Vihapuhe. Katupartiot. Talouskriisi. Idän uhka. Helsingin yliopisto.
Pitkin talvea Suomesta on kantautunut maailmalle toinen toistaan negatiivisempia uutisia. Naamakirjakin on täynnä politiikkaa ja vaahtoamista siitä ja tästä, ja valitettavan usein uutisten takaa paljastuu valheellinen tai väärä tieto tai sitten hallitus sanoo, että sori siitäkin niin.
Olen ollut vähän huolissani Suomesta, ja siksi oli hyvä päästä talvilomalla katsomaan, mikä meininki siellä oikein on. Tiivistetysti voisi sanoa, että median Suomesta antama kuva on vain yksi totuus. Itse kohtasin maan ja kansalaiset, jotka tuntuivat olevan ystävällisempiä kuin koskaan.
Tässä muutamia esimerkkejä.
Linja-auto tipautti minut Orivedelle, jossa osallistuin kirjoittamisen viikonloppukurssille. Olin tulostanut netistä kartan, mutta yhtäkkiä en ollut yhtään varma, missä olen ja mihin päin pitäisi lähteä. Matkahuolto oli vielä auki, joten menin sinne. Ystävällinen naisvirkailija kaivoi minulle isomman kartan ja alkoi osoitella suuntia, mutta hänet keskeytti asioimassa ollut vanhempi mies. Herrasmies oli huomannut rinkkani ja sanoi, että kyllä hän voi heittää minut autolla perille, ettei tarvitse selkää pilata. Sain samalla opastetun kiertoajelun Oriveden raitille. Viikonlopun aikana kuulin, että eräs toinenkin kurssilainen oli saanut spontaanin autokyydin opistolle, tosin rautatieasemalta.
Valitan aika usein Suomen reissujen jälkeen, miten ihmiset eivät huomioi toisiaan ja osoita kiinnostusta sosiaalista ympäristöään kohtaan. Tällä kertaa oli toisin. Sain erittäin hyvää palvelua niin ruokakaupoissa kuin Sellon liikkeissä mutta parasta palvelu oli Oriveden Alkossa (mitähän niillä siellä oikein on juomavedessä?). Tarkoitus oli hakea ihan vain pieni pullo (3,75 dl) viiniä pieniin illanistujaisiin, mutta sitäkään en saanut tehdä rauhassa. Vakavan oloinen miesmyyjä tarjosi apuaan, ja siinä me sitten viisi minuuttia tutkimme niitä pikkupulloja ja mietimme, mihin tarkoitukseen viini tulee ja mikä viini sopisi tilaisuuteen parhaiten. Nauratti koko matkan takaisin opistolle.
Ylipäänsä tuntui, että ihmiset katsoivat silmiin, tervehtivät bussikuskia, huomioivat kanssaihmisiään. Siis muuallakin kuin Orivedellä.
Jäin miettimään, miksi. Keksin kolme vaihtoehtoa.
Ensinnäkin sosiaalinen käyttäytymiseni ja se, mitä ympäristöltäni odotan, on tietysti muuttunut täällä Saksassa ja erityisesti Kölnissä asumiseni myötä. Huomaan, että käytöskoodini on erilainen kuin Suomessa asuvien suomalaisten ja että jotkin kokemukseni ovat vahvistaneet kuvaa tuppisuisista ja epäkohteliaista suomalaisista. Olen tainnut unohtaa, että suomalaisten juron ulkoasun alla piilee ystävällisyys ja rentous, jota saksalainen pinnallinen kohteliaisuus ei sisällä.
Talvilomaviikkojeni aikana kevät saapui Suomeen ja kesäaika eli vuoden valoisampi jakso alkoi. Kesällähän kaikki on helpompaa ja mukavampaa ja vieraille ihmisille saattaa uskaltaa jopa hymyillä. Erään saksalaisen tuttavan mielestä suomalaisilla on kaksi puolta, yksi kesää ja toinen talvea varten. Toinen syy kohtaamaani ystävällisyteen lienee siis valo ja lupaus kesästä.
Kolmanneksi mietin sellaista, että ehkä kyseessä onkin salainen kampanja maailman negatiivistumista vastaan. Kukaanhan ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen voi vaikuttaa lähiympäristöönsä. Antaa toisten mellastaa siellä netissä ja tehdään me joka päivä pieni palvelus lähimmäiselle.
Taisin tosin hieman säikäyttää erään rollaattorimummon Lahdessa, kun hyppäsin avaamaan hänelle pankin oven, ennen kuin hän edes ehti asetella rollaattorin ovenpieleen. Mummo sanoi kiitos ja minulle tuli hyvä mieli.
Mikä ikinä se syy sitten onkaan, kannustan jatkamaan samaan malliin. Sitten talviajallakin.
Koivut rivissä kuin suomalaiset bussipysäkillä. Vai sittenkin liian tiiviisti? |
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?