Wednesday 4 May 2011

Akateemista

Lukukausi on jo hyvässä vauhdissa, ja lehtorikin jo tottunut Philosphikumin rappujen kiipeämiseen. Suuresta harmituksen aiheestakin päästiin, kun sain hankittua pyörän. Uljas vanha vihreä mummopyörä kulkee omia aikataulujaan töihin ja takaisin. Hyvästi tylsien metrojen odotus ja karjalaumana yliopistoon kävely!

Kölnin yliopistomaassa on paljon samaa kuin sisarissaan Suomessa, vaikka ehkä enemmän bunkkereita. . Sittemmin minulle on selvinnyt, että bunkkerit eivät  todella vastaa opiskelijoiden tarpeisiin. (Silläkään tavalla, että tänään koko rakennuksessa oli parin tunnin vessankäyttökielto). On nimittäin niin, että varsinaisia tiloja itseopiskeluun ei juuri ole, vaan opiskelijat ryhmittyvät kaikkien mahdollisten pöytien ääreen ala-aulasta ylimpään kerrokseen. En voi kuin ihmetellä tyyppien keskittymiskykyä. Itse varmaan tarkkailisin aulassa liukuportaisiin juoksevia tyyppejä lukemisen sijasta.

Siivoojatkin tekevät rakennuksessamme erittäin tarkkaa työtä. He siivoavat juuri niin vähän, kuin voi. Minulla on työhuoneessani omat siivousvälineet, jotta voin pyyhäistä pöydän silloin tällöin. Ensin pitää tosin viedä pantilliset kahvikupit takaisin alakerran kahvilaan. Ne tuppaavat lisääntymään, koska sisällöstä tarvitsee pulittaa vain 55 centtiä.

Alakerran kahvilasta saa myös salaattia ja muuta pikkupurtavaa, mutta varsinainen opiskelijaravintola tai mensa, kuten täällä sanotaan, sijaitsee pienen matkan päässä. Tämä kyseinen bunkkeri on vain nälän tappamista varten, eri kerroksissa ja eri kulmissa ruokaa erilaisiin tarpeisiin. Alakerran aulassa on lasivitriineissä esimerkkiannokset päivän lounaslistasta. Sesovat siellä koko päivän. Oma suosikkini on kasvisruokabuffet, josta ei ole esimerkkilautasta.

Ehdottomasti hauskin saksalaiseen yliopistokulttuuriin kuuluva tapa on pöytien koputtaminen. Tunnin lopuksi opiskelijat osoittavat kiitoksensa opettajalle koputtamalla pöytää. Kyllähän siitä jotenkin mainio olo tulee. Ehkä samanlainen kuin lentokapteenille, jolle matkustajat taputtavat koneen laskeuduttua. Kukaan ei tälläkään kertaa vahingoittunut vaan elämä voi jatkua.


Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?