"Aina on jossain siipien alla
Helsinki Vantaa"
Näin lauloi eräs menneiden aikojen yhtye. Viisu soi päässäni, kun lennähdin Suomeen viime viikolla. Lensin pitkästä aikaa suomalaisen lentoyhtiön alaisuudessa. Oli niin mukava pyydellä toista kahvimaitoa suomeksi. Kapteenin englanninkieliset kuulutukset vähän jopa hihityttivät. Ihanaa tankeroenglantia!
Helsinki-Vantaan lentokentälle on mukava laskeutua. Jos käy tuuri, sinne kaarretaan läheltä Helsinkiä tai jopa melkein Helsingin yli. Koneesta voi tunnistaa satamaa ja kaupunkia. Niiden takana näkyykin sitten vain metsää. Ja peltoa. Metsää. Peltoa. Missä ovat kaikki jäljet asutuksesta? Maan alla? Vai asuuko täällä ketään? Myös kentältä lähtiessä valtaa kummastus jo viiden minuutin lennon jälkeen. Länteen vievä autotie erottuu, samoin teollisuutta rannan tuntumassa. Kaikki muu ihmisasutukseen liittyvä hukkuu peltojen keskelle. Tai metsään.
 |
| http://www.ahjos.net/matka/day0/day0.htm |
Toista se on, kun saavutaan Düsseldorfiin. Laskeutumisaika kulkee sujuvasti Ruhrin alueen yli. Maisemassa ei ole mitään luonnollista vaan kaikki on rakennettua ja istutettua. Puut ovat säntillisesti. Pellot ojentuvat riveihin, ja pian ne häviävät kokonaan asutuksen tieltä. Rein-Ruhrin alueella asuu arvioiden mukaan ainakin 10 miljoonaa ihmistä. Suuret ja aina tukossa olevat Autobahnat näkee jo koneesta. Tasaista maata kansoittavat voimalat, tehtaat, loppumattomat asuinalueet. Kylässä käynyt kummityttöni oli ihmetellyt koneestä näkyneitä jalkapallokenttiä. Joka kaupungissa on ainakin yksi, ja kaupungit ovat vieri vieressä.
Hetkinen, tuollahan kimmeltää vettä! Onko alueella sittenkin jotain luonnollista, kuten järviä? Sitten muistan, että alueen luonnollisimmat järvet ovat kaivostoiminnasta jäljelle jääneitä vesialtaita. Joissa ei periaatteessa saisi uida.
Mitä alemmas laskeudutaan, sitä ahtaammalta kaikki alkaa vaikuttaa. Tekee mieli huutaa kapteenille, että seis! Pysähdy! Käännytään takaisin ja mennään metsään! Sieniäkin on vielä. Mutta on varottava poimimasta kärpässieniä. Saksalaiset jättävät korvasienetkin rauhaan. Ne ovat kuulemma läpimyrkyllisiä. Onneksi Ruhrin alueen ilmassa ei ole lainkaan myrkkyjä tai epäterveellisyyksiä. Kyllä minä teille sienet näytän, kunhan te vain päästätte minut metsään.
"Minä jään jälleen yksin ilmaan
Kierrän monta odotuskiekkaa
Kun täältä lähden tänne palaan
Ja siipien päissä ilmaa virtaa"
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?