Keskiraskaudesta sanotaan, että se on raskauden helpointa ja nautinnollisinta aikaa, ja loppuraskaudesta, että se on monenlaisten vaivojen rasittamaa ja vähintään hermoja syövää. Minun kohdallani näin ei kuitenkaan ollut: Voin ilokseni kertoa, että minulla ei ollut mitään klassisista raskausvaivoista, kuten selkäkipua, närästystä tai ummetusta. Luulen, että syynä on hyvä ruokavalio sekä se, että pystyin liikkumaan paljon aivan loppuviikoille asti.
Raskausviikon 28 mahasta postasin kuvia jo aikaisemmin tänne blogiin. Pian kuvien ottamisen jälkeen huomasin, että napa on hävinnyt. Raskausviikolla 29 eli pääsiäisen aikaan maha otti selkeän kasvuspurtin ja tuli ensimmäistä kertaa epäuskoinen olo, miten kasvava vauva sinne ollenkaan mahtuu. Kiristävä tunne hidasti myös kävelyvauhdin.
Raskausviikolla 31 meillä oli synnytysvalmennuskurssi. Vakuutus maksaa äidin kurssin, joita on tarjolla niin viikkokursseina kuin intensiivisinä viikonloppukursseina. En ollut aivan tyytyväinen kurssin vetäjään, mutta viikonloppu antoi ajattelemisen aihetta sekä selkeän kuvan siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miksi. Viikolta 31 olen myös postannut blogiin.
Raskausviikolla 33 alkaa tuntua siltä, että raskaus tosiaan on kääntynyt loppua kohti. Päivittäinen olo riippuen siitä, miten hyvin yö on mennyt. Joinain päivinä voi melkein unohtaa olevansa raskaana, toisina taas tuntuu, että ei jaksaisi mitään. Huimaus ja heikotus, mahan kiristäminen ja joskus iltaisin vaivaavat sydämen tykytykset tulevat tutuiksi.
Yllättävän monet omista vaatteista, kuten paidoista ja mekoista, mahtuvat edelleen päälle.
Yllättävän monet omista vaatteista, kuten paidoista ja mekoista, mahtuvat edelleen päälle.
Raskausviikolla 34 tuntuu siltä, ettei vatsalaukkuun mahdu mitään eikä ruoka laske, sillä vauva vie paljon tilaa.
Lapsen lempiasento on koko raskausajan ollut vatsani oikealla puolella pää alaspäin, joten sitä huolta ei ole, että hän kääntyisi vielä loppuvaiheessa istumaan. Omasta mielestäni maha alkaa olla jo valtava, mutta tutut äidit kommentoivat mahan pienuutta ja kompaktiutta.
Liikkeet ja niiden määrä vaihtelevat päivien mukaan. Toisina päivinä mylsätään pitkiä aikoja pitkin päivää, toisina keskitytään selvästi kasvuun. Hassuinta on mahan hölskyminen puolelta toiselle epämääräisten muksahtelujen tahtiin. Inhottavinta on, kun käsien liikkeet osuvat virtsarakkoon tai potkut iskevät palleaan.
Muistan talvella miettineeni, miten kuljen töihin viimeiset työviikot ja pitääkö turvautua julkisiin. Lopulta ei tarvinnut, sillä pyörä ja kävely sujuvat edelleen, kunhan varaa vähän enemmän aikaa kuin ennen. Töissä tosin en enää kulje rappusia 4. kerrokseen vaan käytän suosiolla hissiä.
Raskausviikko 35 tarkoittaa Saksassa äitiysloman alkua. Aloitan töistä vapaan ajan Suomen reissulla. Kaikki sujuu ongelmitta, ja olen iloinen, että pääsin vielä katsomaan alkukesän raikastamaa kotimaata, tapaamaan perhettä ja ystäviä ja saunaan.
Miellyttävää vaikkakin outoa on se, miten ihmiset huomioivat raskaana olevan. Minulle tarjotaan istumapaikkaa ratikassa ja lentokoneessa tuntemattomat tarjoutuvat nostamaan laukkuni hattuhyllylle tai sieltä alas. Huomaan usein automaattisesti ensin kieltäytyväni avusta, vaikka hetken päästä toteankin sen olevan hyvä juttu.
Raskausviikolla 36 maha on selvästi laskeutumassa, sillä minulla on taas enemmän nälkä. Vaikka potkut palleaan ovat välillä ilkeitä, vatsassa on selvästi enemmän tilaa. Samaan aikaan kivut ja tuntemukset alavatsalla lisääntyvät, koska vauvan pää alkaa painaa outoihin paikkoihin.
Raskausviikolla 37 mahaa kutittaa, sillä iho ei enää jaksaisi venyä. Olen rasvannut sitä ahkerasti jo monta viikkoa eikä minulla ole raskausarpia.
Kölnin loppukevät on ollut poikkeuksellisen viileä ja Suomen reissun avulla onnistun välttämään ensimmäisen helleaallon. Nyt kuitenkin joudun keskelle hellettä. Tuuletin laulaa siinä huoneessa, missä milloinkin olen, ja mehujäätä menee, vaikka muuten yritänkin vältellä sokeria.
Raskausviikolla 38 raskaus alkaa pikku hiljaa muuttua raskaaksi, mihin helleaallolla on vaikutusta. Nukkuminen on kuumuuden takia hankalaa ja kaikkialla on kuuma. Toisaalta kaikki muutkin hikoilevat, joten siinä mielessä olotilani ei eroa muista ihmisistä mitenkään.
Totean miehelle, että alan pikku hiljaa tottua tähän äitiyslomaan ja siihen, että ei tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia omasta olostaan. Tämä ei täysin pidä paikkaansa: Minun pitää käydä läpi vielä yksi käsikirjoitus, ennen kuin voin päättää, että nyt ei tarvitse kirjoittaa mitään, jos ei huvita.
Tajuan myös, että kaikki uudet vaatteet täytyy pestä valmiiksi vauvaa varten. On outo tunne ripustaa pientä pyykkiä, vaikka käyttäjä onkin jo ihon alla.
Teemme pienen viikonloppumatkan ja huomaan, että pelkkä junassa matkustaminen alkaa olla väsyttävää. Ei tulisi enää mieleenkään lähteä pidemmälle reissulle. Menomatkalla hirvittää, jos synnytys käynnistyisikin vieraassa kaupungissa, joten olen onnellinen, kun olemme taas kotona. Tuntuu oudolta, että kolme viikkoa sitten olin vielä Suomessa, sillä nyt pelkkä ajatus on rasittava.
Raskausviikolla 39 pesiytyminen on selvästi alkanut. Ensimmäistä kertaa äitiysloman aikana saatan istua iltapäivän rauhassa kirjan kanssa sohvalla eikä se haittaa yhtään. Osasyynä on edelleen piinaava helle, joka on edes jotenkuten siedettävä, kun vain pysyy sisällä tuulettimen alla. Minulla on samaan aikaan kesken yksi äänikirja, yksi kirja ja netflix-sarja ja elämä on oikein mukavaa.
Kätilö käy ja toteaa lapsen kiinnittyneen lähtötelineisiin. Dopplerissa jyskyttää tasainen ja vahva sydän, ja kätilö sanoo kuulevansa, että myös synnytyksen toinen osapuoli valmistautuu jo tulevaan koitokseen. Hän ei osaa sanoa, mistä sen kuulee, mutta jokin äänessä on erilaista kuin ennen. Kätilö kehottaa pakkaamaan sairaalalaukun valmiiksi, sillä joku on tulossa ja pian.
Päätän, että nyt pitää tehdä kaikki, minkä haluaa saada pois alta ennen tulevia imetysmaratoneja.
Hieman ärsyttää ja stressaa se, että taloomme tehdään reilun viikon mittainen lämmitysjärjestemäremontti, jonka ajoituksesta neuvoteltiin keväällä pitkään. Päädyimme siihen, että on parempi saada se pois alta ennen vauvan tuloa - mutta mitä jos vauva syntyykin juuri tällä viikolla...?
Tunnen jo itsekin, että loppusuora lähestyy. Maha on pudonnut entistä alemmas ja välillä alavatsaa kiristää niin paljon, että tekisi mieli tukea maha kädellä ylemmäs. Ei tässä tosiaan enää kauaa voi kestää!
Raskausviikon 40 alussa tajuan, etten näe enää napaani, sillä maha on pudonnut entistä enemmän eteen ja alas. Tulen joka päivä tietoisemmaksi harjoitussupistuksista, kun maha treenailee omaan tahtiinsa.
Helle on vihdoin helpottanut, joten teen pitkiä kävelylenkkejä, puolen tunnin jumppia ja käyn usein kylvyssä. Täytyy nauttia, kun voi vielä liikkua niin hyvin - ja viettää omaa aikaa. Tapaan myös päivittäin ystäviä ja yritän keksiä tekemistä, joka vie ajatukset pois synnytyksen odottamisesta.
Viilenneet yöt helpottavat nukkumista, mutta silti niissä on uusi kaava. Illalla on vaikeuksia nukahtaa, klo 02 olen hereillä ensimmäistä kertaa ja sitten uudestaan joskus klo 06. Lapsi ei herätä, mutta jotainhan tässä on, kun hyväuninen on hereillä niin säännöllisesti. Liekö tässä lähitulevaisuuden imetysrytmi.
Keittiöremontin jälkiseurauksena selviää, että kaasun tulo taloon on loppunut ja miehen täytyy äkkiä rempata kaasuhellan tilalle induktioliesi. Nyt vauva voi tulla, sillä kaikki on tosiaan valmista.
Viikonloppuna en enää jaksa nähdä ketään. Käyn molempina päivinä pitkällä kävelylenkillä, luen kirjaa sohvalla ja haluan vain nyhjätä miehen kainalossa. Maanantaiaamuna alkaa supistella.
Tästä käynnistyy synnytys, mutta se onkin sitten oma tarinansa, joka ansaitsee oman tekstinsä.
 |
| Lahja opiskelijoilta |
Miellyttävää vaikkakin outoa on se, miten ihmiset huomioivat raskaana olevan. Minulle tarjotaan istumapaikkaa ratikassa ja lentokoneessa tuntemattomat tarjoutuvat nostamaan laukkuni hattuhyllylle tai sieltä alas. Huomaan usein automaattisesti ensin kieltäytyväni avusta, vaikka hetken päästä toteankin sen olevan hyvä juttu.
Raskausviikolla 36 maha on selvästi laskeutumassa, sillä minulla on taas enemmän nälkä. Vaikka potkut palleaan ovat välillä ilkeitä, vatsassa on selvästi enemmän tilaa. Samaan aikaan kivut ja tuntemukset alavatsalla lisääntyvät, koska vauvan pää alkaa painaa outoihin paikkoihin.
Raskausviikolla 37 mahaa kutittaa, sillä iho ei enää jaksaisi venyä. Olen rasvannut sitä ahkerasti jo monta viikkoa eikä minulla ole raskausarpia.
Kölnin loppukevät on ollut poikkeuksellisen viileä ja Suomen reissun avulla onnistun välttämään ensimmäisen helleaallon. Nyt kuitenkin joudun keskelle hellettä. Tuuletin laulaa siinä huoneessa, missä milloinkin olen, ja mehujäätä menee, vaikka muuten yritänkin vältellä sokeria.
Raskausviikolla 38 raskaus alkaa pikku hiljaa muuttua raskaaksi, mihin helleaallolla on vaikutusta. Nukkuminen on kuumuuden takia hankalaa ja kaikkialla on kuuma. Toisaalta kaikki muutkin hikoilevat, joten siinä mielessä olotilani ei eroa muista ihmisistä mitenkään.
Totean miehelle, että alan pikku hiljaa tottua tähän äitiyslomaan ja siihen, että ei tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia omasta olostaan. Tämä ei täysin pidä paikkaansa: Minun pitää käydä läpi vielä yksi käsikirjoitus, ennen kuin voin päättää, että nyt ei tarvitse kirjoittaa mitään, jos ei huvita.
Tajuan myös, että kaikki uudet vaatteet täytyy pestä valmiiksi vauvaa varten. On outo tunne ripustaa pientä pyykkiä, vaikka käyttäjä onkin jo ihon alla.
Teemme pienen viikonloppumatkan ja huomaan, että pelkkä junassa matkustaminen alkaa olla väsyttävää. Ei tulisi enää mieleenkään lähteä pidemmälle reissulle. Menomatkalla hirvittää, jos synnytys käynnistyisikin vieraassa kaupungissa, joten olen onnellinen, kun olemme taas kotona. Tuntuu oudolta, että kolme viikkoa sitten olin vielä Suomessa, sillä nyt pelkkä ajatus on rasittava.
Kätilö käy ja toteaa lapsen kiinnittyneen lähtötelineisiin. Dopplerissa jyskyttää tasainen ja vahva sydän, ja kätilö sanoo kuulevansa, että myös synnytyksen toinen osapuoli valmistautuu jo tulevaan koitokseen. Hän ei osaa sanoa, mistä sen kuulee, mutta jokin äänessä on erilaista kuin ennen. Kätilö kehottaa pakkaamaan sairaalalaukun valmiiksi, sillä joku on tulossa ja pian.
Päätän, että nyt pitää tehdä kaikki, minkä haluaa saada pois alta ennen tulevia imetysmaratoneja.
Hieman ärsyttää ja stressaa se, että taloomme tehdään reilun viikon mittainen lämmitysjärjestemäremontti, jonka ajoituksesta neuvoteltiin keväällä pitkään. Päädyimme siihen, että on parempi saada se pois alta ennen vauvan tuloa - mutta mitä jos vauva syntyykin juuri tällä viikolla...?
Ja ulkona helle vain yltyy! Apukeinoina toimivat edelleen jääkahvi, mehujää ja tuuletin. Sisällä pärjää jotenkuten, mutta ulko-ovella vastaan puskee kuumuuden muuri. Yöt ovat huonoja. En meinaa saada unta, koska lapsi innostuu potkunyrkkeilemään, ja kun unenpää lopulta löytyy, herään hikilammikosta pää märkänä - ja ihmettelen vieressä rauhallisesti peiton alla nukkuvaa miestä.
Tunnen jo itsekin, että loppusuora lähestyy. Maha on pudonnut entistä alemmas ja välillä alavatsaa kiristää niin paljon, että tekisi mieli tukea maha kädellä ylemmäs. Ei tässä tosiaan enää kauaa voi kestää!
 |
| rv 40 maha |
Helle on vihdoin helpottanut, joten teen pitkiä kävelylenkkejä, puolen tunnin jumppia ja käyn usein kylvyssä. Täytyy nauttia, kun voi vielä liikkua niin hyvin - ja viettää omaa aikaa. Tapaan myös päivittäin ystäviä ja yritän keksiä tekemistä, joka vie ajatukset pois synnytyksen odottamisesta.
Viilenneet yöt helpottavat nukkumista, mutta silti niissä on uusi kaava. Illalla on vaikeuksia nukahtaa, klo 02 olen hereillä ensimmäistä kertaa ja sitten uudestaan joskus klo 06. Lapsi ei herätä, mutta jotainhan tässä on, kun hyväuninen on hereillä niin säännöllisesti. Liekö tässä lähitulevaisuuden imetysrytmi.
Keittiöremontin jälkiseurauksena selviää, että kaasun tulo taloon on loppunut ja miehen täytyy äkkiä rempata kaasuhellan tilalle induktioliesi. Nyt vauva voi tulla, sillä kaikki on tosiaan valmista.
Viikonloppuna en enää jaksa nähdä ketään. Käyn molempina päivinä pitkällä kävelylenkillä, luen kirjaa sohvalla ja haluan vain nyhjätä miehen kainalossa. Maanantaiaamuna alkaa supistella.
Tästä käynnistyy synnytys, mutta se onkin sitten oma tarinansa, joka ansaitsee oman tekstinsä.
Sinua voi kiinnostaa myös:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?