Tupsahdin keskiviikkona tänne Suomen talveen ja olen siitä asti kulkenut silmät ja korvat auki, niin että alkavat kohta kylähulluksi luulla. Mutta kun kaikki puhuvat täällä tätä kieltä hei ja minä ymmärrän! Muutaman kerran olen meinannut yhtyä ohikulkevien juttuun, ihan vain koska ymmärrän ja pystyn. Ja sitten on vielä tämä talvikin, jollaista en ole kokenut vuosiin.
Tässä muutamia muita havaintoja viime päivien ajalta:
- Oltiin sitten Helsingin paikallisjunassa tai pienen kylän raitilla naisilla on pääsääntöisesti jalassaan toppahousut. Miehet kulkevat farkuissa, mutta lähes kaikilla on päähine.
- Miten hauskalta näyttääkään huurupilvi, joka kulkee pakkasessa reippailevien ihmisten ympärillä!
- Olin unohtanut Suomen talven! Piipahdin illalla kuistilla hakemassa petivaatteet sisään, ja tuntui kuin olisin astunut taas lapsuuteen. Hiljainen lumen peittämä piha ja sen yllä tähtitaivas. Hihoihin tarttui kaiteelta puuterilunta ja tulevan yön hiljaisuus.
- Helsingin seudun paikallisliikenteessä puhutaan niin monia murteita, että oikein hyrisin niitä kuunnellessani. Taisin ainakin hymyillä, sillä ihmiset vilkuilivat.
- Ihmiset kommunikoivat, kun niiltä kysyy. Lähdin matkaan ihan turistina, sillä jouduin kysymään apua niin junakortin näyttölaitteeseen kuin bussien numerointiin. Hämmentävin oli bussikuljettaja, joka ei itsekään oikein tiennyt, mihin on ajamassa, vaan sanoi, että tuumaillaan ja seurataan näytössä vaihtuvaa pysäkkikarttaa. Oikea pysäkki löytyi, vaikka kuski olisi halunnut jättää minut jo edelliselle.
- Paikallisessa S-marketissa ajattelin itsekseni, että pitää muistaa sanoa ulkomailta tulleille kirjailijakämppiksille, että hedelmät pitää täällä punnita itse. Kassalla selvisi, että olin unohtanut punnita sekä jäävuorisalaatin että meloninpalan. Harkitsen laittavani otsaan lapun: "Anteeksi, olen vain ulkosuomalainen".
- Ja kaikkialla hiljaisuus. Kovin ääni täällä syntyy hirsirakenteisesta talosta, joka naksuu pakkasen tahdissa.
- Toisaalta ulkosuomalainen ei kuitenkaan ole ulkomaalainen. Autoin jo espanjalaista kämppistä ruokatavaroiden kanssa, koska hän oli ostanut vahingossa jotain kummallista juustoa (Koskenlaskijaa) ja oli vaikeuksissa maitotölkin kanssa, koska Saksassa kaikissa on muovikorkki. Olen paikallinen ja silti vähän ulkopuolinen. Pitäisiköhän alkaa puhua K-kaupassa englantia, jotta tuumaavat, että tämä on näitä residenssitalon ulkomaalaisvieraita. On ihan ymmärrettävää, että se ei tunne paikallisia käytäntöjä.
- Onneksi pienilläkin paikkakunnilla on Tokmanni ja talvikenkien alelaari (Poistomyynti! Kaikki vain 15€!). Saksasta mukaan tulleet jalkineet osoittautuivat riittämättömiksi myös villasukkien kanssa. Ilman vuorellisia talvikenkiä ei täällä kylän raittia trampattaisi.
- Kaupasta mukaan tarttui piimää, ruisleipää, Xylitol-purkkaa, Vuoksen piirakoita, kotimaisia vihanneksia ja Emännän käsivoidetta.
- Toinen kämppis oli jo ehtinyt ostaa sukset, joita saan kuulemma myös käyttää. Katsotaan, näkyykö Hippo-hiihtokilpailujen suoma rautainen kokemus ladulla edelleen.
- Tupaantuliaisiksi juotiin kakkukahvit. Tänään saapuu residenssitalon kolmas asukas Intiasta asti. Pohdimme jo kovasti hänen varusteitaan. Onneksi kylässä on pari kirpparia ja se Tokmanni.
- Iltataivas on ruskainen ikkunani takana. Oranssin päälle kerrostuu sinistä aina taivaaseen asti. enkä raaskinut laittaa verhoja ikkunaan, koska ei tänne kukaan näe. Aamulla keskimmäisessä ikkunassa on jääkukkia. On ryhdyttävä johonkin.
Ihana postaus, kiitos <3 Odotan noita fiiliksiä itsekin, kun ensi viikolla tupsahdan täältä Münsterlandista Etelä-Karjalaan.
ReplyDeleteKiitos Noora ja tervetuloa Suomen talveen =)
DeleteMiten hauskaa, että nuo samat asiat tupsahtavat vastaan jokaisella Suomeen palaajalla!
ReplyDeleteJoo, sitä luulisi joskus olevansa indivudiaalinen mutta eipä näissä taida koskaan olla =D Kyllähän haltioituminen alkaa tässä päivien myötä laskea, mutta nautin joka hetkestä!
DeleteOih, tervetuloa Suomeen taas <3 Ihana postaus :)
ReplyDeleteKiitos! <3
Delete