Eräs saksansuomalainen ystäväni vakuuttelee minulle jatkuvasti, että saksalaiset ovat paljon lapsiystävällisempiä kuin suomalaiset. Suomessahan on paljon lapsia ja yhteiskunta on jossain määrin perhekeskeinen, mutta lapsia ei juuri huomioida eikä ainakaan positiivisessa valossa. Saksassa on viime vuosikymmen kärsitty lapsipulasta ja syntyvyyden laskusta, joten ehkä lasten arvostaminen johtuu siitä? Syntyvyys on vihdoin kääntynyt Saksassa positiiviseen suuntaan, sillä vuonna 2014 lapsia syntyi 715 000, mikä on yhtä paljon kuin viimeksi vuonna 2002.
Minulla ei ole lapsia, mutta viime viikonloppuna meillä oli kylässä 5-vuotias suomalaispoika äitinsä kanssa. Sain todeta, että ainakin Kölnissä lapset saavat erikoiskohtelua. Päiväohjelmaamme kuului suklaamuseo, tietysti. Kävelymatkalla pysähdyimme kioskille ostamaan virvokkeita. Kioskinpitäjä alkoi heti jutella A:lle. Saatuaan tietää, ettei poika puhu saksaa, hän pyysi meiltä pari sanaa suomeksi, jotka hän sitten sanoi ujosti hymyilevälle pikkumiehelle. Lähdimme kioskista mutta ehdimme kuulla, miten kioskinpitäjä esitteli tuoretta suomen kielen taitoaan seuraavalle asiakkaalle.
Piipahdimme myös DM:ssä eli kemikaliossa ja sielläkin lapsi sai erikoispalvelua. Kassan tyttö kaivoi kassapöydän uumenista lahjakassin lapsille. Kuvallisen kangaskassin sisällä oli puuväri ja pari mainosta, ja eväsostokset sujahtivat hyvin sen sisälle. Poika oli onnellinen.
Suklaamuseossa saa suklaata muutenkin, mutta erityisesti sitä saa silloin, jos vessassa on pelottavaa ja siellä tulee itku. Vessanhoitaja lahjoi A:n suklaalla ja pääsimme aloittamaan museokierroksen.
Museokierroksen jälkeen palailimme kotikaupunginosaani lounaalle ja hoitamaan kauppa-asioita. Ja se tapahtui jälleen. Ostin viikonlopuksi kukkia lempikukkakaupastani, ja heti maksamisen jälkeen ojentui tiskiltä käsi kohti poikaa. A sai kouraansa keltaisen gerberan ja oli yhtä hymyä. Tässä vaiheessa minua kyllä jo nauratti. Mikä ihmeen tätimagneetti tuossa pojassa on!
Keskustelin asiasta erään kölniläisen äidin kanssa. Hänen poikansa on vasta reilun vuoden ikäinen mutta äiti sanoi jo huomanneensa, miten huomio ja huomiointi lisääntyvät. Että leipomosta työnnetään käteen ylimääräinen käntty ja lirkuttelijoita löytyy, minne tahansa he menevätkin. Kölnissä on useita lapsikahviloita mutta myös tavalliset kahvilat ovat usein hyvin lapsimyönteisiä - leikkinurkan lelut ja puuvärit saa viedä pöytään, ja vessasta löytyy varavaippoja ja muuta sälää. Aikuisten siemaillessa maitokahveja lapset saavat espressokupeista maitovaahtoa kaakaotujauksella.
Jäin miettimään entistä kotikaupunkiani Lahtea. Siellä on yksi ravintola, joka tunnetaan lapsiystävällisenä ja melumyönteisenä. Varmaan arvaattekin jo, että se on samalla kaupungin suosituin italialainen ravintola. Useat perheet ovat kertoneet minulle, miten kiva sinne on mennä, kun kerrankin ei tarvitse pelätä pahoja katseita naapuripöydistä tai sitä, että tarjoilija hermostuu vaunuihin, jotka ovat tiellä, koska muualla ei ole tilaa.
Lapset ovat ihania niin kauan kuin he ovat hajuttomia ja värittömiä, taitaa olla suomalainen motto. Toki tässä on liioittelua mukana, mutta näin iso ero sinänsä hyvin samanlaisten maiden välillä on jo hämmentävää. Lapset ovat tulevaisuuden aikuisia, joten arvot ja asenteen periytyvät kyllä eteenpäin. Otokseni on kovin pieni eikä kovin omakohtainen, joten olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia lapsiperheillä on muista maista. Missä lapset ovat kuninkaita, missä häiriötekijä?
Ulla-Maijalle kiitos kuvista. Poika jaksoi suklaamuseossa hyvin, vaikka täti pysähtyi välillä kuvaamaan sademetsää ja kaakaopuuta.
Mielenkiintoista! Nämä ovat niin monisyisiä asioita – kirjoitin samasta asiasta ja toisesta kulmasta muutama vuosi sitten: https://sentrooppasantra.wordpress.com/2012/11/11/vain-meilla-vihataan-lapsia/
ReplyDeleteKiitos Johanna linkistä! Asiassa on tosiaan monta puolta. Mä uskon, että täällä Kölnissä ollaan vähän sellaisessa Reininmaalaiskuplassa, jossa kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan ystävällisesti ja avoimesti ja lapsiin vielä jotenkin erityisen suopeasti. Suomessakin lasten on varmasti ihan hyvä olla, vaikka joka paikassa ei saisikaan erikoispalvelua. Luen myös joskus tuota mainitsemaasi blogia, se on mainio!
DeleteMoi! Kiva teksti. Kokemukseni mukaan hyvin monessa maassa lapsiin suhtaudutaan juuri noin. Olen itse asunut + ollur itse lapsi Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa. Oma ajatukseni on, että se on osa laajempaa kokinaisuutta. Kun lapset oteraan osaksi vuorovaikutusta jo pienestä pitäen, heistä kasvaa juuri niitä naapureita moikkailevia, lapsille ystävällisiä aikuisia joiden sulavia käytöstapoja me jäyhemmät suomalaiset myöhemmin saatamme ihailla. Minusta se on ihanaa. Suomessa häiritsee juuri se, että lasten pitäisi olla näkymättömiä. Sitten ihmetellään, miten keski- ja eteläeurooppalaisilla lapsilla on niin paljon luontevammat käytöstavat...
ReplyDeleteNiin totta! Kyllähän se, miten lasta itseään on lapsena kohdeltu, siirtyy siihen, miten hän itse lapsia kohtelee. Käytöstavat siirtyvä kuitenkin usein mallin kautta. Toisaalta olen miettinyt, että lapset ovat Suomessa niin tavallinen osa yhteiskuntaa, ettei heitä enää huomioida. Tarkoitan, että alhaisista syntyvyysluvuista kärsivässä Saksassa jokainen pallero on arvokas, kun niitä on niin vähän.
DeleteLapsia kohdeltiin hyvin jo kolmekymmentä vuotta sitten, kun omani olivat pieniä ja Kölnissä kasvoivat.Kauppareissulta palattiin kotiin suunnilleen syötettynä, kun leipuriliikkeessä tarjottiin sämpylä ja lihakaupan tädiltä sai makkarasiivun. Kiva lukea, että tänäänkin on vielä niin. Ei ole koskaan ollut ongelma mennä ravintolaan syömään lasten kanssa. Oppivathan käyttäytymään, kun pienestä lähtien aina mukana olivat.
ReplyDeleteKauhulla luin juttua muutama aika sitten Helsingistä, kun perhe meni terassille viinilasilliselle ja pois ajettiin. Mistä ihmeestä tuo Aatamin aikainen ajattelu vielä tänä päivänä.
Saksassa ja Reininmaalla on helppo elää, suvaitsevaisten seurassa.
Ihana kuulla, että tällaisella käytöksellä on jo pitkät juuret :)
DeleteItsekin ihmettelen noita Suomesta kantautuvia juttuja. Aikuisia ihmisiä valvotaan tarkasti ja samalla on näitä, joissa kukaan ei ole mennyt auttamaan moottoritielle eksynyttä lasta, ettei vaan saa pedofiilisyytettä... Se kuuluisa maalaisjärki voisi auttaa niin monessa!