Wednesday, 7 March 2018

Terveisiä kirjailijaresidenssistä

Olen nyt ollut viikon Suomessa ja kuusi yötä Sysmän residenssissä. Villa Sarkia on Nuoren Voiman liiton residenssitalo, jossa voi samaan aikaan asua kolme kirjailijaa. Meitä onkin täällä värikäs sakki. Ulkosuomalaisen itseni lisäksi täällä työskentelee intialainen runoilija ja espanjalainen romaanikirjailija, joka tosin asuu Saksassa.

Sysmä tarjoaa täydellisen kirjoitusrauhan. Kävelymatkan päästä löytyvät kaikki tarvittavat kaupat ja palvelut, mutta ihmisiä ei juuri näy missään. Ainoat kirjoittamista häiritsevät tekijät ovat ulkoiluun kutsuvat ihanat talviset pakkaskelit ja Yle Areena. Satuin nimittäin huomaamaan, että suositun norjalaisen nuortensarjan SKAMin kaikki tuotantokaudet ovat katsottavissa Areenasta. Arvaatte varmaan, miten siinä sitten kävi. Puhun kohta sujuvaa norjaa, mutta olen myös alkanut ymmärtää sarjan suosion. 

Suomen talvi on tarjonnut meille parastaan. Päijänteellä kiertää hyvin ajettu latu, ja hiihdin eilen kaksi kertaa Ohrasaaren ympäri. Hiihtäminen on vähän samanlaista meditaatiota kuin sauna. Jossain vaiheessa jäljellä on vain hengitykseni, koska ajatukset ovat kadonneet auringossa loistavaan lumiseen järvenselkään. Hiihtolenkin jälkeen olo on juuri oikealla tavalla raukea ja vielä parempi siitä tulee, kun pääsee saunaan.

Intialainen on osoittautunut kovaksi saunojaksi. Hän taistelee Suomen kylmyyttä vastaan istumalla joka päivä löylyissä. Olen todella yllättynyt, miten hyvin hän on sopeutunut Delhin miljoonakaupungista tänne hiljaiseen suomalaiseen kuntakeskukseen ja miten kova saunoja hän on.
Elo eri maista ja elämäntilanteista saapuneiden kirjailijoiden talossa on kuin suuri sosiaalinen koe.   Espanjalainen on tarkka siisteydestä ja viihtyvyydestä. Intialaisen huoneesta kuuluvasta puheen pulputuksesta kuulee, että kotoa on taas soitettu. Minä taas kuulemma teen montaa asiaa yhtä aikaa ja lennähtelen energisesti paikasta toiseen. Jokaisella on omat tapansa, mutta toimimme yllättävän hyvin yhteen, sillä jokaisen päätavoite on tehdä töitä eli kirjoittaa. Toisten työskentelyn rytmi luo hyvän taustan omalle työlle, vaikka yksi kirjoittaakin englanniksi, toinen espanjaksi ja kolmas suomeksi.

Kämppikseni ovat erityisen onnellisia siitä, että talossa majailee myös yksi paikallista kieltä puhuva. Residenssissä on nimittäin ollut viime viikkojen aikana keittiöremontti, joka viimeisteltiin eilen. Minut lähetetään keskustelemaan remppamiehien ja siivoojan kanssa, kun tilanteesta täytyy saada selvyys. Olen myös kääntänyt uimahallin aukioloajat seinälle englanniksi, mutta enemmänkin olisi ehkä pitänyt tehdä.

Eilen iski nimittäin maitokriisi. Intialainen juo joka päivä kotoaan tuomaansa chai-teesekoitusta, johon tulee kuumaa maitoa ja inkivääriä. Olohuoneessa leijuukin usein mausteinen tuoksu. Eilen maito oli loppu, ja kun intialainen oli hetken odotellut aurinkoa ja pakkaslukujen laskemista, hän suuntasi kauppaan. Vilkaisin myöhemmin jääkaappiin ja mitä näinkään: siellä oli piimää.

Tämän aamun suurin kriisi oli temppuileva kahvinkeitin. Espanjalainen keittää meillä aamukahvit, koska nousee aikaisemmin kuin minä, mutta tänään kone teki kummallisia asioita. Pesimme kaikki osat huolellisesti, joten tämäkin kriisi on todennäköisesti ohitettu. Ilman aamukahvia ei kirjoittaminen onnistu. Kuten huomaatte, täällä ei tapahdu kovin paljon, vaikka kaikkien ajatuksissa ja tietokoneilla on menossa aikamoinen mylläkkä.
Kummallisinta menneessä viikossa on kielellinen rinnakkaistodellisuus, johon olen pudonnut. Olen Suomessa, mutta puhun joka päivä enemmän englantia ja saksaa kuin suomea. Tilanteen ongelmallisuuden tajuttuani hain kirjastosta suomalaisia lastenkirjauutuuksia ja aloin kuunnella suomalaista musiikkia. Toki kaupan kassalla ja hiihtolenkin varrella olen päässyt puhumaan  suomeakin. Täällä nimittäin tervehditään ja ikäihmiset vaihtavat mielellään samalla muutaman sanan ohikulkijan kanssa. Toissapäivänä kämppikseni saivat palautetta, kun eivät vastanneet tervehdykseen. Mutta eiväthän keskenään englantia puhuneet ja suomea ymmärtämättömät olleet huomanneet, että se ´päivää´ oli tarkoitettu heille. 

Kaiken kotimaan talven ihmettelyn, välitilassa leijumisen ja pakkasulkoilun lisäksi olen päässyt myös kirjoittamisen makuun. En vielä tiedä, mihin teksti tulee minua viemään, mutta Hilja-sarjan kolmas osa on päässyt hyvään vauhtiin. Minulle on annettu aika tässä huoneessa, jonka ikkunassa on tänäkin aamuna jääkukkia. Se on käytettävä viisaasti. Mutta iltapäivällä on lähdettävä ulos.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?