Saturday 27 July 2019

Vauvan ensimmäiset viikot


Meidän vauva on jo 17 päivää vanha! Täytyy sanoa, että nämä ensimmäiset viikot ovat olleet paljon rennompia kuin odotin. Mutta mies palaa maanantaina töihin ja sitten se todellinen vauva-arki vasta alkaa.

Ensimmäisestä viikosta en muista juuri mitään, sillä se menee sumussa nukkumattomuuden takia. Siitä en voi syyttää pelkästään lasta: ennen synnytystä valvotut yöt rasittavat ja ylikierrokset ja hormonit pitävät äidin valveilla, vaikka vauva nukkuisikin. Mies sanoo myöhemmin, että olen ensimmäiset päivät poissaoleva ja käyn autopilotilla, mistä syytän unenpuutetta.

Yllätyksekseni en koe suuria tunneaallokoita tai hormonimylläköitä, joista miestä oli etukäteen varoitettu. Maidon nousun aikaan huomaan kyynelehtiväni puhuessani tavallisia asioita - mutta kätilöni sanoo, että mitä enemmän kyyneleitä, sitä paremmin maito juoksee. Yhtenä iltana väsymys saa itkemään, mutta kaikki on liian mukavaa ja rentoa, jotta tuore äitiys saisi liikaa liikuttumaan.

Eräänä ensimmäisistä illoista olen jo nukahtanut, kun mies vielä katsoo elokuvaa sängyssä vauva sylissään. Herään mahakipuun ja ensimmäinen ajatukseni on, että voi ei, synnytys käynnistyy taas. Kysyn puoliunessa mieheltä, joko vauvani syntyi. Hän vastaa nauraen, että kyllä, täällä se pötköttelee - ja minä jatkan tyytyväisenä unia.

Vaikka vauvan tuloon on ollut kuukausia aikaa valmistautua, pää ei silti pysy perässä.
Alkuajat nostavat kunnioitukseni lapsivuodeaikaa kohtaan. Raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen vaativat tosiaan ottamaan rauhallisesti. Samalla ihmettelen, miten nopeasti keho palautuu. Saan kätilöltä ensimmäiset treeniliikkeet kolme päivää synnytyksen jälkeen. Maha tuntuu kutistuvan kuin ilmapallo ja 14 raskauskilosta häviää kahdessa viikossa yhdeksän.

Rakastuminen tapahtuu tässä järjestyksessä: ensin rakastun uuteen hahmoon, joka pyörii sänkyni ympärillä, eli lapseni isään, joka solahtaa rooliinsa heti ja ongelmitta. Sitten vasta heräävät tunteet pientä tulokasta kohtaan.

Imettäminen on luontevinta ja luonnollisinta, mitä olen koskaan tehnyt, kunhan oikeat asennot löytyvät. Kaikki korostivat, että nopea kotiutuminen sairaalasta saattaa helpottaa alkua, koska kotona on tutussa ympäristössä ja siten rennompaa. Tämä pitää paikkaansa, sillä en kunnolla edes huomaa, milloin  maito nousee, ja imetys sujuu heti ja on kivutonta. Niin kuin synnytyksen kohdalla ihailen myös imettäessä sitä, miten keho vain tietää, mitä sen pitää tehdä.

Joka päivä tunnemme toisiamme enemmän ja omaksumme uudet roolit vähän paremmin. Jokainen päivä pieni pää nojautuu olkapäätäni vasten hieman luottavaisemmin. Parasta on huomata, miten vauva alkaa hakea kontaktia ja tunnistaa meidät ja äänemme. Huvittavinta on nähdä, miten paljon huomiota pieni vauva saa. Hyvä, että pääsemme ovesta ulos, kun jo ensimmäinen vastaantulija on onnittelemassa ja ihmettelemässä pientä ihmistä. Puhumattakaan lahjamäärästä, jota tulee postin ja kyläilijöiden mukana. Harmi, että vauva ei vielä itse tajua, miten paljon ja monessa hän herättää tunteita. 

Minulla ei ole vertailukohtaa, mutta sanoisin, että tulokas on rento mutta myös aktiivinen ja jäntevä tyyppi. Hän osaa ilmaista tarpeensa, mutta huutomaratoneja on ensimmäisten kahden viikon aikana vain kaksi ja yöt alkavat sujua yllättävän nopeasti. Päivittäin kylässä käyvä kätilöni korostaa, että rento äiti tarkoittaa rentoa lasta ja toisinpäin. Tämä näyttää pitävän paikkaansa.

Saa nähdä sitten, miten rennosti tuleva viikko sujuu, kun minulla ei ole täällä enää kahvinkeittäjää ja vaipanvaihtajaa - mies nimittäin vaihtoi vaipat ensimmäiset yhdeksän päivän aikana ja vasta sitten minäkin aloin opetella.

Sinua voi kiinnostaa myös:
2 comments on "Vauvan ensimmäiset viikot"
  1. On ilo lukea, että kaikki on hyvin. Kaikkea hyvää edelleen teille kolmelle.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?