Thursday, 10 March 2016

Kuntosalilla

Poikaystävä tuli spinningistä kotiin.

- Siellä oli tänään uusi ohjaaja, sellainen tosi kuuma kissa. Ja se flirttaili mulle ihan koko tunnin.
- Aha.
- Joo, lopussa se iski vielä silmääkin mutta sen jälkeen siihen videoon tuli joku oikosulku.
- Siis mitä? Millä tunnilla sä oikein olit?


Tästä keskustelusta on nyt suurin piirtein vuosi. Sen aikana minulle on selvinnyt, että yksi Saksan suurimmista ja ehdottomasti halvimmista (19,90 e/kk) liikuntaketjuista järjestää kaikki jumppatuntinsa videoseinän avulla. Entisenä jumppaohjaajana selkäkarvani nousivat tietysti heti pystyyn ja keksin miljoona vastalausetta, miksi ei ole asiallista hommaa se, että jumppatuntia ei vedä elävä ihminen vaan videotaulu.

Ajattelin kuitenkin, että tämä pitää nähdä, ennen kuin teen mitään liian nopeita johtopäätöksiä.

Muutimme viime kesän kynnyksellä uuteen kotiin ja nyt on selvinnyt, että ehdottomasti lähin treenipaikka on McFit (www.mcfit.com) eli kyseinen halpisketju. Olin jo liittynyt jäseneksi, kun sain tietää, että myös tämä sali aloittaa jumppatunnit - eli avaa videoseinällä varustetut pienet jumppasalit. Koska ohjaajille ei tarvitse maksaa erikseen, sali voi pyörittää videoita aamukuudesta puoleenyöhön. Siinä välissä voi mennä salille pumppaamaan, sillä se on auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Katsoin netistä kurssiajat ja astuin viime perjantaina sisälle ilmanvaihdon viilentämään saliin. Meitä oli paikalla kolme eli kaikille oli ruhtinaallisesti tilaa. Tunti oli merkitty vaikeustasolle III (myöhemmin minulle selvisi, että se oli helpoin tunti ja vaikeustaso I on rankin tunti). Salissa oli paljon välineitä mutta ei esimerkiksi yhtäkään peiliä.

Tervetuloa tulevaisuuden jumppasaliin.
Alussa screenille tuli tieto siitä, mitkä välineet tunnilla tarvitaan ja että treeni alkaa kohta. Sitten ruudun keskelle asettui bodattu tyyppi oranssissa t-paidassa ja ääni nauhalta kertoi, että "tässä on Hannes, joka treenaa tänään sinun kanssasi". Hannes ei itse puhunut koko tunnin aikana mitään, vaan kaikki neuvot ja ohjeet tulivat ääninauhalta. Hanneksella oli muuten aika vähän painoja mukana eikä hän juonut kertaakaan hienosta juomapullostaan, joka oli aseteltu kuvan alareunaan.

Sisällöltään tunti oli kuin mikä tahansa klassinen bodypump-tunti: lämmittelyn jälkeen tehtiin jalat ja selkä ja sitten siirryttiin pieniin lihaksiin. Sarjojen välissä oli pitkät tauot ja välineitä ehti vaihtaa rauhassa. Välillä ääni muistutti tekniikasta, välillä kannusti ja välillä liikkeen ohjeet tulivat niin myöhään, ettei niihin ehtinyt reagoida. Seurasin sivusilmällä kahta muuta kurssilaista ja heidän toimintansa näytti siltä, että kokemusta on. 

Tunnin lopussa ääninauha kehui hyvin tehdystä työstä ja kiitti Hannesta.
- Kiitos Hannes, hauskaa että olit mukana. Nyt sanomme heihei!
Ja Hannes hymyili leveästi ja taisi jopa iskeä silmää. Tunnista jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka salin ilmastointi olikin liian kovalla.
Hannes vetää.
Tiistaina olin jälleen jumpassa, nyt I-tunnilla. Tällä kertaa meitä oli vain kaksi. Toinen tyttö oli selvästi ensikertalainen, sillä hän pyysi heti alussa apua välineiden kanssa. Siinä setviessämme tulin paljastaneeksi, että tunnen lajin varsin hyvin, ja totesin, että kyllä tämä varmasti hyvin sujuu. 

Tunnin alussa  Hannes ilmestyi jälleen kuvaruudun keskelle, tällä kertaa hihattomassa paidassa ja mikrofoni poskella. Tunti eteni niin kuin edellinenkin. Musiikki soi taustalla, ohjeet tulivat erillisen äänen puhumina ja Hannes keikkui painoineen keskellä screeniä. Ero viime kertaiseen oli se, että tällä kertaa Hannes käytti enemmän painoja ja näytti jopa hikoilevan. Ehdin jo ihmetellä mikkiä, kunnes tajusin, että sen kauttaa kuulee, miten liikkeet saavat Hanneksenkin puuskuttamaan, minkä pitäisi ilmeisesti motivoida jumpparia tekemään itsekin enemmän. 

Sarjat olivatkin selkeästi vaikeampia ja pidempiä kuin edelliskerralla ja tauot samalla lyhyempiä. Seurasin sivusilmällä seuralaistani. Hänellä ei ollut lajista minkäänlaista aikaisempaa kokemusta, mikä näkyi kaikessa. Selkäsarjassa minun oli pakko avata suuni ja yrittää korjata edes jotain - muutamassa muussa kohdassa hän kysyi ihan itse, missä käsien pitäisi olla.

Tunti oli jälleen hyvä ja tehokas ja sain siltä sen, mitä lähdin hakemaan. Samalla se paljasti konseptin suurimman miinuspuolen: pump on tekniikkalaji, jossa on tärkeää, että liikkeet tehdään puhtaasti, jotta oikeat lihakset ja liikeradat kuormittuvat. Video sanoo jatkuvasti vain, että muista polvet ja hienosti menee, vaikka ihminen tekisi ihan mitä sattuu. Konsepti perustuu halpuudelle mutta myös jokaisen oma vastuu korostuu - tuskin ketju ottaa kantaa loukkaantumisiin, joita voi tapahtua, kun ihmiset nostelevat videon edessä painoja ihan miten sattuu. En edes halua tietää, miltä kahvakuulatunnilla näyttää.

Toki ihmiset ovat jumpanneet kotona videoiden avulla jo monta vuosikymmentä ja sehän onkin hyvä ja nopea ratkaisu saada liikuntaa arkipäivään. Ongelma tulee siitä, kun mukaan sotketaan välineitä ja painoja ilman, että kukaan on ohjeistamassa niiden käyttöä. McFit on hyvä konsepti niille, jotka tietävät mitä ovat tekemässä, mutta surkea vastine niille, jotka kaipaisivat tarkempaa ohjeistusta ja tukea välineiden käytössä. 

Lisäksi ei pidä unohtaa ohjaajaa ja tunnin sosiaalista ihmiskontaktia.
Elävä ohjaaja on kuitenkin aina mukana omalla persoonallaan, jota ei korvaa screeniltä saatu silmänisku, vaikka sen antaja kuinka kuuma beibi olisikin.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?