Sunday, 28 October 2012

Aamupalalla

Jos poistuu kotoaan kadulle viikonloppuaamuna oikeaan aikaan, sanotaanko siinä yhdeksän ja kymmenen välimaastossa, törmää paperipussikansaan. Kadulla on muuten rauhallista, mutta joka suunnassa kävelee yksittäisiä ihmisiä vielä silmät puoliunessa. He ovat kuitenkin päämäärätietoisia. Kun kulkijoita katsoo tarkemmin, huomaa käsissä  leipomojen paperipusseja. Toinen yhdistävä tekijä on taskusta pilkottava sanomalehti. On meneillään saksalaisen viikon kohokohta: viikonloppuaamupala. 
Tuoreiden sämpylöiden lisäksi aamupalapöydässä pitää olla sen seitsemää sorttia päällysteitä. Juustoja, tuoresoosseja, leikkeleitä, tuoretavaraa ja marmelaadeja. Nutellaa ei missään tapauksessa sovi unohtaa. Saksalainen lapsi nyt ylipäänsä käy koulunsakin Nutella-sämpylän voimin. Aamupalassa tärkeää on myös, että sitä ei syödä yksin. Eräs syömisen tärkeimpiä aspekteja on juuri sen sosiaalisuus. Perheet piipahtavat viikonloppuaamuina naapuriin aamupalalle, nuoret kokoontuvat brunsseille. Jaettu sämpylä on aina parempi sämpylä.

Kulttuuriin tottumattomalle voi tällainen sosiaalisuus heti aamusta tuottaa vaikeuksia. Argentiinalainen ystäväni oli aluksi perin kiusaantunut viikonlopun aamupalakyläilykutsuista, koska hänen aamuissaan tärkeintä on laiskottelu eikä säntääminen aamupalalle toiseen kaupunginosaan. Saksalaiseen ulkoilmakulttuuriin säntäily sopii. Onhan heti aamusta syytä olla reipas ja lähteä raikkaaseen ilmaan.

Saksalainen leipä ja leipomot ovat maan ylpeydenaihe. Leipävalikoima on laaja, ja tärkeintä on, että kaikki on tuoretta. Luin taannoin, että Suomessa on markkinoilla paahtoleipiä, jotka säilyvät pilaantumatta jopa kuukausia. Lisäaineilla kyllästetty leipä olisi täällä kauhistus. Miksi leipää tulisikaan säilöä, kun seuraavana päivänä voi kulman takaa hakea vastapaistettua. Toki perusmarketista löytää valkoisia paahtoleipiä, mutta ne ovat no go.

Kämppikseni oli viime talvena kaukomailla ja joutui usein vastaamaan kysymykseen, mitä hän kotimaastaan kaipaa. Ennen kuin hän ehti vastata, tokaisi kysyjä, että toivottavasti vastauksesi on jotain muuta kuin se tyypillinen saksalainen, leipää. Niin hänkin olisi kyllä vastannut, jos olisi ehtinyt. 

Saksalainen leipomokulttuuri on kyllä hieno asia. Asun aika rauhallisessa kulmassa, mutta korttelissamme on silti kolme leipomoa. Jos aamulla ei jaksa kipaista sämpylöitä, voi tilanteen korjata iltapäivällä hakemalla kakkupalat päiväkahville. Sunnuntai-iltapäivään kuuluu pala kakkua. Sämpylöiden lisäksi Saksa on kakkujen ja kahviloiden luvattu maa. Suomalainen pulla korvautuu täällä nopeasti käpykakulla tai juustokirsikkatortulla. Sen takia onkin syytä sopeutua myös saksalaiseen ulkoilmareippailuun, koska muuten alkavat kakut pian somistaa vyötäröä.  

Alussa oli sämpylä. Ja siitä se sitten lähtikin.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?