Ulkona on harmaata ja sadetta tässä odotellaan, mutta ruskan värit alkavat vihdoin vallata myös Kölnin. Lokakuun on tuonut tänne syksyn. Ilmat ovat viilenneet ja on taas syy polttaa kynttilöitä, kun illat pimenevät aina vain aikaisemmin.
Halusin tässä vain kertoa, että tänään on hyvä päivä.
Pojalla on ollut viime aikoina intensiivinen vaihe, mikä tuntuu iltaisin, kun sekä minun että hänen tekee mieli huutaa, mutta erityisesti öisin, kun äiti ei voi olla liian lähellä ja on tarkastettava usein, että ruokaakin olisi tarjolla. Niinä öinä, kun lapsi on nukkunut, minä olen valvonut, koska nälkä. Imetys on edennyt siihen vaiheeseen, että koko ajan saisi syödä, minkä meinaan unohtaa. Ja nälkä iskee öisin.
Mutta eilen illalla Toivo oli leppoisalla tuulella ja pelasi papan kanssa pleikkaa, jotta äiti sai joogata ja tehdä iltatoimet rauhassa, ja nukahti sitten heti, kun äitikin tuli sänkyyn. Sammutin minäkin valot aikaisin - ja tiedättekö mitä? Nukuin aivan valtavan paljon. Toki jossain vaiheessa myös imetin, mutta en enää muista, milloin.
Ja tänä aamuna poika on esitellyt kaikki uudet taitonsa: tavaroihin tarttumisen ja naurun.
Ilmeisesti on aina niin, että hankalien päivien jälkeen meitä odottaa iloinen lapsi uusine taitoineen.
Erityisen hyvän tästä päivästä tekee kuitenkin se, että onnistuin ensimmäistä kertaa olemaan äitijumpassa tunnin loppuun asti. Toivo ei ole hyvä makoilemaan ja odottamaan äitiä eivätkä lastenhoitajat voi viihdyttää vain häntä, kun muutkin vauvat tarvitsevat huomiota. Mutta tänään kävin kesken kurssin vain kerran imettämässä ja ehdin takaisin juuri, kun lankutus alkoi. Kun kurssin jälkeen menin lastenhoitoon, poika näytti siltä, että olisi viihtynyt pidempäänkin.
Tämä kaikki sai minut niin hyvälle tuulelle, että ostin kotimatkalla tällaisen ihanan kukan, jonka nimeä en ikinä muista. Nyt päivä jatkuu lounaalla ja yhteisillä päikkäreillä, ja jos hyvin käy, saan ehkä kirjoittaakin. Seuraava Hilja valmistuu hitaasti mutta varmasti ja antaa kivaa pohdittavaa näihin vauvantuoksuisiin päiviin. Vaikka en saisikaan tänään kirjoittaa, taidan kuitenkin iloita pojan nauru- ja jumppaharjoituksista ja yleisestä hyvästä olosta.
Miten sun päivä on mennyt?
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?