Babyshower eli vauvakutsut

Suomessa minulta oli kysytty, mitä luulen, onko minulla Kölnissä babyshowereita eli vauvakutsuja. Ja minä siihen, että ei todellakaan. Kuka minulle nyt sellaiset järjestäisi. Miten väärässä olinkaan.

Muutama viikko sitten mies kysyi, onko minulla suunnitelmia eräälle tietylle tiistaille, sillä ystäväpariskunta voisi tulla silloin piipahtamaan ja tuomaan vauvalle pieneksi jääneitä vaatteita ja sen sellaista. Ajattelin, että kiva juttu, koska samalla voin kysyä heiltä muutamia asioita esimerkiksi päiväkotipaikan hakemisesta.

Tiistai koitti helteisenä ja hikisenä. Ensin ajattelin, etten suotta pukeudu ystävien takia ihmeemmin, mutta laitoin kuitenkin mekon päälle. Ja onneksi laitoin. Oven takana ei nimittäin ollutkaan ystäväpariskunta vaan ryhmä suomalaisia naisia ruokien, koristeiden ja lahjojen kanssa. 

Yllätys oli täydellinen, ja minulta meni hetki sen tajuamiseen, mitä tapahtuu.

Minut istutettiin olohuoneeseen, ja kun sain tulla keittiöön, siellä odottivat hienot koristelut, notkuva ruokapöytä ja jättimäinen vaippakakku.

Vaippakakku on perinne vauvakutsuilla ainakin täällä Saksassa. Se on kääritty kasaan vaipoista ja niiden väliin ja päälle on aseteltu kaikkea tarpeellista, kuten tutteja, ihoöljyä, pieniä leluja ja ruokalappu. Täytyy sanoa, että kakku on niin hieno, etten tiedä, kehtaako sitä purkaa ollenkaan. Toisaalta vaipoille tulee kohta käyttöä, joten tämä kakku on ensisijaisesti käytännöllinen.

Paikalla oli kuitenkin myös ihan oikea kakku. Joimme alkoholitonta skumppaa ja söimme salaatteja ja kasvispiirakkaa ja jälkiruuaksi vielä erinomaista raparperikakkua.

Babyshowereilla ei ole virallista ohjelmaa, vaan tavoite on juhlia tulevaa äitiä ja tsempata häntä tulevaan koitokseen. Muutama järjestäjä oli joutunut perumaan tulonsa, mutta paikalla olleet äidit jakoivat avoimesti omia kokemuksiaan, ja synnytyksistä ja kakasta puhuttiin varsin pitkään. Mies lähti suosiolla urheilemaan, mutta ei hän muutenkaan olisi paljoa ymmärtänyt, koska puhuimme suomea.

Ilta oli ihana, ja siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, sillä olen edelleen ihan fiiliksissä enkä ota koristeita alas ikinä. Kävin niin kierroksilla tästä yllätyksestä, että rauhoittuminen ja nukahtaminen kestivät pitkälle yöhön.

Vauvan saapuminen alkaa konkretisoitua jo niin monella tavalla. Olin hämmentynyt kuultuani, että järjestelyjä oli tehty pitkään ja mies oli salaa kurkkinut kalenteristani vapaita päiviä ja viestinyt niitä eteenpäin.

Ehkä synnyttäminen ja tuleva hirvittävät nyt vähän vähemmän, kun maha on täytetty kakulla ja pää monenlaisilla tositarinoilla. Pidän seuraavina aikoina mielessä vieraskirjaan kirjoitetun kannustuksen: "Happy pushing!"

Kiitos Seija, Anna-Maari, Milja, Tiina, Sari, Ulla sekä Hanna peitetarinasta!