Wednesday 10 January 2018

Voiko äidinkielen unohtaa

Kuva: Pixabay
Käyn Suomessa useita kertoja vuodessa, suomi on työkieleni eli saan puhua sitä päivittäin ja myös luen ja kirjoitan suomeksi joka päivä. Silti minulla on sellainen olo, että seitsemän ulkomaanvuotta ovat alkaneet näkyä ja kuulua ja vaikuttaa omaan äidinkieleen. Apua!

Kieli on elävä organismi eikä Suomessa tällä hetkellä puhuttu suomi ole enää täysin se sama, jonka jätin taakseni lähtiessäni maailmalle. Muutamia sääntöjäkin on muutettu. Anteeksi vain, mutta minusta on edelleen parempi kirjoittaa "alkaa tehdä" eikä "alkaa tekemään", vaikka nykyään ei enää tarvitsekaan.

Kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja tuoreiden ilmiöiden, kuten vaikka teknologian, myötä. Tv-viihde ja mainokset suoltavat mediatilaan sloganeita ja sanontoja, puhumattakaan kaikista julkkiksista, joista minulla ei ole enää vuosiin ollut minkäänlaista käsitystä. Äidinkielisetkään eivät välttämättä tunne kaikkia mahdollisia ilmassa kieppuvia sanoja, mutta ulkosuomalaiselle ne ovat kuin isku vasten kasvoja. Muistan ensimmäisinä Saksan vuosina, kun eräs 30 vuotta ulkomailla asunut rouva kertoi, miten vaikeaa hänen on ymmärtää Helsingin Sanomissa viljeltyä sanastoa, vaikka suomen kieli onkin säilynyt sujuvana kaikkien ulkomaanvuosien läpi.

Okei, ehkä vähän liioittelen. En usko, että ulkomailla asuva kykenee mitenkään pysymään perässä   kulloisenkin hetken "tämä täytyy tietää" - asioista eikä hänen tarvitsekaan. Pelottavimmin kielen unohtaminen konkretisoituu silloin, kun tutut sanat alkavat tuottaa vaikeuksia. Joskus pää lyö täysin tyhjää. Joskus tai aika usein sana tulee nopeammin mieleen saksaksi. 

Koska käytän suomea päivittäin, tietty perussanasto on oikein hyvin tallella. Ongelmia tulee, kun mennään pintaa syvemmälle. Joululomalla tutkin kummityttöni kanssa avaruutta käsittelevää kirjaa. Hän näytti kuvia, ja minun piti selittää, mitä siinä on. Sana "meteoriitti" oli pakko luntata kirjan tekstistä, koska ei muuten tullut mieleen.

Usein myös asiat, joista on viimeksi puhunut saksaksi, sanallistuvat nopeammin, no saksaksi. Selitin vanhemmilleni tuttavien uudesta talosta, jonka yhteydessä olleeseen vanhaan talliin on nyt rakennettu sauna. Talo on aikoinaan rakennettu perheelle, joka oli.. hm, mikähän se sana on... itse-jotakin. Siis omavaraistalous? Ehdotti isäni. Aivan niin.

Kielen rakenteet liikkuvat vielä sanastoakin syvemmällä. Muistan, kun aloin pikku hiljaa pärjätä saksan kielellä. Opiskelin kieltä aktiivisesti ja innostuin asiasta niin, että aloin huomaamattani siirtää rakenteita kielestä toiseen. Sain joskus palautetta Suomen ystäviltä, että kiitos viestistä, mutta voisitko seuraavan kerran laittaa verbit oikeaan paikkaan. Joskus kävi niinkin, että kirjoitin lauseet valmiiksi ja siirsin sitten vasta verbit sinne, minne ne suomen kielessä kuuluvat.
Kuva: Pixabay
Tästä on sittemmin jo päästy, mutta pitkä tauko suomen reissuissa näkyy aina siinä, että saksan rakenteilla kirjoitettu suomi ei kuulostaa enää aivan täysin kummalliselta. Ja yhdyssanat! Niiden hahmottaminen on vaikeutunut vuosi vuodelta.

Vaikka teen tietoisesti töitä suomen kielen säilyttämisen eteen, tehtävä tuntuu joskus mahdottomalta. Siksi onkin enemmän kuin mahtavaa se, että saan tänä vuonna viettää kokonaisen kuukauden Suomessa. Sain nimittäin paikan hämäläisessä pikkukylässä sijaitsevasta kirjailijaresidenssistä. Olen innoissani, koska maaliskuun ajan ympäristöni kieli tulee olemaan suomi eikä minun tarvitse ajatella saksaa juuri yhtään. Haaveilen myös suomalaisista marketeista, joista saa ruisleipää ja salmiakkia vaikka joka päivä. Yliannostus, täältä tullaan!

Kuukauden tarkoitus ei ole vain kirjoittaa seuraavaa kirjaa vaan myös päivittää suomen kieleni vuoden 2018 tasolle. Vakoilen suomalaisia, kuuntelen heidän sanojaan ja ihmettelen uusimpia muoti-ilmiöitä, joista täällä Saksassa ei ole kuultukaan.

Mutta sen olen vakaasti päättänyt, että en tule koskaan viljelemään anglismeja, jotka tuntuvat nykyään olevan muodissa. Kuulin nimittäin joululoman aikana ohimennen sellaisia lauseita kuin "Mitä sä aiot tehdä sen parttimen kanssa" ja "Lähetäksä sen memon eteenpän". Meillä on niin kaunis ja rikas kieli, että pidetään se hyvänä ja omavaraisena, jotta Agricolan ei tarvitse kääntyä haudassaan.

Miten sinä pidät yllä äidinkielen taitoa?
24 comments on "Voiko äidinkielen unohtaa"
  1. Mielenkiintoita lukea aina näitä mietteitä. Ihmisten monikielisyys kiinnostaa suunnattomasti,vaikka en itse koskaan ole asunutkaan muualla, kuin Suomessa. Töitä olen tehnyt kaksi- tai useampikielisten lasten kanssa, ehkä se kiinnostus johtaa sieltä.

    Luin joskus tutkimuksen Virosta Suomeen muuttaneiden nuorten kielitaidosta. He puhuivat kotona vironkieltä ja kävivät kerran viikossa kerhossa, jossa sitä puhuttiin. Mutta ympäristönkieli vaikutti jo lyhyessä ajassa kovasti ja sanavarasto "köyhtyi".

    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, toivottavasti pääsen lukemaan myös monia vastauksia aiheeseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monikielisyys on tosiaan mielenkiintoinen juttu!
      En olisi ikinä ajatellut, että arkeni tulee olemaan useamman kielen värittämä, semminkin kun olen aina ollut kiinnostunut lähinnä vain suomen kielestä. Täällä maailmalla on viehättävää tavata monikielisiä perheitä ja kuulla, miten missäkin perheessä on kommunikaatio hoidettu. Ympäristön vaikutus on ehdottoman suuri, ja siksi suomalaisäideillä on haastetta kehittää tai pitää yllä lastensa suomen kielen taitoa. Onneksi on Suomi-kouluja ja kesälomamatkoja Suomeen =)

      Delete
  2. Ihanat kuvat! Huippis-blogi! Ja kirjoitus joka kolahti meikäläiseen korkealta ja kovaa! Äidinkieli, suomi, sitä täällä meidän kotonakin päivittäin puhutaan 6- ja 7- vuotiaiden lasteni kanssa. Niin ja mieheni kanssa, silloin kun hän töiltään kerkiää kotona pyörähtämään...On ollut aivan hurjaa huomata etenkin nuorimmaiseni kohdalla, kuinka saksan sanoja aluksi vain hiljalleen hiipi leikkeihin ja ruokapöytäkeskusteluihin, mutta nyt niitä tulee jo sellaisella volyymillä ettei tämän äidin saksan intensiivikurssin annilla meinaa enää läksyissäkään osata auttaa, tai ei ehdi, kun lapsi hoksaakin alun hämmennyksen jälkeen itse mistä tehtävissä on kyse. Hienoa, joo tottakai. Samalla hurjaa huomata, kuinka umpisuomalaiselle esikoulun Suomessa skipanneelle (täällä kun kouluun tosiaan mennään vuotta aiemmin) tyttärelleni ei ole ehtinyt muodostua lainkaan sanavarastoa omalla äidinkielellä esimerkiksi koulutarvikkeista. Meillä aivan arkipäivää ovat suomen seassa vain muutamia mainitakseni spitzerit, lineaalit, hausaufgabemapit ja buntstiftit. Perheeni arjessa uusia verbejäkin on kehittynyt, kuten kleebetä (liimata), ” Äiti, voinko mä nyt kleebetä tän blatin tähän sivulle?” ”Ei viitsitä nyt streitata” (riidellä) ”Mennään pliis sinne badiin, jossa on se blaue rutsche”
    Etenkin näin opettajaäitinä on ollut aivan huikean mielenkiintoista seurata tätä lasteni kielen kehittymistä, sulautumista osittain suomen kieleen, kielitietoisuuden kehittymistä puhumattakaan baijerilaisesta koulukulttuurista. Siitä minulla olisi paljonkin sanottavaa...😉
    Paljon olen pohtinut myös tätä ”sekokieltä”, onko se hyvästä vai pahasta. Mitä mieltä sinä olet? Ainakin me ymmärrämme toisiamme ja sekös vasta tärkeää onkin. Ja kielillä leikittely on meistä kaikista tosi mukavaa! Enkä myöskään usko Agricolan tämän vuoksi kääntyvän haudassaan 😊
    Ps. Meillä myös luetaan paljon kirjoja, enimmäkseen omalla äidinkielellä. Hieno postas sinulta muuten tämäkin.
    Valoa ja voimaa Heidi sinulle kevääseen ja terveisiä aurinkoisesta Münchenistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Piia mahtavasta palautteestasi ja kommentista!
      Olipa mielenkiintoista kuulla esimerkkejä teidän perheestä. Lapsi oppii uusia sanoja uusien tilanteiden myötä, ja aika mainio ajatus tuo, että tietyt asiat omaksutaan tosiaan vain saksaksi, kun niitä ei vielä ole suomalaisessa sanavarastossa.

      Kielen pääasiallinen tarve on sujuva kommunikaatio, jolla ei aina ole mitään tekemistä niiden ohjeiden kanssa, joita kielenhuoltajat hiljaisissa huoneissaan miettivät. En itse usko "puolikielisyyteen". Jokaiselle kehittyy varmasti yksi selkeä äidinkieli, jonka rinnalle voi oppia tai omaksua muita kieliä. Kielitilanne voi varmasti tuntua joskus sekavalta, ja kielet ja ilmaisut hyppiä kielestä toiseen, mutta uskoisin, että kasvaessaan lapsi alkaa erottaa kielet toisistaan ja ohjailla niiden käyttöä tietoisesti. Kielillä leikittely on rikkaus, kuten sekin, miten hienoa on, jos lapsi pääsee ympäristöön, jossa hän voi oppia monia kieliä. Se on kallista pääomaa sitten myöhemmällä iällä =) Laita ihmeessä ylös näitä teidän kielikukkasia, koska ei niitä muuten sitten enää myöhemmin muista.

      Saatan muuten olla tulossa kirjailijavierailulle Müncheniin vielä tämän kevään aikana. Tarkempi aika selviää, kunhan paikallinen yliopisto ja Suomi-koulun saavat päätettyä asiasta. Ehkäpä siis nähdään! =)

      Delete
  3. Ei omaa äidinkieltään varmasti koskaan voisi kokonaan unohtaa, mutta kyllähän se välttämättä heikentyy, jos sitä ei aktiivisesti käytä ja kehitä. Itse olen nyt paluumuuttaja huomannut, että kyllä se omakin suomi välillä vähän kangertelee, vaikka Saksassa asuessa elin arjen kuitenkin melkein kokonaan suomeksi... Jotenkin sanavarasto supistui ja sanoja joutuu välillä hakemaan kauemmin mielessään ennen kuin muistaa ne. Juuri eilen mietin pitkään, että mikäs sen liimapintaisen muovin nimi nyt olikaan, jolla ne koulukirjat päällystetään. Ei ole sanaa kontaktimuovi tarvinnut vuosiin käyttää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän ympäristöllä on aika suuri vaikutus kielitaitoon ja -tajuun, vaikka kotona pelkkää suomea puhuttaisiinkin. Ja nimenomaan tuollaiset käytännön asiat ja tavarat, joita pyörittelee arjessa toisella kielellä, voivat tuntua kummallisilta. Miten teidän lasten kielitaito, luuletko, että saksan kieli tulee pysymään vahvana paluun jälkeenkin? Luulisi sen olevan sellaista kapasiteettia, joka on helppo palauttaa sitten joskus aikuisena, jos vaikka haluaisi lähteä tänne uudestaan.

      Delete
  4. enpä usko että se oma äidinkiele voi unohtua, varsinkaan jos sitä yrittää käyttää niin usein kun mahdollista ja Suomessa kielikylvyssä.mutta eittämättä onhan 40 vuotta täällä svea mamman huomassa tehnyt tepposensa ja niitä sanoja joutui silloin tällöin hakemaan. nauti täysillä suomen kuukaudesta terv jaana

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tuskinpa äidinkieli kokonaan unohtuu mutta ruostumaan se kyllä voi päästä. Vain kerran olen tavannut ihmisen, jonka suomen kielestä en olisi voinut sanoa, että hän on äidinkielenpuhuja. Oli halunnut "unohtaa" suomen ja puhunut parikymmentä vuotta pelkkää saksaa. Kielen palauttaminen ei sitten enää käynytkään ihan helposti.

      Kiitos, odotan tosi paljon, että pääsen Suomeen elämään normaalia elämää, siis ettei kuukausi ole pelkkää lomailua ja toisten nurkissa kyläilyä vaan saan hetken pyörittää siellä omaa arkeani =)

      Delete
  5. Vasta 2 vuotta poissa Suomesta mutta silti suomi on jo lähtenyt rapistumaan. Haasteena tällä hetkellä on se, että opinnot on englanniksi joten sitä tulee väistämättä käytettyä paljon, ja lisäksi iltaisin yritän opetella maan kieltä. Suomea luen/kirjoitan lähinnä somessa - ja se näkyy.
    Vaikka välillä huolettaa että mitä mun ennen niin hyvälle kielelle on käymässä (äidinkieli oli koulussa vahvuuteni), niin oon vakuutellut itselleni että saan sen vielä kuntoon. Tässä vaiheessa vaan on tärkeämpää oppia uusi kieli ja samalla hioa sitä enkkua entistä ammattimaisempaan muotoon. Kolmea kieltä päivittäin käyttäessä (ja siihen vielä totutellessa) kieliä tulee helposti sekoiteltua, mutta juuri nyt se ei haittaa - päinvastoin, tuntuu vaan kivalta muistaa joku sana uudella kielellä suomen sijaan :) Aivan kuten edelliselle kommentoijalle, myös itselle on ollut hurjinta huomata miten en osaa jonkun aihealueen sanastoa lainkaan suomeksi, vaikka Suomessa olenkin lähes koko elämäni asunut. Englanninkielisten opintojen myötä kun sitä “ammattisanastoa” ei suomeksi tule, ja kauhulla odotan sitä jos joskus päädyn Suomeen töihin :D

    Tällä hetkellä menee siis kielet sekaisin, mutta tulevaisuudessa aion kyllä kiinnittää huomiota suomen ylläpitämiseen ja sen hiomiseen. Sen lisäksi että haluan itse käyttää mahdollisimman monipuolista ja puhdasta kieltä, haluan luonnollisesti myös mahdollisten lasteni oppivan mahdollisimman hyvin suomea. Eli vaikka suomi on nyt laitettu hieman taka-alalle, niin odotan jo sitä kun ehtii vaikkapa taas lukea suomeksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa tutulta!
      Ensimmäisen ulkomaankeikkani aikana omaksuin myös niin nopeasti englantia, että suomen kanssa tuli vaikeuksia. Ja nyt Saksassa on tosiaan vaikea välttää vaikutteita. Onneksi tilanne on tasaantunut sitä myötä, kun saksan kielen taito on parantunut, eikä sen puhuminen vie niin paljon energiaa tai häiritse suomea.

      Luulen, että paljon tekee jo se, että on näistä asioista tietoinen. Niin kuin itsekin tuumasit, ei suomi mihinkään häviä vaan löytyy kyllä sitten, kun sen aika taas koittaa =)

      Delete
  6. Hyvin sä ainakin kirjoitat: ei todellakaan näe kirjoitetusta kielestä, että oot asunut niin kauan pois Suomesta! :) Luulen, että äidinkieli on kuin mikä tahansa muukin kieli: käyttämättömänä se ruostuu, muttei toki unohdu, vaikka joskus tuleekin oikosulkuja. Mäkin olen huomannut etenkin tuon, miten uudissanoissa ei pysy perässä. Onneksi teknologia mahdollistaa ylläpitämisen ja kotimaan kehityksen seuraamisen niikseen, kun siinä haluaa pysyä matkassa. Nimittäin esim. pöljänkuuloisia uusanglismeja en minäkään halua omaksua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anu!
      Joskus mietin, että ehkä täällä ulkomailla tulee entistä tietoisemmaksi äidinkielestä ja sen variaatioista, joten saattaa olla, että kirjoittamani teksti on elävää juuri siksi, että se on kirjoitettu näissä olosuhteissa. Ainakin olen kovin tietoinen tästä kielikysymyksestä ja odotan kovasti Suomen kuukautta ja kielikylpyä! Ehkäpä "hyvä" suomen kieli säilyy meidän ulkosuomalaisten mukana, kun emme ala viljellä anglisismeja =D

      Delete
  7. 15 ulkomaanvuotta. 3 lasta. Lapset eivät puhu suomea, vanhemmat kyllä. Pidän huolta kielestä kirjoittamalla ja lukemalla. Koska käyn Suomessa harvakseltaan, viimeksi keväällä 2011, ei niistä uusimmista sanonnoista ja julkkisjutuista ole mitään kutinaa, mutta toisaalta en koe menettäneeni suomenkieltä.

    Englanti on paitsi työkieli niin myös omien lasten ja ympäristön kieli. Epäilemättä on paljonkin asioita jotka osaan englanniksi paremmin kuin suomeksi, mutta se johtunee siitä että kosketus niihin asioihin on tämän kielen pohjalta. Viimeisen vuoden aikana olen saanut työssä suomalaisten asiakkaitten kanssa oppia rakennusteknistä sanastoa suomeksi ja mun uuteen sanastoon (Helsingin keskustassa kerrostalossa kasvaneena) kuuluu esimerkisi sellaisia sanoja kuin ryömintätila ja saostuskaivo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, oletpa ollut pitkään poissa Suomesta! Minulle jo kolme kuukautta ilman Suomen visiittiä on pitkä pätkä. Puhutko lapsillesi lainkaan suomea, vaikka he vastaisivatkin englanniksi?

      Mielenkiintoista tosiaan, miten sanasto kertyy sen mukaan, mitä milläkin kielellä tarvitaan. Taidan poimia mainitsemasi yhdyssanat lempisanalistalleni - niin kivoja äänteitä! Täällä ulkomailla tulee joskus makusteltua tavallisia suomalaisia sanoja ja mietittyä, miten sointuvia äänteitä niissä onkaan.

      Delete
  8. Minä kirjoitan suomeksi työkseni, mutta pääsen hyvin harvoin käymään Suomessa. Se on vain yksinkertaisesti liian kallista. Olen itsepäisesti lukenut läpi vuodet suomeksi (muutin ulkomaille -95) ja se auttaa. Mutta kuten tuossa blogissa sanoit, kieli muuttuu. Kivat sanonnat ja "tässä ja nyt"-fiilis varmasti puuttuvat teksteistäni. Se harmittaa. Suomessa ei ole oikein ketään johon pitäisin niin säännöllisesti yhteyttä, että se auttaisi säilyttämään kielen niin vivahteikkaana kuin haluaisin. Haaveilen myös kuukauden Suomen lomasta ensi kesänä. Antoisaa työlomaa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kielen hallinnassa auttaa kyllä kovasti, jos sitä saa käyttää ammatikseen. Suomen kielen opettajana elelen minäkin suomalaisessa kuplassa täällä Saksassa, mutta vieraita vaikutteita tulee silti. Juuri sellaiset hauskat ja ajankohtaiset sanonnat ja kielileikit jäävät valitettavasti oppimatta, mutta niitähän tulee ja menee koko ajan uusia, joka kuka niitä edes jää muistelemaan =)

      Ja kiitos! Odotan Suomen kuukautta jo kovasti.

      Delete
  9. Onneksi on blogit ,jotka ylläpitävät suomen taitoa:) Pääsen harvemmin puhumaan suomea, mutta meillä täällä on kerran kuussa suomalainen kirjasto ,josssa puhumme sitten koko illan;D Huomaan nykyään kuitenkin joskus hapuilevani suomenkielisiä sanoja, sellaisia harvinaisempia, en aina muista niitä heti, vaan vasta jälkeenpäin että "ahaa" sehän se oli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa kiva, että siellä kokoontuu suomalainen yhteisö, vaikka sitten edes kerran kuussa =) Blogit ovatkin hyvä tapa pitää yllä kieltä, kun pääsee sekä lukemaan että kirjoittamaan. Joskus lohdutan itseäni sillä, että eivät kaikki äidinkielisetkään muista heti kaikkia sanoja, joten suotta murehtia.

      Delete
  10. Olen sitä mieltä että äidinkieli ei voi unohtua mutta sanavarasto voi todella heikentyä valtavasti.
    Lähdin Suomesta pysyväisesti 43 vuotta sitten ranskaan enkä ole käyttänyt suomenkieltä paljoakaan sillä vaimoni ja lapsemme ovat ranskalaisia ja en itse ole työskennellt suomalaisissa yrityksissä enkä usein ole käynyt Suomessa joten suomekielen käyttä on supistunut aivan miniimiin.
    On todella hassua kun joutuu joskus käyttämään sanakirjaa (netissä) löytääkseni joitakin suomalaisia sanoja jota harvoin olen käyttänyt.
    Toinen asia joka on vähän negatiivisempää on suomenkieln laadullinen katoaminen !! Lehdistön, radion ja television käyttämä suomenkieli on todella muuttunut yli 40 vuoden aikana - eikä mielestäni hyvään suuntaan. Näiden meedioiden käyttämä kieli on mielestäni nykyisin alkeiskoulun tasoista eikä se näytä häiritsevän ketään.
    Toivotan kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta
    Terveisin
    Paavo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taisin jossain kommentissa jo mainitakin siitä, että puhekieli valtaa koko ajan enemmän alaa Suomessa. Sen käyttö on hyväksytympää myös mediassa eivätkä lapset ja nuoret aina enää huomaa eroja. Samaan aikaan kielen ohjailu esim. sanomalehdistössä on vähentynyt, kun kielenkorjaajia ei säästösyistä enää palkata. Tuntuu siltä, että ennen kiinnitettiin yleisesti enemmän huomioita oikeakielisyyteen. Toisaalta nykyisessä mediamaailmassa kaikki kirjoittavat koko ajan, joten ohjailua on paljon hankalampi tehdä. Kieli elää ja muuttuu ja tällä hetkellä ehkä vain nopeammin kuin ennen.

      Delete
  11. Olen ollut täällä kohta 20 vuotta ja vielä suomi sujuu. Epäilen, että ajattelen ja näen unetkin suomeksi. Toisaalta en ole oppinut englantia niin perinjuurin kunkin voisi. Ja mulla on ihan sama: alkaa tekemään on ihan kamalaa! Samoin kuin kiinteiden asioiden tippuminen milloin mistäkin: vesi ja neste tippuu, muu putoaa.

    Olen tavannut vanhempaa polvea, jotka ovat olleet täällä 40-50 vuottakin. Suomi sujuu mallikkaasti. Mutta kai meillä kaikilla on erilainen suhde kieleen ja muistijäljet erilailaisia. Kuumalla säällä muuten nykyään hukkuvat sanat sekä englanniksi ja suomeksi. Oluen tai parin jälkeen puhun oikein sujuvasti ruotsia :)

    ReplyDelete
  12. Äidikieltä ei voi unohtaa muuten kuin siinä tapauksessa että aivot ovat vaurioituneet.Se säilyy puhekeskuksessa tosin passivisena, jos sitä ei käytä. Uusimmat aivotutkimukset ovat antaneet mielenkiintoisia tuloksia aivojen puhekeskuksesta ja kaksi- ja monikielisyydestä, mihin en tässä puutu. Lähes 50 vuoden jälkeen en enää kipuile äidinkielen tai saksankielen kanssa. Minun huono suomeni näyttää olevan joillekin ihmisille Suomessa ongelma ei minulle. Heidän omansa ei ole mainittavasti parempaa. Maalaiset puhuvat niinkuin ympäristö ja maisterit sillä tasolla, että ovat kirjallisesta opinnäytteestä selvinneet.
    En osannut koskaan suomea sillä tasolla kuin kirjailijat ja suomenkieln yliopistitutkinnon suorittaneet, vaan sillä tasolla mikä vaadittiin v. 1966 kansakoulunopettjalta äidinkielen opetuksen pätevyyteen.

    Tällä iällä (71 v.) saksankielen sanavarastoni on suuri omalta ammattialaltani(erityisopettaja) ja alueilta, joita olen saksankielellä tarvinnut. Se tarkoittaa kaikea mahdollista kaunokirjallisista, tieteellisistä, pedagogisista, psykologisista ja muista asiateksteistä alkaen arkipäivän asioihin kuten ravintoon, terveyteen ja sairauteen, autoon, tekniikkaan ja rakentamiseen, eläin- ja kasvikuntaan jne. Suomalainen sanavarastoni on kasvanut sen verran kuin olen sanoja tarvinnut. Käytännössä ihmiset käyttävät yleensä kommunikaatioon 400 - 800 sanaa. Lopputoteamukseni on, että aivot pysyvät sitä kauemmin vireessä, mitä enemmän niitä käyttää ja kaksi kieltä on oivaa aivovoimistelua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista Anna!
      On tosiaan mielenkiintoista, miten samalla ihmisellä on erilainen sanavarasto eri kielissä riippuen siitä, millaisia aihealueita hän kommunikaatiossaan tarvitsee. Aika pieneltä tuntuu tuo ihmisen käytössä oleva sanamäärä. Lukeva ja kirjoittava ihminen tarvinnee päivän aikana hieman enemmän sanoja. Jostain tutkimuksesta luin, että lukeva teini-ikäinen hallitsee 15 000 sanaa ja lukemaan harjaantumaton tuhansia vähemmän.

      Kielten välinen aivojumppa on tosiaan hyväksi. Minulla oli viime vuonna suomen kielen kurssilla eräs 76-vuotias, joka totesi, että eipä tule dementiaa, kun pitää aivot työllistettyinä. Nyt keväällä hän ei kuitenkaan enää tullut kurssille.

      Delete
  13. Kylla kieli voin vaihtua. Mielestani siina ei ole mitaan outoa etta eri kieliymparistossa elaessa nain kay.
    En ajattele tata pahana, vaan todisteena siita etta olet elanyt hyvan elaman.

    Meidan ei tarvitse osata taydellista Suomea kun olemme laytaneet Finglishin.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?