästäni kertovaa Ribs & Coke -blogia. Sain vuosien mittaan sen lukijoilta ehdotuksia, jopa hartaita toiveita, että kirjoittaisin joskus kirjan. He pitivät sekä tyylistäni kirjoittaa että aiheista, joista kirjoitin. Niinpä keväällä 2021 ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä käsikirjoitustani. Silloin en tiennyt, valmistuuko se koskaan kirjaksi asti, mutta vuodenvaihteessa 2023-2024 sain kustantamosta yhteydenoton.

Minulla on ollut onni harrastaa kirjoittamista ja etsiä omaa kirjoittajaidentiteettiäni useita vuosia blogini avulla. Se valmensi pidempään ja sinnikkyyttä vaativaan kirjankirjoitusurakkaan, vaikka blogikirjoitukset toki eroavat romaanitekstistä.

5. Mitä kirjoitat?

Tällä hetkellä kirjoitan lähinnä postauksia blogiini. Se on nyt esikoisteoksen julkaisun jälkeen mainio tapa pitää kirjoitusvirettä yllä. Muutoin virittelen ajatusta ja ideoita mahdollisesta uudesta kirjasta, jota osa esikoisteokseni lukeneista on kovasti toivonut. Pari tuoretta tekstipätkää on mennyt jo pöytälaatikkoon hautumaan. Ehkä ne jonakin päivänä tulevat julki.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Kyllä. Blogini havainnoi ulkosuomalaisen elämää ja Piilaakso on esikoisteokseni tapahtumien päänäyttämö. Esitän kirjassani havaintoja ja pohdintoja, jotka kumpuavat ulkomailla asuttujen vuosien aikana kertyneistä opeista.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Kolme ja puoli vuotta kestäneen kirjaprojektini aikana opin hyvin nopeasti, että aamun ensimmäiset tunnit ovat minulle niitä parhaita, luovia tunteja kirjoittaa uutta tekstiä. Siispä heti aamukahvin jälkeen näppäimistö laulamaan. Jos kirjoitussuoni lakkasi sykkimästä, oli paras singahtaa ulos kävelylle. Koneen ääressä toimettomana istuminen ei tuota mitään. Aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen lähikortteleita tepastellessa ja kauniita pihoja ihastellessa. Toisinaan puuttuva palanen löytyi aamuyön tunteina valvoessa tai idea säpsäytti hereille keskellä yötä.

Kun into oli kiivaimmillaan, pystyin kirjoittamaan jopa kahdeksan tai kymmenen tuntia päivässä. Toki teksti vaati sen jälkeen editointia moneen kertaan. Yleensä käytin uuden tekstin työstämiseen vain arkiaamupäivät. Editointia onnistuin tekemään myös iltapäivisin. Kun kirjan julkaisuajankohta ja painoon meno lähestyivät, työtunteja alkoi kertyä kellon ympäri. Onneksi se vaihe ei kestänyt pitkään.

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Kotonamme puhutaan suomea ja mielestäni puheeseemme ei ole tarttunut finglishiä. Laaksossa on myös iloksemme suomalaisia ystäviä, joiden kanssa puhumme totta kai suomea. Lisäksi seuraan aktiivisesti suomenkielisiä uutisia ja luen suomalaista kirjallisuutta.

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Kyllä kaipaan. Ensin on mainittava tietenkin klassikot: läheiset, sauna, Suomen kesä ja valoisat kesäyöt, ruisleipä, karjalanpiirakat, metsämarjat, sienet, suklaa ja salmiakki. Ruokakaupoista kaipaan myös valmiita helppoja pinaatti- ja maksaruokia, maustettuja ruokakermoja sekä valmiiksi pilkottua broilerinlihaa.

Aistimaailmani kaipaa kovasti suomalaisia tuoksuja, sillä liitän tuoksuihin paljon muistoja. Kaipaan esimerkiksi mäntymetsän, saunavastan, vastaleikatun nurmikon ja vesisateen jälkeistä tuoksua. Näistä kaksi viimeisintä ovat meillä Pohjois-Kaliforniassa kuivuuden vuoksi todella harvinaisia, ja lisäksi täällä tuoksuu sateen jälkeen aivan erilaiselta kuin Suomessa.

ULKOSUOMALAISET KIRJAILIJA - sarja

Sarjan osat:

1. Hilkka Liitsola, Praha

2. Anu Patrakka, Portugali

3. Jussi Wahlgren, Kreeta

4. Max Manner, Luxemburg

5. Nina Rousu, Intia

6. Sanna Isto, Berliini

7. Emmi Itäranta, Englanti

8. Satu Rämö, Islanti

9. Kaarina Griffiths, Englanti

10. Vera Vala, Italia