Sunday, 14 July 2019

Hän on täällä

Olen ollut äiti kohta neljä päivää. Maailmani mullisti keskiviikkona saapunut pikkumies. Pää ei pysy kaikissa käänteissä mukana, vaikka valmistautumisaikaa onkin ollut: viime yönä kysyin puoliunessa mieheltä, joko minä sain sen lapsen. Ja sainhan minä.

Hän on samalla niin valmis ja kesken, niin kaunis ja kuin avaruusolio toiselta planeetalta. Ja me kaksi aikuista kokeilemme päällemme uusia rooleja äitinä ja papana, juuri tämän tyypin vanhempina. Ja koemme avuttomuutta ja onnea.

Ensimmäisenä yönä mies kuunteli huolissaan lapsen hengitystä, toisena yönä minä aloin paniikissa tarkistaa, onko se elossa, kun nukkui niin hiljaa. Odotan edelleen, että joku hakee hänet kohta pois sillä en meinaa uskoa, että hän on meidän ja tullut jäädäkseen. 
Sitäkään en vielä ymmärrä, että raskausmaha on poissa. En uskalla nukkuessa kääntyä kaikkiin suuntiin ja törmäilyn jälkeen ajattelen, että voi ei ja sitten ainiin. Eihän siellä enää olekaan ketään.  Maha on kutistunut neljännekseen ja niin oudon kevyt.nMiehenkään ei halatessaan tarvitse kumartua yli vaan hän voi tulla suoraan kohti.

Nämä päivät kuluvat ihmetellen uutta perheenjäsentä ja tilannetta. Meidän tehtävämme on auttaa häntä heräämään hieman enemmän tähän maailmaan. Tähän mennessä voin sanoa, että hän ei ole aamuihminen, kuten ei isänsäkään, hän osaa kiljua jo hienosti ja hänellä on samat piirteet, jotka katsovat minun vauvakuvistani. 

Ja tietysti sen, että hän on ihmeellinen. 

Synnytyksestä tullee myöhemmin oma postauksensa. Nyt keskitymme olennaiseen: tähän hetkeen <3

Sinua voi kiinnostaa myös:

Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes

3 comments on "Hän on täällä"
  1. Sydämelliset onnittelut ja kaikkea hyvää teille kolmelle!

    ReplyDelete
  2. Ihanaa, onnea kovasti. Nauttikaa näistä alkuviikoista perheenä (toki myöhemminkin).

    ReplyDelete
  3. Ihanaa <3 Onnea koko perheelle! <3
    Ida Kotona kaupungisa -blogista

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?