Thursday 19 March 2015

Ihana Firenze!

Muistan joskus vuosia sitten harmitelleeni, että taisi tulla tehtyä vääränlainen ainevalinta, jos työn tai ammatin puolesta haikailisi ulkomaille. Suomen kieli ei ole vielä ehtinyt maailmankielen asemaan, joten tuskin sillä kauheasti siellä maailmalla tekee. No, eipä olisi juuri tarvinnut harmitella. Terveisiä työmatkalta Firenzestä!

Olen jostain syystä aina ollut enemmän kallellaan Espanjaan päin. Kieli soljuu korvissa, sangria kurkusta alas ja kaikki on leppoisaa. Mutta ne italialaiset! Jalkapalloilijat ovat oscarin arvoisia näyttelijöitä, kieli kuulostaa korvaan kovalta ja aggressiiviselta ja niillä tuntuu käyvän tunteet muutenkin aina kuumana. Miten väärässä olin tässäkin! Olen nyt kolmatta kertaa Italiassa ja poskeni lähinnä kramppaavat, kun minua vain hymyilyttää koko ajan.

Saavuin tiistaina Firenzen museolentokentän ainoalle kiitoradalle ja jatkoin sieltä matkaa taksilla keskustaan. Minulle ei ole vielä selvinnyt, sattuiko minulle joku poikkeustaksi vai onko täällä menossa joku kirjakampanja, sillä taksissa oli tarjolla korkeakirjallista luettavaa ajomatkan ajaksi. Italiankielinen Maupassat tuijotti minua koko matkan ajan samalla, kun kuljettaja puhui hansfreellä poikansa ja vaimonsa kanssa.

Olen käynyt kahtena iltana ulkona syömässä ja molemmilla kerroilla ruoka oli parempaa kun hyvää. Ravintolat aukeavat iltaisin klo 19.30, sillä kukaan ei mene syömään ennen iltakahdeksaa tai -yhdeksää. Toisen illan ruokapaikkana oli entinen työläisravintola. Siltä ajalta olivat peräisin tummat huonekalut ja ruokasysteemit. Nykyään tilassa toimii kasvisravintola, mutta systeemi oli säilytetty samana. Asiakkaat jättävät takit varaamaan istumapaikkaa ja sen jälkeen rynnitään tiskin kulmalle lukemaan liitutaulua, johon on kirjoitetu illan ruokalista.

Sitten jonotetaan kassalle, jota pitää paikan omistaja. Hän istui puisen kirjoituspöydän takana ja kirjoitti lapulle asiakkaan tilauksen ja rahasti sen samalla. Ihmettelin hitaasti liikkuvaa jonoa, kunnes huomasin harmaapartaisen miehen juttelemaan jokaisen asiakkaan kanssa: ensin keskustellaan illan ruokalistasta, sitten kuulumisista. Meiltäkin hän kyseli Suomesta ja alkoi kertoa juttuja Islannista, vaikka takana jono vain piteni. Turinan jälkeen kiikutimme tarjottimet ruokatiskille ja ojensimme tilauksen keittiöön. Lopulta palasimme puisen pöydän luo annoslautasten (pastaa munakoisolla ja ricotta-juustolla sekä toiselle papuja meksikolaisittain), viinikarahvin ja jälkiruokakakun kanssa. Ihmisiä lappasi sisään koko ajan vielä silloinkin, kun me olimme  nautiskelleet viininkin loppuun.

Tänään käytin aamupäivän kävelemällä kaupunkia ristiin rastiin ja kuvaamassa kortteleita. Vanha kaupunki oli täynnä turistiryhmiä ja Duomon jono kierteli kauas kulman taakse. Aurinko paistoi niin, että takin sai heittää olalle keikkumaan. Ensimmäisenä yönä minulle valkeni asia, johon en viime kerralla kiinnittänyt huomiota: Firenze on aika hiljainen kaupunki. Keskustassa ei ole raitiovaunuja ja monet kadut ovat vain jalankulkijoille. Raskasta liikennettä ei vanhaan kaupunkiin muuten mahtuisikaan, sillä kadut ovat kapeita ja jalkakäytävät vielä kapeampia. Tänään tajusin myös sen, että tämä kaupunki on todella keltainen ja roosan, hennon vaaleanpunainen. Hotellihuoneeni seinät ovat keltaiset, niin ovat myös talon ulkoseinät ja naapuritalo. Kaikissa taloissa on vihreät ikkunaluukut.

Ja mitä niihin tunneilmaiseviin italialaisiin tulee, jotenkin olen alkanut pitää näistä avoimista ja ystävällisistä, vaikka kieltään en edelleenkään juuri ymmärrä. Kuten ystäväni ja paikallisoppaani Lena sanoo, italialaiset ovat hyviä keksimään ongelmia mutta vielä parempia ratkaisemaan ne. Kaikkeen löytyy ratkaisu, vaikka se vaatisi puolen päivän neuvottelut ja tulisi lopulta yllättävältä taholta. Kölniä sanotaan Italian pohjoisimmaksi kaupungiksi, sillä siellä asuu paljon italialaisia mutta myös siksi, että Reininmaalaisten luonteenlaatu on lähellä italialaista. Suomalainen kölniläinenkin ilmeisesti sopeutuu eikä joudu täällä ulkomailla niin nopeasti kulttuurisokkiin.

Toki tässä on tullut töitäkin tehtyä. Olen virallisesti suomen kielen laitoksen vieraana ja opetan tällä viikolla suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Täytyy sanoa, että pää hieman höyryää, sillä opetuskielenä on englanti, mutta suurin osa materiaalistani on saksan- ja suomenkielistä. Ja yleisöni äidinkieleltään italian-, unkarin- ja vironkielistä. Eli lapset, jos haluatte turvallisen ja yksikielisen työympäristön, älkää alkako opiskella suomen kieltä.


3 comments on "Ihana Firenze!"
  1. Firenzessä olisi varmasti mukava käydä :) Tekstissäsi itseäni huvitti kuvaus, että italialaiset ovat hyviä keksimään ongelmia, mutta vielä parempia ratkaisemaan ne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Firenze on ehdottomsti käymisen arvoinen! Mutta niin ajattelee noin miljoona muutakin turistia joka vuosi... Ja kyllä, kuvani italialaisista on parin vierailuni aikana muuttunut hyvin paljon positiivisemmaksi =)

      Delete
  2. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?