Saksan babyboomi - totta vai tarua?

Olen tullut siihen ikään, jossa kavereiden näkeminen tarkoittaa raskauksien ja uusimpien tulokkaiden päivittämistä ja päivittelyä. Ulkomailla asuva ei pääse usein kylään, joten vierailujen tahti voidaan laskea syntyneiden lasten mukaan, että siis viimeksi nähtiin, kun toista odotettiin ja nyt tuli sitten jo kolmas.

Kolmeviikkoinen Suomen loma todisti minulle, että Suomessa syntyy lapsia. Parhaimman päivän saldo oli 11 lasta kolmessa perheessä, ja jossain leikkimisen ja syömäpuuhien välissä onnistuin vaihtamaan kuulumiset myös lasten vanhempien kanssa. Lapsimäärän laskusta puhutaan koko ajan, mutta kyllä minun empiiriset tutkimukseni kertovat ihan muuta. Suomeen syntyy lapsia, ja se on hyvä se.

Kyllä Saksaankin syntyy lapsia, mutta maan väestömäärä on laskenut jo vuosia. Viime vuonna lapsia syntyi ihan ennätysmäärä eli yhteensä 714 966. Helsingin Sanomien mukaan tämä on 4,6% enemmän kuin toissa vuonna ja korkein lukema sitten vuoden 2002. Tieto on mielestäni hieman yllättävä, varsinkin kun muistaa, että Saksaan lanseerattiin nykyaikainen äitiys- ja vanhempainlomakäytäntö vuonna 2007. Tätä ennen äitiysloma oli minimaalinen ja sen jälkeen naisen odotettiin jäävän hausfrauksi miehensä palkalla. Luulinkin, että vauvabuumi olisi alkanut jo vuosikymmenen lopussa.

Viime vuosien empiiriset tutkimukseni  ovat käsitelleet myös avioitumisikää. Saksassa mennään selvästi myöhemmin naimisiin kuin Suomessa ja myös ensisynnyttäjien ikä on korkeampi. Yhteiskuntia vertaillessa naurattaa joskus se, että saksalaisella yliopisto-opiskelijalla on oikeus lapsilisään 26- vaiolikose 28-vuotiaaksi. Mietin, miten moni suomalainen on tuon ikäisenä jo naimisissa ja miten monella omalla opiskelukaverillani oli tuolloin jo perhettäkin. Saksassa ei odoteta nuorilta suuria ratkaisuja ennen 30 vuoden ikää. Ja senkin jälkeen on parempi tehdä ensin ura ja sitten vasta lapsi(a). Kun katselen leikkipuistoissa hengailevia perheitä, ajattelen usein, että siinä ovat isovanhemmat vieneet lapsenlapsensa ulos - mutta sitten kuulen, että lapsi huutaa äitiään.

Maan henkinenkään ilmapiiri ei kannusta lastenhankkimiseen. Hiljattain Helsingin Sanomissa esiteltiin Saksassa mutta osin suomalaisvoimin tehtyä tutkimusta otsikolla Onnellisuuden heikkeneminen esikoisen syntymän jälkeen voi estää vanhempia hankkimasta toista lasta.  Samasta aiheesta löytyy juttua myös eräästä Saksan suurimmasta päivälehdestä. Vapaasti suomennettuna teksti alkaa näin:

"Vuonna 2014 syntyi noin 715 000 vauvaa. Kahden tutkijan tutkimustulosten perusteella tämä tarkoittaa: 1 430 000 vanhemmasta tuli hieman onnettomampia (Süddeutsche Zeitung Magazin 26.8.) 

Mainittakoon vielä, että Kölnin yliopiston kampus sijaitsee asuinalueella, joka on yksi Saksan lapsirikkaimmista. Hoito- tai päiväkotipaikan saaminen tarkoittaa lähinnä lottovoittoa. Eräs tuttavani suunnitteli päiväkotipaikan hakemista, vaikka laskettuun aikaan oli vielä muutama kuukausi. Naiset halutaan kodeista töihin, mutta rakennemuutos laahaa perässä, eli hoitopaikkoja ei riitä kaikille.

Nostan hattua suomalaiselle yhteiskunnalle, jossa lastensaamista tuetaan niin taloudellisesti kuin henkisestikin ja jossa lapset kuuluvat normaalielämään. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kaikilla parhailla ystävilläni on jo lapsia eli Suomen lomani tarkoittavat au pair -toimintaa lapsiperheissä. Poikaystäväni ystävä- ja lähipiiriin on tähän mennessä syntynyt tasan yksi lapsi.