Sunday, 30 October 2016

Meidän häät: ohjelma

Häiden ohjelma on aikamoinen palapeli mutta lopulta tuli valmista. Suunnittelua helpotti esimerkiksi vieraiden logistiikka. Logistisista syistä olimme päättäneet, että avioliiton siunaus toimitetaan juhlapaikalla, jossa puolet vieraista tulisi myös majoittumaan. Näin ollen juhlapaikalle pääseisi helposti esimerkiksi bussilla eikä kirkkokyytejä tarvitsisi sen ihmeemmin järjestellä.

Vihkiminen

Kello 15 alkaneen toimituksen hoiti kirkkoherra-isäni - ja hienosti hoitikin! Hän oli yhdistellyt suomalaisen ja saksalaisen kaavan osia, niin ettei mitään varsinaisesti käännetty tai toistettu vaan kaava rullasi sujuvasti eteenpäin. Raamatunkohta luettiin sekä saksaksi että suomeksi, mutta virsi jätettiin pois. 
www.florian-jung.com
Myös kanttori löytyi omasta takaa. Pikkusiskoni kanttori-aviomies säesti vihkitilaisuuden baritonitorvella. Tulomusiikkina oli Bachin Preludi, joka on kiva urkukappale mutta torven kanssa siinä oli haastetta. Lisää haastetta toi loppumusiikki. Mies on kova Star wars -fani, joten olin ehdottanut loppuun elokuvien klassikkoteemoja. Kanttori otti homman tosissaan ja sovitti baritonitorvelle viisiminuuttisen pätkän. Tässä vaiheessa morsian kyynelehti avoimesti, mutta uskon sen johtuneen siitä, että tiesin kaavan loppuvan tähän ja rennomman osuuden alkavan. Vihkitilaisuutemme loppui spontaaneihin aplodeihin, sillä niin hienosti torvi soi. 

Virallisen osuuden jälkeen vieraista muodostettiin ulos kunniakuja, jonka puhaltaman saippuakuplapilven läpi me astelimme maailmaan siunattuna avioparina. Ulkona otettiin saman tien ryhmäkuvat vierasjoukosta ja sitten asetuimme ovenpieleen ottamaan vastaan onnitteluja.
www.florian-jung.com
Kakkukahvit alkuun

Häidemme järjestelyissä pidimme mielessä kaksi asiaa: kenelläkään ei saa olla tylsää eikä turhaa odotusaikaa saa tulla. Uskoakseni tavoitteeseen päästiin. 

Ensinnäkin häissämme edettiin epäperinteisen suomalaisen mutta tyypillisen saksalaisen järjestyksen mukaan. Onnittelumaljojen jälkeen juhla alkoi kahvilla ja kakulla, kuten saksalaisissa häissä yleensä. Asiasta keskusteltiin etukäteen paljon, mutta olen tyytyväinen, että annoin periksi. Vieraille oli kerrottu, että ruoka on vasta illalla, joten lapsiperheet olivat huolehtineet kunnon lounaasta.

Jätimme vieraat kahvittelemaan ja skoolailemaan cavalla ja livahdimme kuvaajan kanssa ulos ottamaan potrettikuvia. Sillä välin juhlatilassa täytettiin vieraskirjaa. Halusin vieraista polaroid-kuvia, joten kaikki kävivät vuorotellen kuvauttamassa perheensä tai itsensä ja askartelemasssa kuvansa korttiin. Niistä tuli niin hienoja! Lapsille oli vielä erikseen omia tehtäviä, mutta niistä kerron toisessa postauksessa.

Ohjelmanumerot

Palasimme juhliin noin puolen tunnin päästä ja siellä vallitsi iloinen puheensorina ja leppoisa meno. Kukaan ei näyttänyt tylsistyneeltä. Morsiuspari istutettiin pöytään, sillä oli ohjemanumeroiden aika. Kaaso juonsi suomeksi ja bestman saksaksi ja parivaljakko toimi erinomaisesti yhteen. 
www.florian-jung.com
Ensimmäisen ja ehdottomasti illan hauskimman puheen piti äitini. Hän puhui suomeksi ja kaksikielinen ystävämme tulkkasi puheen saksaksi. Olin jo osannut odottaa, mitä äitini tulee tuoreelle sulhaselle esittelemään. Olen aina ollut ahkera päiväkirjan kirjoittaja ja jo 2. luokalla olen miettinyt tarkat säännöt  poikaystävälle, jonka otan kun olen iso.

Erityisen ylpeä olen siitä, että olen jo 8-vuotiaana tiennyt, ettei minusta ole kokiksi vaan se on miehen homma. Hauskinta tässä on se, että sulhaseni sopii kuvaukseen paremmin kuin hyvin - oluen määrässä olen vuosien myötä lipsunut mutta kuulemma olen joskus pyytänyt häntä riisumaan lippiksen ruokapöydässä. Kun tietää, mitä haluaa, voi sen jopa saada.

Illan koskettavimman puheen piti sulhasen isä. Hän puhui englanniksi ja tälläkin kertaa osasin odottaa, mitä puheessa tullaan mainitsemaan. En ole koskaan tavannut anoppiani, joka nukkui pois vain vähän ennen suhteemme alkua. Koko hääväki kyynelehti, sillä niin kauniisti isä edesmenneeseen vaimoonsa viittasi.

Tunnekuohujen laannuttua seurasi kevyempi numero. Olin antanut kaasolle ja bestmanille vapaat kädet, joten tiesin etukäteen vain puheista. Meidät istutettiin aitiopaikoille ja saimme kuulla, että vierailla on kädessään kymmenen kohdan lista, joka käydään nyt yhdessä läpi. Kaikki, jotka voivat vastata kysymykseen yksi "kyllä" nouskoot seisomaan. Meidän piti arvata, mikä kysymys on eli mikä näitä ihmisiä yhdisti. Lista oli suomeksi ja saksaksi, ja me miehen kanssa vastasimme englanniksi, jotta kaikki pysyivät mukana.

Tämä oli hauskan interaktiivista, vaikka muutaman kohdan arvaaminen olikin vaikeaa. Kysymyksinä oli muun muassa, kuka on meidän molempien facebook-kaveri, kuka on nähnyt sulhasen alasti, kuka on ollut festareilla sulhasen kanssa tai nähnyt morsiamen balettipuvussa. Hauska numero varsinkin pieniin häihin, joissa vieraat istuvat samassa tilassa ja näkevät kaiken.

Leikin jälkeen pidettiin juoma- ja seurustelutauko ja sen jälkeen kaaso ja bestman pitivät puheensa, kaaso kahdellä kielellä, bestman englanniksi. Parasta kaikissa pidetyissä puheissa oli se, että ne olivat selkeästi mietittyjä, sopivan mittaisia ja sisälsivät persoonallisen näkökulman tai pointin. Kiitos niistä! Puheiden jälkeen otettiin perinteiset yhteiskuvat morsiustyttöjen, sisarusten ja perheiden kanssa - ja kuten isosiskoni oli etukäteen toivonut, kuva siskoksista omien mister Darcyjensä kanssa.


Hääillallinen: seisova pöytä

Tässä vaiheessa kello läheni puoli seitsemää ja  pitopöytä oli valmis. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin olimme odottaneet ja keräsi hurjasti kehuja erityisesti saksalaisten keskuudesta. Ruokaa syötiin pitkään ja hartaasti. Olimme laskeneet, että  lapsiperheet lähtenevät kahdeksan aikoihin kohti kotia, joten siihen mennessä olisi syytä viedä "virallinen" ohjelma loppuun. Näin tapahtuikin. Kun ensimmäiset alkoivat ilmoitella lähdöstään, päätimme, että nyt on finaalin aika.

Kukkien heitto / sukkanauha / häätanssi

Ensin minä heitin kimppuni - suoraan kattoon ja lattialta bestmanin tyttöystävän käsiin. Sulhanen heitti sukkanauhan, ja sitten oli tanssin aika. Mies vastusti tanssimista, kunnes mummo edellispäivänä sanoi, ettei tämä ole mikään kysymys vaan pakollinen tehtävä. Niinpä häätanssi tanssittiin. Kappaleemme oli James Blaken "A case of you", joka on seurannut meitä nämä vuodet. Äitini sanoi, ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota jalkatyöskentelyyn, sillä kuhertelimme koko kappaleen.

Yllätysohjelmanumero

Kuvittelin, että ohjelma oli tässä, mutta seurasikin YLLÄTYS. Tarina on seuraava. Miehen parhaat opiskeluaikaiset ystävät ovat lähes kaikki entisiä opiskelijoitani ylopistolta ja seuranneet suhdettamme sen alusta asti. Kaksi mainiota tyttöä esitti tekemänsä räpin suomen kurssillani viisi ja puoli vuotta sitten. Nyt nuo tytöt ovat hyviä ystäviäni ja räpin esittäjiksi tuli koko kyseinen ystäväporukka. Alkuperäisestä esitettiin alkusäkeistö, jota seurasi kaksikielinen räpäytys Ice T:n "Ice ice babyn" rytmiin - tällä kertaa kertsi oli "Jasper ja Heidi". Ulvoin naurusta ja sitten vähän itkin, koska se oli niin loistava. Onneksi koko räppi on videolla.  

Yksi säkeistöistä kuului näin:
       "Heidi - nätti, vilkas ja peloton
        näki Jasperin ja ties ett tuo se on!
        Tyylikäs mies, ei liikaa sanoja käytä
        Heidille sopiva eikä hullulta näytä."

Sanon tähän vain, että kielten opiskelu kannattaa aina.

Tässä vaiheessa osa vieraista hyvästeli ja loput korkkasivat gin tonic -kokoelman ja snapsipullot ja aloittivat bileet. Meitä oli loppuillan/yön paikalla noin 20 henkeä, musiikki tuli spotifyista ja silti tanssikemut olivat yhdet parhaista ikinä, vaikka itse sanonkin. Mies sanoi minulle useaan kertaan, miten uskomatonta on, että me pidämme toisiamme huipputyyppeinä mutta myös meidän kaikki kaverit tulevat loistavasti toimeen. Yöpalaksi oli äitini isän tekemiä karjalanpiirakoita ja tanssi kesti 04 asti.

Miltä nyt tuntuu?

Nyt viisi viikkoa myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että en tekisi mitään toisin vaan kaikki meni aivan mahtavasti. Kenelläkään ei ollut tylsää. Toisaalta varoituksen sana tuleville morsiamille: häät ja kaikki niihin liittyvä vie yllättävän paljon energiaa. Oli ihanaa mennä naimisiin, mutta olen tyytyväinen siihen, että se on nyt tehty ja normielämä voi taas jatkua.
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?