Iloitsin tässä jokin aika sitten, että olen Saksassa asuessani päässyt irti irtokarkkihimosta. Maa kun ei ole sellainen karkkilandia kuin Suomi. Ilo loppui lyhyeen, kun tajusin, mitä kaikkea syön karkin tilalla: keksejä, leivonnaisia, suklaita... Suomessa en ollut kakkuihmisiä, mutta täällä käytän ihan tosissaan energiaa konditorioiden välttelyyn. Ja niitähän on tunnetusti joka kulmassa. Meillä on vieläkin keittiössä joulukuusta purkillinen pikkuleipiä, kaksi Lindthin joulupukkia, Kinder-suklaita. Kova urakka siis vielä edessä.
Onneksi olin juuri Suomessa ja toin vastapainoksi muutamia kotimaisia salmiakkituotteita. Rewestä saa Pandan lakuja, mutta muuten suomalaisten salmiakkien saatavuus on täällä aika heikkoa, vaikka onhan toki aina merimieskirkko.
Pääsinkin jo esittelemään näitä aarteita uudelle kämppikselleni. Tanssiva pukumies on aika kiireinen, mutta ehdimme sentään eräänä iltana suorittaa karamellivertailua. Vastalahjaksi hän tarjosi minulle näitä:
Ja arvatkaas mitä? Sallokset ovat aivan kuin vanhan hyvän ajan hopeatoffeet, tosin kovempina versioina. Yllätykseni oli suuri mutta iloinen. Ymmärtääkseni hopeatoffeen valmistus on lopetettu, vaikka en kyllä ymmärrä miksi.
Maku toi minulle mieleen monia muistoja menneisyydestä, kuten eräänkin kerran Vääksyn uimarannalla. Isosiskoni löysi hiekasta viisimarkkasen ja sai äidiltä luvan käyttää sen kioskilla. Hän osti hopeatoffeeta, ja oli toki enenmmän tai vähemmän pakotettu antamaan palaset myös pikkusiskoille. Niinpä istuin rannalla toffee suussa hiekkaa kaivellen. Minäkin haluaisin löytää kolikon! Muistutan, että allekirjoittaneella oli tässä vaiheessa ikää ehkä sellaiset kuusi vuotta, mutta kiitos tanssivan pukumiehen, tämäkin tuli mieleeni. Taidankin seuraavaksi liittyä Facebookin ryhmään Missä on hopea toffee? tai perustaa yrityksen, joka tuo Salloksia Suomeen.
Onneksi olin juuri Suomessa ja toin vastapainoksi muutamia kotimaisia salmiakkituotteita. Rewestä saa Pandan lakuja, mutta muuten suomalaisten salmiakkien saatavuus on täällä aika heikkoa, vaikka onhan toki aina merimieskirkko.
Pääsinkin jo esittelemään näitä aarteita uudelle kämppikselleni. Tanssiva pukumies on aika kiireinen, mutta ehdimme sentään eräänä iltana suorittaa karamellivertailua. Vastalahjaksi hän tarjosi minulle näitä:
Ja arvatkaas mitä? Sallokset ovat aivan kuin vanhan hyvän ajan hopeatoffeet, tosin kovempina versioina. Yllätykseni oli suuri mutta iloinen. Ymmärtääkseni hopeatoffeen valmistus on lopetettu, vaikka en kyllä ymmärrä miksi.
Maku toi minulle mieleen monia muistoja menneisyydestä, kuten eräänkin kerran Vääksyn uimarannalla. Isosiskoni löysi hiekasta viisimarkkasen ja sai äidiltä luvan käyttää sen kioskilla. Hän osti hopeatoffeeta, ja oli toki enenmmän tai vähemmän pakotettu antamaan palaset myös pikkusiskoille. Niinpä istuin rannalla toffee suussa hiekkaa kaivellen. Minäkin haluaisin löytää kolikon! Muistutan, että allekirjoittaneella oli tässä vaiheessa ikää ehkä sellaiset kuusi vuotta, mutta kiitos tanssivan pukumiehen, tämäkin tuli mieleeni. Taidankin seuraavaksi liittyä Facebookin ryhmään Missä on hopea toffee? tai perustaa yrityksen, joka tuo Salloksia Suomeen.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?