Minä olen maahanmuuttaja. Kun viisi vuotta sitten lähdin kohti uutta elämää, en juuri osannut tulevan kotimaani kieltä, minulla ei ollut siellä vakituista työpaikkaa eikä tietoa siitä, miten pitkään oleskeluni maassa kestää. Viisi vuotta myöhemmin voin todeta, että Saksa on ottanut minut hyvin vastaan. Näiden vuosien aikana olen oppinut kielen, asettunut aloilleni ja siirtynyt uuden kotimaani verojärjestelmään. Tietysti on eri asia muuttaa koulutettuna valkoisena nuorena työikäisenä Euroopan maasta toiseen. Saksa ja Suomi jakavat saman kulttuuripiiriin ja vielä Euroopan Unioninkin, joten suunnatonta kulttuurisokkia ei täällä ole joutunut kokemaan.
Helsingin Sanomissa oli eilen Suomen tunnetuimman saksalaisen (no okei, ehkä tunnetuin on Roman Schatz, mutta se siitä seuraava) Stefan Mosterin juttu siitä, miten Saksassa suhtaudutaan Eurooppaa tällä hetkellä kuormittavaan pakolaistilanteeseen. Edelleen historiansa kanssa kilvoittelevalla maalla ei ole varaa tai ehkä tarvettakaan sulkea oviaan ja kieltää apuaan. Toisaalta tilanteessa ei ole mitään uutta: Toisen maailmansodan jälkeen Saksa on nähnyt jo monta siirtolaisaaltoa. 1960-luvulla tulivat turkkilaiset, ja sittemmin moniin kaupunkeihin on muodostunut erilaisia vähemmistöjä, esimerkiksi Düsseldorfissa on pikku-Japani ja Mannheimissa vahva turkkilaisyhteisö.
Kölnin kaupunki on sekin värikäs ja monikulttuurinen. Alakerrassamme on eritrealainen ravintola, vastapäinen kioski kuuluu turkkilaiselle perheelle (kuten lähes kaikki kioskit täällä päin), ja kulman takana on turkkilaisten kulttuurikeskus. Lähistöllä on myös italialaisravintoloiden keskittymä, jonka liepeillä kuulee enemmän italiaa kuin saksaa, ja sitten niiden vieressä on rivillinen kebab-paikkoja ja pari thairavintolaa. Parhaat ystäväni ovat kotoisin Norjasta ja Argentiinasta ja suurin osa työkavereistani Pohjoismaista.
Moster antaa jutussa ehkä kuitenkin turhan ruusuisen kuvan siitä, miten saksalaiset suhtautuvat maahanmuuttajiin ja vieraiden kulttuurien edustajiin. Aina on joukossa niitä, joilla on asian kanssa ongelmia. Kölnissäkin on nähty vuoden aikana useita erilaisia kansanilmauksia liittyen rakenteilla olevaan, ilmeisesti Euroopan suurimpaan, moskeijaan ja muslimeihin. Vuosi sitten syksyllä, tarkalleen 26.10. järjestettiin kaupungissa mielenosoitus nimellä Hooligans gegen Salafisten. Jo nimestä voi päätellä, että se ei päättynyt hyvin vaan erittäin väkivaltaisesti. Paikalla oli 5000 mielenosoittajaa ja 1000 poliisia. Tilanteen päätytttyä sairaalaan päätyi 49 poliisia ja 1 mielenosoittaja.
Viime talvena Suomen uutisissakin mainittu Pegida-liike järjesti alkuvuodesta Kölnissä mielenosoituksia. Niistä ei tosin tullut juuri mitään, sillä kaupunkilaiset nousivat vastarintaan. Ensimmäinen Kögida-mielenosoitus järjestettiin tammikuussa mutta se ei päässyt edes alkuunsa. 7500 vastamielenosoittajaa tukki kaikki kulkueen kävelyreitit, joten he eivät päässeet etenemään alkupisteestään minnekään. Mielenosoitusta yritettiin sinnikkäästi useita viikkoja, kunnes lopulta paikalle saapui enää 15 mielenosoittajaa ja 300 vastamielenosoittajaa ja poliisi sanoi, että nyt riittää.
Että sinänsä sanoisin, että Saksa on maahanmuuttajalle hyvä maa. Täällä tiedetään, että työvoimaa tarvitaan ja tilaakin on. Toki olen saanut maahanmuuttovirastossa huomata, että vastaanotossa on eroja. Minut ohjataan jonon ohi ja toivotetaan tervetulleeksi mutta Lähi-Idästä tulleet siirretään toisiin odotustiloihin täyttämään lisää papereita ja vastaamaan lisäkysymyksiin. Nolotti kävellä näiden ihmisten ohi virastosta ulos, koska ihmisinä olemme varmasti aivan samalla viivalla.
Luulen, että suomalaistenkin enemmistö on tätä mieltä, vaikka mediaa hallitsevatkin ne kriittisimmät äänet.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?