Sunday, 29 April 2018

Kirjoittamisen opiskelu etänä - kokemuksia

Vielä yksi teksti ja sitten voin onnitella itseäni: Jyväskylän avoimen yliopiston järjestämät luovan kirjoittamisen perusopinnot ovat valmiit. Opintojakso on ollut intensiivinen ja antoisa, vaikka mielessä on monesti käynyt ja olen välillä harmitellut, miksi hakeuduin käyttämään aikaa opiskeluihin juuri nyt, kun muutakin kirjoitettavaa olisi. Hain opiskelupaikkaa nimittäin ennen kuin tiesin alkavasta julkaisu-urasta. Nyt loppusuoran häämöttäessä olen tyytyväinen, että ilmoittauduin.

Jyväskylän avoimen yliopiston organisoimat kirjoittamisen opinnot voi suorittaa kokonaan etänä. Suurin osa kursseilla käytettävistä lähdemateriaaleista on luettavissa kurssialueelta tai kirjastojen verkkoalustoilta. Kuuden kurssin aikana ostin yhden lähdekirjan sähkökirjana, yksi artikkeli jäi lukematta saatavuussyistä ja yhden kirjan äitini lainasi ja postitti tänne ulkomaille, mutta ei kerrota siitä kirjastolle.

Olen aikaisemmin opiskellut kirjoittamista Oriveden opiston verkkokurssilla. Se oli mukavaa yhdessä tekemistä ja kirjoittamista, sillä joka kuukausi oli deadline ja kaikki saivat kommentoida muiden kurssilaisten tekstejä. Kurssin pääpaino oli kirjoittamisessa ja tekstin tuottamisessa, kun taas yliopiston kursseilla painottuivat erilaiset teoriat ja itsereflektio. Jos siis haluaa lähinnä kirjoittaa ja tuottaa paljon tekstiä, yliopisto ei ehkä ole oikea paikka.

Yliopiston luovan kirjoittamisen kursseilla on hyvin tarkkaan määritellyt tehtävät ja lähdekirjat, joita on syytä käyttää eli lähdeviiteiden on oltava kunnossa ja oikein. Lähdemateriaali oli kuitenkin hyvin valittua ja mielenkiintoista, ja olen sittemmin ostanut kotihyllyyn joitain kursseilla tutuksi tulleita kirjoittamisoppaita.
Aloitin opinnot, koska halusin tietämystäni kirjoittamisesta, löytää kirjoittamista käsittelevää kirjallisuutta, josta voisi olla apua myöhemminkin, ja hankkia työkaluja omaan kirjoituspakkiin.  Ulkosuomalaiselle kurssit mahdollistivat myös suomen kielisen kirjoittamisympäristön. Opinnoissa oli minulle paljon tuttua ja olisin ehkä nauttinut niistä enemmän, jos en jo toimisi vankasti alalla. Hukkaan heitettyä opiskeluun käytetty aika ei kuitenkaan missään nimessä ollut.

Kuudesta kurssista koostuville opinnoille on suoritusaikaa puolitoista vuotta eli kolme lukukautta. Tein neljä verkkokurssia ja kaksi itseopiskelukurssia. Verkkokurssit on rytmitetty viikkoaikatauluihin niin, että kaikelle on sopivasti aikaa vaikka tahti onkin tiivis, sillä kurssin kesto on vain kaksi kuukautta. Itseopiskeltavat kurssit tuntuivat paljon työläämmiltä, vaikka esseiden kirjoittamisessa auttoikin se, että lähdeteokset on annettu valmiiksi eikä lähteiden hakuun tarvinnut sinänsä käyttää aikaa.

Teoreettisten opintojen ohessa sai silti kokeilla ja leikkiä. Yksi opintojen hyvä puoli onkin se, että tulet sysätyksi epämukavuusalueelle ja sinun on pakko kokeilla uutta. Enpä ollut koskaan aikaisemmin yrittänyt kehitellä näytelmän synopsista tai kirjoittaa scifi-novellia, mutta nyt olen. Kurssin osallistujat tukevat toisiaan ja innostuvat toisten kokeiluista: Eräs toinen opiskelija kirjoitti nimittäin ryhmämme yhteiseen lopputyöhön kirja-arvion muka jo julkaistusta scifi-romaanistani. Kirja sai niin hyvän arvostelun, että harkitsen vakavasti tarttuvani aiheeseen.
Kirjoittamisen opiskelut sopivat kaikille. Uskoisin, että niistä saa eniten irti, jos ennakkotietämys alalta ei ole kovin vankka, mutta ne auttavat konkareitakin löytämään uutta ja pakottavat menemään omien rajojen yli. Opinnot saattavat myös yllättää. Faktan ja fiktion suhdetta käsittelevä kurssi innosti ennakolta vähiten ja oli lopulta se kurssi, joka antoi itselleni ehkä eniten.

Lopuksi on kuitenkin myönnettävä se tosiasia, että opiskelu antaa juuret, mutta puu on kasvatettava itse. Kenestäkään ei synny kirjailijaa, vaikka kävisi miten monta kurssia. Kirjoittamisen opiskelu vahvistaa tietämystä alalta, jotta pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, ja antaa kättä pidempää tilanteisiin, kun omat keinot ovat loppu. Mutta kirjoittamisen työ on tehtävä itse.

Opinnoissa on toki haittapuoliakin, sillä liian teoreettinen kirjoittamisen tutkiminen saattaa jopa tappaa luovuuteen liittyvää iloa. Opinnot vievät myös aikaa, joka on pois muulta kirjoittamiselta, vaikka parhaimmillaan molemmat tukevat toisiaan ja opinnoissa vastaan tulleen voi soveltaa suoraan omaan kirjoittamiseen.

Suosittelen kirjoittamisen opiskelua kaikille, jotka haluavat hypätä tuntemattomaan, rikkoa omia rajoja ja oppia itsestä uutta. Epämukavuusalue on tullut tutuksi. Tavallisia luovan kirjoittamisen peruskursseja suosittelen niille, jotka haluavat sysäyksen kirjoittaa enemmän ja saada paljon vertaispalautetta. Yliopiston kurssit taas sopivat niille, jotka haluavat ymmärtää kirjoittamiseen liittyviä prosesseja, mekanismeja ja teoreettisia taustoja.

Ja sitten vain kirjoittamaan!
4 comments on "Kirjoittamisen opiskelu etänä - kokemuksia"
  1. Kiitos tästä, tätä olen miettinyt. Ja onnea sulle Heidi!! Mahtavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä vain =)
      Suosittelen ehdottomasti, jos aikaa ja kiinnostusta löytyy!

      Delete
  2. Onpa kiva, kun kirjoitit aiheesta! Olen opiskellut neljä vuotta journalismia, joten oman alan tekstityypit ovat tuttuja, mutta luovaa kirjoittamista en ole opiskellut päivääkään ja se kiinnostaisi. Menisi jopa vähän epämukavuusalueelle, sillä en ole sitten lapsuusvuosien kokenut fiktion kirjoittamista luontevaksi. Mukava oli lukea kokemuksistasi ja tällaisesta mahdollisuudesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjoittamisen opinnot ovat kyllä ehdottomasti hyvä lisä journalistiikan rinnalle. Jos kaipaat pelkkää luovaa kirjoittamista, voi yo-opintojen teoreettisuus lannistaa. Toisaalta nuo Jyväskylän opinnot tarjosivat laajoja perspektiivejä, ja tilasin juuri omaan hyllyyni muutaman kirjan, jotka tulivat opintojen myötä tutuiksi, eli vaikutus on toivottavasti pitkäkestoinen =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?