Monday, 8 August 2016

Meidän häät: polttarit eli emäntätesti

Isosiskoni ei pidä valehtelusta eikä oikein juksaamisestakaan. Olen todella pahoillani, että hän on viime kuukaudet joutunut varomaan sanojaan ja viimeiset viikot valehtelemaan minulle päin naamaa. Tai en minä oikeasti ole. Minulla oli nimittäin viime lauantaina aivan mahtava päivä: polttarit vol 2. eli emäntätesti. Esimmäisistä eli Kölnin polttareista kirjoitin täällä.

Piipahdin kesälomalla pariksi päiväksi siskoni perheen luo. Hänellä piti olla lauantaina tiedossa naisten iltapäivä ystävän luona ja sinne mennessään hän lupasi heittää minut vanhemmille, josta pääsisin seuraavana päivänä kyydillä pikkusiskomme lapsen ristiäisiin. Siskoni touhusi koko aamun keittiössä, koska hänen piti leipoa sinne ystävän pippaloihin. Ennen lähtöä hän sanoi, että meidän pitää tehdä pieni lenkki eli hakea hänen anopiltaan yksi kirja.  Anoppi asuu ihanassa entisessä puukoulussa keskellä hämäläistä maalaismaisemaa. Ja ihan toisessa suunnassa kuin se, minne meidän pitäisi lähteä.

Joo, tietysti haetaan, miksi minun pitäisi muuta epäilläkään?

Pääsimme koulun pihalle ja sisko ehdotti, että tule sinäkin kuule moikkaamaan anoppia. Pihalla seisoskeli jotain porukkaa ja minä meinasin jo, että keneksi ne minua luulevat, kun noin ystävällisesti vilkuttelevat. Pääsin lähemmäs ja tajusin, että yksi heiluttajista on Suomen kaasoni. Tervetuloa Suomen polttareihin, kuului kuorona.
Olen harvoin sanaton mutta nyt kommunikaatiokyky meni minuuteiksi. Tytötkin melkein säikähtivät, kun yleensä niin nauravainen ihminen meni vallan vakavaksi. Isoiskoni nauroi helpotuksesta, sillä hän oli joutunut kaksi päivää puremaan kieleensä ja selittelemään kaiken maailman juttuja siitä olemattomasta naistenillasta. (Olen miettinyt viime aikojen keskusteluja ja täytyy sanoa, että juksata hän kyllä osaa.)

Kauaa en vatvoa hämmenystäni, sillä emäntätestin tehtävät alkoivat heti. Kaaso oli koristellut kirjan, jossa oli tehtäviä, vanhoja mainoksia (Mitä väsynyt aviomies tarvitsee? / Antakaa väriä ja kauneutta hiuksillenne!) ja vanhan kansan seurusteluohjeita:
"Kun kihlajaiset oli pidetty, niin sulhanen ja morsian menivät yhdessä kävelemään kaupungille kynkätysten. Siitä sanottiin "provgång". Ihmiset katsoivat heitä ikkunoista ja jos oli kesä, aukaisivat akkunoita ja katsoivat vielä perään. Akkunat vain paukkuivat ja huudettiin huraata."


Pikkusiskoni ei ole vain kuvataiteilija vaan myös runoilija ja hän oli kirjoittanut tehtävänannot runomuotoon. (Siskoni blogi täällä.) Ensimmäinen tehtävä oli kerätä kukkia ja tehdä seppele. Sehän kuuluu ehtoisan emännän perustaitoihin. Koulun vieressä on niitty ja kaasolla rautalankaa, joten lopputulos oli hyväksyttävä. Sen jälkeen tarjolla oli kahvia ja pullaa ja sitten soitettiin eräälle ystävälle, jolta sain uuden tehtävänannon.

Tuleva rouva laitettiin töihin. Tehtäviä nimittäin piisasi:
Kunnon vaimo kantaa perheelle vedet niin kahvia kuin pottujakin varten. Tämä toteutettiin kilpailuna: vesivati piti kantaa läikyttämättä pujotteluradan läpi. Alkueriä oli kaksi ja finaalin voitti morsian - kuulemma dopingilla, sillä minulla oli housut jalassa.
Perheenäidin on hyvä oppia ergonomiset työtavat jo heti alusta alkaen. Niinpä minun piti ripustaa pyykkejä markkeeranneet lappuset pyykkinarulle kunnon jalkakyykkyjen avulla. Maisema ei olisi voinut olla suomalaiskansallisempi: naru kulki koivusta keltaiseen saunamökkiin ja takana velloi auringon paistama viljapelto.

Pyykistä siirryttiin lakananvetoon, sillä kyllähän emäntä osaa lakanat pakata. Kaaso tuli toiseen päähän ja vedosta tiukka kilpailu. Hieman oli kuulemma taittelussa parantamisen varaa, mutta suoritus kuitenkin hyväksyttiin.

Eivätkä hommat tähän jääneet. Sisällä jalkaani laitettiin lattiaharjat ja minua kehotettiin lakaisemaan koulun liikuntasalin lattia. Tunsin itseni eri fiksuksi luistellessani narut ja harjat jaloissa pitkin lattioita, mutta vanhempia emäntiä kyllä nauratti.
Sitten minulle valkeni, että kaikki tämä tempominen oli vasta alkulämmittelyä. Harrastin aikoinaan 13 vuotta tanssimista, kunnes tulin järkiini ja lähdin yliopistoon opiskelemaan itselleni kunnon ammatin. Tätä eivät nuoruuden ystävät olleet tietenkään unohtaneet. Sain yhdestä kassista morsiamen vaatteet ja sen jälkeen valita levyltä mieluisan häämarssin. Tehtävänä oli improta vähintään minuutin mittainen tanssi. Tilanteesta on video, jota en ehkä halua ikinä nähdä. Mies voi katsoa sen sitten, kun nimet on paperissa ja olemme turvallisesti naimisissa.

Suomalaiset perinteiden velvoittamana edessä oli tietysti myös morsiussauna. Ajoimme ensin uimaan läheiselle uimarannalle. Tytöt olivat tilanneet minulle taas suomalaisen peruskokemuksen: juuri kun pääsimme rantaan, alkoi sataa ja ukkonen jyrähdellä. Ilma on kuin morsian, muistuttelin seuruettani. Vesi oli onneksi niin kylmää, että pelkkä pulahdus riitti, minkä jälkeen sullouduimme hetkeksi pukukoppiin pitämään kaatosadetta. Hyvissä bileissä on tiivis tunnelma.
Saunassa sain rentoutua mutta ei ihan ilman maksua. Minut istutettiin kuusen oksien päälle, jotta ei morsiamen elämässäkään pääse totuus unohtumaan. Sitten päähäni rikottiin kaksi kananmunaa hedelmällisyyttä tuomaan, selkääni hierottiin suolaa, jotta vanha suola ei janottaisi, ja siihen päälle heitettiin jauhoja, jotta talossa riittää leipää ja vaurautta. Kun olin puhdistautunut tästä kaikesta, sain kasvonaamion ja hunajahoidon ja saunan jälkeen ihooni ihania kotimaisia rasvoja ja hoitotuotteita.

Saunan jälkeen pääsin ruokapöytään ja syömään niitä herkkuja, joita siskoni oli aamulla siihen "naisteniltaan" leiponut. Kyselin vanhemmilta emänniltä vinkkejä avioliittoon ja sain lopulta kuulla, että olen läpäissyt emäntätestin. Palkintona oli kaksi todistajien allekirjoitusta maistraatin papereihin ja emännän käsivoide.

Miehelle ilmoitin, että olen valmiimpi emännäksi ja aviovaimoksi kuin koskaan ennen, sillä siitä kukkaseppeleestä tuli kyllä todella hieno.

Kiitos rakkaat naiset! Erityiskiitos kuvista Marjalle. 


2 comments on "Meidän häät: polttarit eli emäntätesti"
  1. Perinteinen morsiussauna on tullut itsekin järjestettyä parillekin ystävälle ja omalle siskolle. Ihana tapa!

    ReplyDelete
  2. Se on kyllä ihana tapa! Naimisiin menon parhaita puolia ovat ehdottomasti nämä ystävien järjestämät yllätykset - tai no, on se mieskin kiva saada :D

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?