Tuesday 16 October 2012

Besserwisserien maassa

Joskus tuntuu siltä, että Seppo Räty taisi sittenkin olla oikeassa. Lausahduksen ehtii unohtaa, kunnes todellisuus taas iskee vasten kasvoja. Näin.

Saksalaisethan ovat tunnetusti besserwissereitä. He tietävät kaiken paremmin ja ovat avuliaita sen myös kanssaihmisilleen kertomaan. Saksalainen on aina valmis ohjeistamaan ja neuvomaan tai ainakin osoittamaan sinulle oletetut virheesi. Näiden parin vuoden aikana on kertynyt jo oikein hyviä esimerkkejä huomauttelijoista kadunkulmissa ja liikennevälineissä. Milloin huudellaan pyöränlampun perään, milloin neuvotaan vauvanhoidossa. Jälkimmäisessä neuvojana oli eläkeiän kynnyksellä oleva mies. Suomalaiset menevät ehkä ennemmin huutelemaan internetin ihmemaahan kuin jaksavat mainita asioista, jotka eivät heille kuuluisi.

Tällaista taustaa vasten onkin yllättävää, että kun saksalainen pääsisi vihdoin kertomaan oman mielipiteensä, ihan sitä kysyttäessä, ei sellaista meinaa löytyä. Olen näiden vuosien aikana oppinut, että saksalainen säntillisyys on joustamattomuutta ja vastuun pakoilua. Kun virkaintoinen saksalainen lopulta saisi luvan kanssa näyttää tietojaan, tämä ei sujukaan vaan jätetään vastaamasta, jotta sanoistaan ei vain joutuisi vastuuseen. Monet asiakaspalvelijat ovat ammattilaisia pyörittämään asiakkaita - heillä ei ole tietoa mutta ei myöskään halua selvittää asiaa muualta.

Tämä tuli taas hyvin ilmi viime viikolla tehdessäni tai yrittäessäni tehdä haastattelua erääseen työn alla olevaan artikkeliini. Yliopiston palkkalistoilla oleva henkilö kertoi minulle viidessä minuutissa asiat, jotka olin jo voinut lukea netistä. Keskustelun johdattelu tai materiaalin pöytään tuominen ei tuottanut minkäänlaista tulosta eli lisätietoja tai mielipiteitä. Toisaalta hän sentään suostui haastatteluun. Erääseen toiseen haastattelupyyntööni vastattiin kohteliaasti, että ehkä minun tulisi lähestyä asiassani NRW:n pääpaikkaa Düsseldorfissa tai kysellä suoraan Brüsselistä. Halusin siis vain muutamia ruohonjuuritason tietoja, en sen enempää. 


Onhan Suomen Kelassakin omat ongelmansa, mutta täällä tuntuu, että useimmillat työpaikoilla ihmiset keskittyvät vain omaan pieneen tonttiinsa eivätkä näe muualle. Näin heitä ei toisaalta voi syyttää virkavirheestä, koska he eivät jousta tai sovella tai tee mitään yli valtuuksiensa. Eivät siis yhtään mitään. Saksalaisiin tapoihin kuuluu kuitenkin olla myymättä en tiedä-vastausta. Parempi on neuvoa jotain ja lähettää henkilö sitten seuraavalle ovelle, koska kyseinen asia ei kuulu heidän velvollisuuksiensa piiriin.

Joskus tällaiset johtavat todella turhauttaviin tilanteisiin. Olin viime vuonna ilmoittautumassa Kansalaisopistossa saksan kurssini jatko-osaan, samalle opettajalle, samaan kellonaikaan ja paikkaan. Netissä luki, että kaikkien saksaa vieraana kielenä opiskelevien tulee käydä ennen kurssia neuvottelemassa toimistolla työntekijän kanssa. Ajattelin, että mitä suotta, tietoni ovat jo systeemissä, ja niistä näkyy, että tämä henkilö on suorittanut A-osan samalla opettajalla ja haluaa nyt B-osaan. Vaan ei. Seuraavana päivänä soi puhelin. Virkailija kertoi minulle, että kaikkien on tultava toimistolle, että näihin kursseihin ei voi ilmoittautua netissä. Niinpä sitten pyöräilin paikalle, selitin asiani ja sain saman tien ilmoittautumislapun käteeni. Suomessa tällaisessa asiassa olisi ehkä voitu joustaa, koska se olisi säästänyt kaikkien aikaa ja vaivaa. Vai alkaako aika jo kullata muistoja?
Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?