Friday 12 January 2018

Arrgghh! Saksalainen liikennekulttuuri

Kotimatkalla lentokoneessa vieressäni istui työmatkalainen, joka oli kovin kiinnostunut elämästä Saksassa. Valitin, miten suomalaiselle Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa on vallan liikaa väkeä ja populaa, sillä suomalainen tarvitsisi joskus tilaa hengittää. Matkaseuralainen tuumasi, että siellä kuitenkin osataan toimia liikenteessä ja ollaan totuttu siihen, että teillä on muitakin liikkujia, joten hommat sujuvat. Tähän minä, että älä pyydä minua aloittamaan teemasta saksalainen liikennekulttuuri.

Olen rauhallinen ihminen, mutta jos joskus hermostun ja näen punaista, se tapahtuu yleensä kadulla eli liikenteen seassa. Eikä se johdu siitä, ettenkö kestäisi muiden liikennevirheitä, vaan siitä, etten kestä saksalaisten tapaa kommunikoida liikenteessä. Hämmennyn ja nolostun edelleen joka kerta, kun pyöräilevä aviomies kehtaa käsimerkkien avulla näyttää autoilijoille näiden pöllöilyn. Ei tehä tästä nyt numeroo, ajattelee suomalainen, vaikka onkin juuri meinannut jäädä suojatiellä auton kiilaamaksi.

Myönnetään, Saksassa on totuttu muihin autoilijoihin ja ruuhkiin ja siksi ympäröivä liikenne osataan ottaa aika hyvin huomioon. Kävelijänä en Suomessa aina uskalla hypähtää suojatielle, vaikka tiedän, että autojen pitäisi pysähtyä. Saksassa ne pysähtyvät varmemmin, paitsi joulun alla, kun meinasin saman päivän aikana jäädä kaksi kertaa suojatiellä auton alle. Katumaastureita molemmat, kuinkas muuten.

Saksalaisen korrektiuden ja kohteliaisuuden keskellä liikenteestä on kuitenkin muodostunut paikka, jossa saa näyttää tunteita. Siellä on oikeutettua huutaa tuntemattomille ihmisille päin naamaa, riidellä, haastaa riitaa tai vähintään näyttää keskaria. Tämä johtuu siitä, että saksalaisen liikennekäyttäytymisen kulmakivet ovat:

1. Minä olen aina oikeassa.
2. Jos minä en olisikaan oikeassa, sinä olet joka tapauksessa väärässä.
3. Ja koska sinä olet väärässä, minun oikeuteni on kertoa se sinulle.

Norjalainen ystäväni kertoi hiljattain, että yhdeksän vuotta Kölnissä on alkanut vaikuttaa. Ennen hän ei olisi ottanut liikenteen seassa kontaktia, mutta nykyään hän kyllä osoittaa autoille, jos nämä törppöilevät eivätkä pysähdy kävelijän edessä. Ei hän nyt sentään sormimerkkejä näytä, mutta  jo käsien levittely sisältää kuulemma enemmän tunteita kuin keskivertonorjalainen haluaa kadulla esitellä.
Sain vähän aikaa sitten elämäni pahimmat haukut ja aivan tässä kotikulmilla. Pyöräilin yksisuuntaista katua kohti keskustaa. Risteyksissä kannattaa olla varovainen, sillä oikealta tulevilla on etuajo-oikeus. Yhtäkkiä takaani kuuluu tööttäilyä. Kestää tovin, ennen kuin tajuan, että se on tarkoitettu minulle. Siinä vaiheessa naisautoilija on jo veivannut ikkunan auki ja karjuu kirosanojen kera, miksi en voi ryhmittyä pyöräni kanssa niin, että hän pääsisi ohi. Kadulla kulkevat kääntyvät katsomaan, koska tilanne on niin kummallinen. Vastaan, että kukaan ei ikinä yritä mennä tässä kohtaa ohi, koska tilaa ei ole ja edessä odottaa sitä paitsi punainen valo. Autoilija rauhoittuu mutta kiilaa liikennevaloissa niin lähelle, että olisin varmasti kaatunut, jos en olisi seissyt pyörän kanssa.

Tärisen vielä puoli tuntia tilanteen jälkeen mutta lohduttaudun sillä, että ehkä naisella oli todella huono päivä ja yksi pyöräilijä heitti kupin lopulta nurin. Mutta silti..!

Toki on niin, että kun liikennettä on paljon, pienetkin virheet näkyvät ja tuntuvat. Kölnin keskustan alueella ajaminen on todella stressaavaa, mutta ei kenenkään päivä varmaankaan siitä parane, että räyhää viattomille ohikulkijoille, varsinkaan omista virheistään. 

Alan jo pikku hiljaa tottua saksalaiseen liikennekulttuuriin, mutta edelleen ärsyttää, jos joudun liikenteessä kontaktiin jonkun kanssa. Nykyään näytän sentään, että tiedän oikeuteni ja osaan vastata, mutta keskariin tai huutamiseen on vielä pitkä matka. Yritän muistuttaa itselleni, että olen kohtelias ulkosuomalainen, jonka kommunikaatioon saksalainen aggressiivisuus ei kuulu. Ehkä sitten olen täysin kölniläistynyt, kun löydän itseni huutamasta ventovieraille. Nauttivatkohan ne siitä?
6 comments on "Arrgghh! Saksalainen liikennekulttuuri"
  1. Hei! Hyvä teksti! Itse istuin ratin takana sinä maagisena päivänä, kun lunta tuli yhdessä päivässä kunnon kinokset. Oijoi. Normaalisti 20 minuutin työmatka otti sinä päivänä 2 tuntia! Oli oikeastaan hieman huvittavaakin, kuinka saksalaisilla ei ollut yhtäkkiä mitään käsitystä ajamisesta. Monilta varmasti puuttui talvirenkaat, ja keli todella oli kamala tottuneemmallekin. Mielestäni kuitenkin tilanne näytti siltä, että kuskit pelkäävät enemmän autonsa kuin henkensä puolesta liikenteessä. Onhan se näet loogista että lumisateessa ajellaan 5km/h, mutta kuivalla kelillä voi ajaa Autobahnilla 200 km/h ja lukea sähköposteja samalla ;) ...ja niistä ohituksista en viitsi edes aloittaa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, lumimyrsky saa täällä kyllä kaiken sekaisin! Kaksi tuntia kuulostaa jo aika käsittämättömältä. Eikö 5 km/h ole jo kaiken mahdollisen vaarantamista, jos ei muiden niin ainakin kanssaliikkujien :D Kerran olin myös sellaisen kuljettajan kyydissä, joka hurjasteli päivänvalossa motarilla yli 200 km/h, niin että minua hirvitti, mutta ajoi illan pimettyä kotimatkalla vain 100 km/h... Onhan se hyvä ottaa varovasti, mutta illalla ei ollut muuta liikennettä ja ajokeli oli muuten hyvä. Noiden keskinopeus olisi varmaan ollut ihan ok ;)

      Delete
  2. Heidi sun pitää muuttaa tänne maalle, noita sinun ongelmia ei ole täällä ollenkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkistä! Se voisi todellakin auttaa asiaan :D

      Delete
  3. Liikenteessä on aina mukana heikkohermoisia ja liikenneraivoa esiintyy joka maassa. Kannattaa säilyttä hermonsa ja hillitä kielensä vaikka joku provosoi ja olla vastataamatta samalla mitalla takaisin. Saksan liikennelain mukaan on mahdollista määrätä sakkorangaistus myös sanoilla ja eleillä tehdyistä loukkauksista. Täällä tavallisisia loukkauksia on käsitelty oikeudessa ja niillä on hintansa 150€- 2500€ välillä. Tuomarien määräämien sakkorangaistusten lista on pitkä, mutta otan muutaman esimerkin nonverbaalisista loukkauksista: kielen näyttämisestä (150 €),sormella omaan päähänsä koputtamisata ("Vogel" zeigen 750€),"Scheibenwischer"-eleestä (1000€)ja keskisormen näyttämisestä ("Stinkefinger" zeigen 4000€). Verbalisista loukkauksista esimerkisksi "Dumme Kuh" on maksanut 300€, "Du Wichser" 1000 €, "Idiot" 1500 €, "Schlampe" 1500€, "Fieses Miststück" 2500€, "Alte Sau" (2500 €), mutta en tässä opeta niitä suomeksi. Varmuuden vuoksi poliisia ei kannata sinutella tai ruveta käsirysyyn.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Katriina näistä mielenkiintoisista tiedoista! Niin kummallisia tilanteita ja aggressioita olen tuolla liikenteessä nähnyt, että en yhtään ihmettele, jos ne ovat johtaneet oikeuteen asti. Olen päättänyt mennä turvallisen kautta; käsien heiluttelu ei kai ole maksanut kenellekään mitään. Kerran eräs autoilija oli alkanut vaatia pyöräilevältä aviomieheltäni henkkareita, vaikka virheen oli tehnyt auto eikä mies. Oli siis vain sellainen tilanne, jossa autoilija ei suostunut myöntämään ajaneensa väärin. No, mies nauroi ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Mutta että ihan henkkarit!

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?